Vaikuttava miljöö brunssille - Hotelli Rantapuisto

Hei vaan ja hyvää alkanutta vuotta Etanaellin ystävät!

Piiiitkästä aikaa täällä taas kertomassa teille eräästä tutustumisen arvoisesta paikasta. Ei sillä, ettei sellaisia olisi ollut tässä välissäkin, mutta mennyt aika ollut sen verran raskasta, etten vaan ole jaksanut kirjoitella.  Jos haluaa kulkea kannoillani ja saada menovinkkejä nopeammin, niin minua voi seurata instagramissa :)

Meillä on tapana tavata ystäväni kanssa brunssin merkeissä ja useimmiten se on hän, joka tietää uusista paikoista, mutta nyt oli minun vuoroni kutsua hänet omille kotinurkilleni itäiseen Helsinkiin. En ollut itsekään vielä käynyt Hotelli Rantapuistossa, saati sen ravintolassa, vaikka olen jo pitkään halunnut käydä sen testaamassa. 

Tämä Pohjoismaiden Yhdyspankin kurssikeskukseksi vuonna 1963 valmistuneen rakennuksen suunnitteli arkkitehtipariskunta Martta ja Ragnar Ypyä, joiden inspiraation lähteenä oli mm. Alvar Aallon arkkitehtuuri. Sittemmin Unitas-opistona tunnetun koulutuskeskuksen sisustussuunnittelusta vastasi arkkitehtiparin tytär Marjatta Ypyä-Silvennoinen. Nykyään Helsingin Ramsinniemessä meren rannalla sijaitseva rakennuskompleksi toimii hotellina, kokouksien, juhlien ja tapahtumien pitopaikkana. Lisää historiatietoa voitte lukea täältä.

Me olimme vaikuttuneita rakennuksesta ja erityisesti puunkäytöstä jo ulkona sisääntulossa. En kehdannut ajaa autoa ihan ovelle asti, mutta ensi kerralla tiedän, että voin tehdä sen, koska invapaikka löytyy asianmukaisesti ihan oven edestä :) Ovelle pääsee arkipäivisin myös ihan bussilla Vuosaaren metroasemalta. Muista tarkistaa aikataulut! 

Sisäänkäynnistä ravintolaan vievän käytävän seinällä on maaliskuun loppuun asti esillä helsinkiläisen taiteilijan Aini Tolosen maalauksellisia valokuvateoksia. Ikävä kyllä omien puutteellisten valokuvaustaitojeni vuoksi en saanut yksittäisistä teoksista hyviä kuvia ja sama koskee kaikkia risalla kamerallani otettuja kuvia. Koska sillä saa välillä ihan kelpoja kuvia, niin sinnikkäästi yritän selvitä sen kanssa, vaikka taas eilen kuvia selatessani päätin lähteä kameraostoksille :)

Arkkitehtuuri on joka paikassa huomioinut ympäröivän luonnon ja suuria ikkunoita on joka puolelle. Mm. ravintolasalin seinät ovat kolmeen suuntaan pelkkää suurta ikkunaa. Tykkäsin kovasti myös lyhtyjen ja aitojen kynttilöiden käytöstä somisteina.

Olin tehnyt pöytävarauksen ja pyytänyt paikkoja ikkunan vierestä, jotta jäykistetty jalkani ja keppini ei olisi kenenkään tiellä. En siinä vaiheessa tiennyt, että oikeastaan kaikki paikat ovat jotenkuten ikkunan vieressä, joten saimme sitten lähes vapaasti valita parhaan ikkunapaikan merinäköalalla. Henkilökunta ravintolassa, kuten respassakin on super-ystävällistä. Meillä vaan meinasi syöminen jäädä toiselle sijalle, kun ihastelimme maisemaa, alkuperäistä sisustusta ja sen yksityiskohtia ja otimme toisistamme kuvat tuon upean maiseman äärellä.

En tullut ottaneeksi tarjoilu-linjoista enempää kuvia, kun syömäänhän tänne oli tultu ;) Ruokalistat ja brunssi-menun voitte katsoa täältä. Sen tiedän, että perjantai-iltaisin on välillä eri teemoja ja helmikuun loppuun on menossa blini-perjantait, kun niitä edelsi pihvi-perjantait.

Ravintolan à la carte listalla on suomalaisten pientuottajien ja lähialueen raaka-aineista valmistettua ruokaa, joihin yrtit kerätään omasta yrttipenkistä. Kuulostaa erinomaiselta, eikö :) 

Ainakin brunssi oli oikein maukas, vaikka myönnettävä on etten muistanut maistaa kaikkea. Minulla menee aina aikaa puhumiseen, joten kahvi ehtii jäähtyä ja ruoka unohtuu lautaselle, Mutta vatsa tuli kyllä täyteen :)

Ravintolassa, kuten eri puolella hotellia, on mukavia oleskeluryhmiä huopineen. Kun ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan muihinkin tiloihin, saimme tietää, että alakuvan lobbybarin keskellä olevan sohvaryhmän alla on piilossa alkuperäinen suihkulähde.

Olisimme saaneet kurkata alakerran Kellariravintolaan, mutta sen avain oli jollain lainassa, joten sen sijaan kävimme katsomassa Juhlakerros - tilausravintolaa toisessa kerroksessa. Siellä oli meneillään jonkun juhlat, joten nappasin portaikolta kuvan tästä erikoisesta valaisimesta.

Respasta lähti nuori nainen näyttämään meille auditoriota ja ystävällisesti vastaili kysymyksiimme ja kertoi, että ajan saatossa ei sisustusta juuri ole muutettu, mitä nyt tyyliin sopivia huonekaluja on hankittu ja hotellihuoneita remontoitu ajanmukaisiksi. Auditorion värimaailma on kuulemma alunperin ollut vihreä eli se PYP:n/SYP:n vihreä. 

Kansalaiset - Medborgare

Minusta mielenkiintoista on se, että tämä auditorio on varustettu oikein tulkkauskopeilla ja toki täältäkin on näkymät merelle ja rannassa sijaitsevaan saunaan. Ja kyllä minulle nyt tätä kuvaa katsoessa tulee mieleen Finlandia-talo.

Jottei totuus unohtuisi, niin paikan alkuperäisestä koulutus-tarkoituksesta muistuttaa Unitas-opiston 25-vuotis muistokelloon kaiverrettu OSAA -KEHITY - MENESTY.

Ennenkuin siirrymme ulkotiloihin, kerron vielä, että hotellin tiloissa  on kolme erilaista Room Escape -pakopelihuonetta, joita haluaisin päästä kokeilemaan ja olenkin kovasti miettinyt, josko pitäisin tulevat tasavuosisynttärit sillä teemalla.

Ulkona kävimme ensin kurkkimassa edelleen pankin, nykyiseltä nimeltään Nordea, omistuksessa olevaa komeaa jugendhuvilaa. Koska luimme läksymme vasta kotona, emme tienneet huvilan olevan Nordean edustuskäytössä, joten rohkenimme kiertää rakennuksen ympäri. Toivottavasti kukaan ei tule paljastukseni vuoksi pidättämään minua, mutta ei tuolla kyllä missään lukenut, että yksityisalue ja oli siellä muitakin uteliaita ;)

Kyllä kelpaisi kesäisin istuskella ulkona ja ihailla tätä maisemaa. Me sen sijaan lähdimme laskeutumaan  Hotelli Rantapuiston rantasaunaa kohden ja siellä saunapolulla tuli vastaan  myös pikkuinen Pipu, joka oli käynyt juoksemassa jäällä. Siellä oli muitakin rohkeita, mutta minä en olisi uskaltanut, kun rannassa oli vielää sulaa.

Hotellilla on oma pieni hiekkaranta saunan kupeessa ja laituriltakin pääsee mereen kastautumaan. Avantoa ei nyt ollut, mutta uskoisin sellaisenkin järjestyvän, jos joku hotellivieraista älyää kysyä. Mutta en minä! 

Laiturin päästä näkee, miten hyvin hotellin rakennus sulautuu maastoon. Maisema ja ympäröivä luonto on kaunis niin kesällä kuin talvellakin, että jos minä tulisin matkailijana Helsinkiin, yöpyisin ehdottomasti täällä. Metroasemalle on lyhyt matka bussilla ja metrolla hurauttaa Itiksen kauppakeskukseen tai keskustan suuremmille shoppailu-apajille hetkessä.

Niin, ja pakko sanoa,  että tämä hehkutus ei ole maksettu mainos, olin vain niin innoissani koko miljööstä :) Siis vaikka sisustan kotiani eri tyyliin, niin osaan kyllä nauttia hienosta arkkitehtuurista ja arvostan vanhan säilyttämistä tällä tavoin.

Laiturilta bongasin kauempana rantakalliolla kauniin pikkuisen huvilan, jolle en löytänyt alkuperää. Vanhalta, mutta hyväkuntoiselta se näyttää. Nuo ikkunat <3

Vietimme ulkoilmassa pitkän aikaa, joten aurinkokin alkoi pikkuhiljaa laskea mailleen. Tarkoitukseni oli vielä esitellä Hannalle Kulttuurikeskus Sofiassa meneillään oleva Gábor Mátén valokuvanäyttely unkarilaisen arkkitehdin Imre Makoveczin suunnittelemista kirkoista. Halusin myös vielä ikuistaa auringonlaskun, kun kerrankin olin sen suhteen hyvässä paikassa, mutta ei hätää. ystävän kännykästä löytyi kaiken kattava sää-sovellus, josta löytyi tarkka aika auringonlaskulle. Ettemme vain missaisi tuota tärkeää tapahtumaa :)

Älkää siis luulko, että nämä kuvat tähän loppuivat :D

Sofian rannassa on myös saunamökki ja auringon viime säteet osuivat kauniisti sen portaisiin. Itse päärakennus olikin suljettu, joten teimme pienen kierroksen Kallahdenniemellä. Uimarannan kohdalla oli pakko pysäyttää, kun taivas loisti upeissa väreissä. Myöhemmin, kun punainen hehku oli vielä jäljellä, en enää saanut otettua kuvia.

Kivaa viikon jatkoa,

Tuula

Vanton joulumarkkinat Raisiossa

Hei taas! 

Pikaisesti kerron viikon takaisesta reissustani Raisioon, ennenkuin kirjoitan viime lauantaisesta taideretkestäni Tampereelle, sillä Vanton joulumarkkinoita vietetään taas joulukuun alussa, mutta Tampereen PopUpTaide -joulupuoti on avoinna aina jouluaaton aattoon asti.

Koska en ollut ajatellut mennä tänä vuonna muille joulumarkkinoille myymään neulomuksiani, niin Hennan kysyttyä kiinnostustani Vanton kaksipäiväisille markkinoille päätin lähteä, eikä vähiten siitä syystä, että tiesin Hennan kotona olevan suloisia koiranpentuja :) Kuvamateriaali ei ole runsas eikä kattava, päinvastoin, koska olin ystäväni luona vierailulla, enkä silloin halua olla koko ajan kamera, siis puhelin kädessä. Paitsi että koiranpennuista kyllä yritin ottaa kuvia, mutta eihän ne ikiliikkujat ole hetkeäkään paikoillaan, joten kaikki ne kuvat ovat pelkkiä karvaisia viuhahduksia :)

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein autolla näin pitkän reissun yksin, mutta uskalsin lähteä, kun ajokeli oli hyvä ja motaria pitkin pääsin koko matkan - tai siis ensin Kehä kolmosta ja sitten Turun motaria. Puolessa välissä kahden tunnin ajoa oli pakko pitää jaloittelutauko ja autokin piti ruokkia (olin unohtanut tehdä sen ennen lähtöä). Teboil Kivihovin pihalta bongasin bambin ja karhunpoikasen. 

Joulumarkkinat Vanton tilalla pidetään siis uudelleen 3-4.12.2016 ja ne ovat molempina päivinä auki klo 10-15 ja samaan aikaan avoinna ovat myös samassa pihapiirissä toimiva Putiikki Vanha-Vanto sekä Antiikkitalli.

Itse tulin ensimmäisenä päivänä lauantaina paikalle tunnin myöhässä, koska en vain olisi jaksanut lähteä niin aikaisin liikkeelle. Olisin toki voinut tulla paikalle jo edellisenä päivänä, mutta olin tapani mukaan sählännyt aikataulujen kanssa ja vietin perjantai-iltana erään kaveriporukan kanssa pikkujouluja hyvin syöden ja Studio Pasilassa nauraen Dario Fo:n näytelmälle Ei makseta, ei makseta, jota suosittelen lämpimästi.

Paikalla on muuten puffetti, josta saa kahvin ja teen lisäksi hyvää riisipuuroa ja maukkaita leivonnaisia. Meinasin kirjoittaa glögiä, mutta en olekaan varma, oliko sitä saatavilla.

Jouluisia asetelmia ja kransseja oli myymässä myös floristi ja kukkakauppias, jolta mukaani lähti tämä suuri sammalkranssi. Tuo kynttilä on paristokäyttöinen ihan turvallisuussyistä, koska todennäköisesti unohtaisin sammuttaa oikean kynttilän.

Ansa-äippä tykkää syödä samassa pöydässä kuin muut, siis ihmiset :) Tuolit olivat myös aamuisin varattuja ja ennen istumista oli hyvä tarkistaa, ettei pehmusteet olleet eläviä. Markkinapäivän jälkeen Ansan vauvat pääsivät riekkumaan hetkeksi ympäri taloa ja niitä ei pidätellyt kuin hetkeksi ruokakuppi, mutta ei senkään ääressä kauan maltettu kuhnia.

Yläkuvassa noin yksivuotias Martta antaa näytteen vauhdista ja hän on se, joka touhottaa ja villitsee muita mukaan. Koirat ovat rodultaan australian terriereitä, jos en muistanut kertoa.

Tätä Surkuksi kutsuttua pentua havittelen itselleni. Katsotakaa nyt tuota suloista vauvamasua <3 Oli pakko leikata kuvasta oma pää pois, kun olen siinä tukka tiukalla ponnarilla otsa loistaen sopivasti lampun valossa :D

Kävimme lauantai-iltana syömässä hiljaisen Naantalin kiinalaisessa ravintolassa ja vaikken ole suuri kiinalaisen ruuan fani, niin söin melkein koko parilan tyhjäksi :p Toivottavasti oheinen video toimii, kun julkaisen tekstin, mutta pieni varoitus, että nälkä saattaa yllättää katsoessa ;)

Valtsu-kissa on kauniin valkoinen muuten, mutta päälaella ja hännässä on hieman tuollaista mustaharmaata kuviointia. Tässä keittiönpöydän ääressä valvottiin ja juteltiin ystävän kanssa myöhään ja nukkumaan lähtiessä kysyin, uskallanko jättää neuletyöni pöydälle vai yllättääkö Martta "neulomalla" pipon valmiiksi? Henna sanoi, ettei se kannata, koska pöydältä häviää kaikki muu paitsi kiivit ja mandariinit. En tiedä, menikö tuo vääriin korviin, sillä seuraavana päivänä muiden ollessa markkinoilla, oli tarjottimelta kadonnut kolme kiivi-hedelmää.

Kiltisti kyllä jäivät Ansa ja Martta ikkunan taakse vahtimaan muiden lähtiessä päivän hommiin.

Raisiossa tuntui olevan vähemmän lunta kuin meillä Helsingissä, mutta tätä kirjoittaessa ei lunta ole ollut moneen päivään myöskään pääkaupungissa. Kesällä noiden omenapuiden varjossa laiduntaneet lampaat on päässeet talveksi sisätiloihin lämpimään. Niiden villasta on jo kehrätty lankaa ja Henna on värjännytkin itse osan sipulilla. Näistä minun olisi tarkoitus neuloa Hennalle villatakki.

Sunnuntaisen markkinapäivän päätteeksi tein vielä kierroksen Putiikki Vanhasssa-Vantossa, jonne Henna on loihtinut ihanan jouluista tunnelmaa sammalella, havuilla ja kynttilöillä. No, menkää katsomaan, koska kuvia ei nyt ole ja syystä en ole ihan varma, että johtuiko siitä, kun kännykkäni pimahtaa vähän väliä kylmässä ja kosteassa säässä, eikä tokene ennenkuin sen liittää laturiin. Ärsyttävää!

Putiikissa myydään suomalaisen Ehta-merkin vaatteita ja asusteita ja minäkin löysin itselleni aivan super-mukavan Rento-tunikan isoilla taskuilla. Se on päälläni tuolla edellä olevassa kuvassa (ja suunnilleen joka päivä siitä lähtien), jossa sylissäni on pentu, mutta ei tietty erotu siinä hyvin. Jos klikkaat tämän kappaleen alussa Ehta-sanaa, niin näet kuvan putiikin nettikaupassa.

Vietin vielä yhden yön Hennan ihanassa kodissa hänen ihanan perheensä kanssa ja nautin joka sekunnista. Tiedättekö, kun jossain paikassa vain on niin hyvä olla. Tämä perheyritys tekee Vanton tilalla ihan älyttömästi töitä ja on monessa mukana eläimineen kaikkineen ja vaikka se kaikki on toki rankkaa ja vastuullista, niin se näyttää sujuvan luontevasti ja jouhevasti niin, että kaikilla on hyvä olla, vieraallakin <3

Hei hei Vanton tila ja sen ihanat asukkaat, toivottavasti nähdään pian uudelleen!

Terkuin Tuula