Kiitoksia kärsivällisyydestä tämän Tallinnan raportin odottelussa :) Oli hieman kiireitä, jotka sitten kostautui hirveillä kivuilla. Ihan tuntuu, ettei helpotusta tule koskaan, vaikka kuinka ramppaan fysioterapiassa ja muissa kuntoutuksissa. Toisaalta juuri nuo kuntoutukset työn ja lääkärikäyntien kanssa yhdessä ovat varsin raskas paketti. Pistää miettimään, että pitäisikö luopua kaikesta kivasta vapaa-ajan toiminnasta, että jaksaisi arjen pakolliset kuviot ruuanlaittoineen ja pyykkäyksineen töiden lisäksi. Onnekseni voin käyttää mahdollisimman paljon palveluja helpottaakseni arkea; kotona käy siivooja, lakanat pesetän pesulassa, tilaan ne sapuskat Kauppahalli24:stä, joita ei valmista Katri Antell. Kyllä, suuri helpotus, että saan ostettua valmiit ruuat työpaikkani lounasravintolasta erittäin edulliseen hintaan. Sikäli, että lounasruokailijat eivät ole syöneet kaikkea :)
Mieluummin kirjoitan kaikesta siitä, mikä elämässäni on kivaa ja mukavaa, vaikka vammoista ja byrokratian kanssa taistelusta riittäisikin loputtomasti kerrottavaa. Mutta eihän niistä jaksaisi kukaan lukea. Välillä pitää kuitenkin levätä ja blogi saa silloin odottaa. Mutta nyt sinne Tallinnaan. Pakko vielä sanoa, että mulla on varmaan näössäkin jotain vikaa, kun tosi moni kuva on ihan epätarkkoja, vaikka kuinka zoomailin, kun raahasin oikein järkkäriä mukana. Enkä viitsi kuvia juuri pienentämistä enemmän käsitellä, kun siihenkin menee aikaa.
Viking XPRS:llä risteiltiin ja olin heidän kauttaan varannut myös hotellin, joka oli Viron 3. parhaaksi äänestetty My City Hotel vanhassa kaupungissa. Sen omistaa italialainen taiteenkerääjä, jonka suuria maalauksia on mm. aulan seinillä.
Hotelli ei ollut täysin valmis ainakaan sisäpihan puolelta. Sinne voisi kyllä saada mukavan kesäisen oleskelutilan. Ja minä kyllä tykkään noista rosoisista seinäpinnoista.
Majoituttuamme iltapäivällä huoneeseen mies tietenkin nukkui pienet päiväunet, vaikka minä olisin jo kiirehtinyt shoppailemaan. No, onneksi hänelle riittää vartin latautuminen, jona aikana minä otin kuvia kylppärissä.
Kerron myöhemmin tuosta hotellia vastapäätä olevasta rakennuksesta. Ihan uusi tuttavuus oli huoneesta löytyneet kahvipussit, joihin kaadetaan kuuma vesi sisälle ja vasta sitten valmis juoma kuppiin. Ei tullut maistettua, että eroaako maku jotenkin versiosta, jossa kuuma vesi kaadetaan suoraan kuppiin pikakahvijauheen päälle. Tässä vaiheessa taidan varoittaa, että jutusta tulee pitkä :)
Päikkäreiden jälkeen otettiin hotellin edestä taksi ja suunnaksi Telliskivi Loomelinnak, joka sijaitsee vanhan kaupungin muurien ulkopuolella alueella, jossa en ollut ennen käynyt. Bongasin Telliskiven alueen ekan kerran jostain naistenlehdestä ja päällimmäiseksi mieleen oli jäänyt siellä sijaitseva Homeart -sisustusliike. Kuuntelen tässä samalla kivaa taustamusiikkia heidän aukijääneiltä nettisivuiltaan :)Olin lisäksi kuullut ja googlannut kovasti kehutun ravintolan F-hoone, josta löytyykin enemmän juttua ja parempia kuvia joistain blogeista kuin heidän omalta facebook-seinältään. Ikävä kyllä me emme päässeet sinne ruokailemaan, koska paikka oli suljettu. Yritin kyllä tarkistaa aukioloa netistä, mutta en ymmärrä eestinkieltä, vaikka se melko loogista onkin.
Sisäpihalle käydään valtavista ovista, jotka on varmaan peräisin jostain kirkosta. Pihalla, kuten kuulemma F-hoonessa sisälläkin, on lapsille leikkipaikka. Tuon iglun tarkoitus ei meille selvinnyt.
Telliskivi Loomelinnak (luova linnake) on vanhaan teollisuusympäristöön perustettu erilaisten luovien toimijoiden keskittymä. Siellä on galleria, studioita, eestiläistä designia myyviä liikkeitä, kahviloita, ravintoloita ym. Minun piti tietty heti päästä Homeartiin.
Nyt laitan kuvapläjäyksen Homeartin valikoimista, joka sisältää paljon pienehköä sisustustavaraa. Huonekaluja ei enää täältä saa, kuten silloin, kun liike sijaitsi Rotermanni-keskuksessa. Siellä on myös parin pöydän kokoinen kahvila.
Kotiin lähti täältä sydämenmuotoisia kiviä.
Välillä piti käydä virkistäytymässä ja palkitsemassa mies sitkeästä odottelusta. Hän ei todellakaan pidä shoppailusta tai ylipäätään kaupoissa kiertelystä, mutta minun vuokseni tekee mitä vaan <3
Homeartin naapurissa on Reval Cafe, jossa mukavat nojatuolit ja hauskat valaisimet, jotka nyt saatte vain kuvitella mielessänne :) En juurikaan juo alkoholia, mutten pidä limsastakaan, joten tilasin tämän siiderinä, kun jotain raikasta teki mieli. Pullossa lukee kuitenkin, että kyseessä on belgialainen olut ja siinä oli aito korkki, joka laitettiin erikseen pieneen astiaan, jos haluan säästää sen. Oluesta en ole ikinä tykännyt, mutta tämä oli jotenkin siman kaltaista. Ei kuivaa, muttei liian makeaa, just hyvää omaan makuuni - LindemanS Apple.
Kierros jatkui, edelleen samassa rakennuksessa. Käytävällä on siellä täällä myynnissä olevia käytettyjä kalusteita; sohvia, hyllyjä ym. Tämä lasten jatkettava sänky on tosi kiva ja hinta vain 60€ja siitäkin taisi olla 20% alennusta, jos oikein ymmärsin.
Lapsille on oma työpiste.
Paristakin liikkeestä saa luonnonkosmetiikkaa. Toisesta tuli surkeat kuvat eikä nimikään jäänyt mieleen, mutta toinen on Minu Väike Maailm (Minun pieni maailmani), joka on kolmen naisen yhteisyritys, jossa kaikki tuotteet on ekologisia.
Yllä Nurme Seepin tuotteita, alla Villapain lampaanvillatuotteita, pääasiassa lapsille.
Minu Väike Maailmasta saa myös kivoja kankaisia leluja.
KEEP fashion myy eestiläistä designia; koruja ja vaatteita mm. kierrätysmateriaaleista. Itseäni viehättivät eniten Enelin Pedakin huovutetut korut ja avaimenperät. Ostinkin tuon keskimmäisen kuvan oikeanpuoleisen itselleni. Okeikon heijastimet on myös hauskoja.
Koska F-hoone oli siis kiinni, lähdimme katsastamaan läheistä ravintola tarjontaa.
Käytiin kurkkaamassa boheemin listaa, joka oli kuitenkin kevyehkö salaatteineen ja täytettyine lettuineen, joten päätimme hypätä viereiseltä pysäkiltä ratikkaan ja suunnata vanhaan kaupunkiin syömään. Tai minä päätin, mies olisi suosinut taxia, joka muuten on Tallinnassa halpa, vanhan kaupungin toiselta laidalta Telliskiveen alle kahdeksan euroa. Olin liikkeellä vain kyynärsauvan kanssa ja oli kyllä haasteellista kiivetä ratikkaan, kun se vielä lähti tosi vauhdikkaasti liikkeelle. Ei me mitään lippuakaan ehditty ostamaan. Saati että olisin kovin kummoisia kuvia saanut vauhdissa räpsittyä. Mutta kätevästi pääsi keskustaan.
Ei me sitten jaksettu enää arpoa ravintolaa, joten vein miehen kuukausi takaperin hyväksi todettuun Mustaan lampaaseen. Siellähän se itse lammaskin oli ihan liekeissä.
Ruoka ja palvelu oli tälläkin kertaa oikein hyvää. Melko ajoissa siirryimme takaisin hotellille, mutta pimeä oli jo ehtinyt laskeutua. Tämä olisi ollut minulle sopiva baari, pyörätuolikin valmiina. Ja vastapäätä Lab:stä olisi varmaan löytynyt sopivat lääkkeet :)
Jätimme kuitenkin väliin. Kuten taidan nyt tehdä myös seuraavan päivän ohjelmasta kertomiseen, tulee muuten liian pitkä juttu ja onhan tässä jo muutama tunti vierähtänyt tätä naputellessa. Vielä pari kuvaa öisestä Tallinnan vanhasta kaupumgista.
Yllä olevassa rakennuksessa toimii Viron vanhin elokuvateatteri Kino Sõprus, jonka sisätilojen entisöintiä on valvonut Markku Pätilä, joka on ollut mukana useimmissa Aki Kaurismäen elokuvissa lavastajana. Mielenkiintoinen nippelitieto.
Nyt on pakko mennä nukkumaan. Huomenna ei muuta ohjelmaa kuin neuropsykologinen kuntoutus, joten koitan saada jatko-osan Tallinnan raportille valmiiksi. Tässä pieni kurkistus mielettömään sisustusliikkeeseen Rocca al Maren kauppakeskuksessa.
Huomiseen!
