Vain kymmenen minuutin venematkan päässä Helsingin Kauppatorin rannasta sijaitsee entinen miinanraivaussaari Lonna. En nyt muista, mistä ensimmäisen kerran luin saaressa sijaitsevasta ravintolasta,mutta minua houkutti kahvilasta mukaan ostettava picnic-kassi, jonka sisällön voisi mennä nauttimaan rantakalliolle. Saari oli ystävälleni tuttu entuudestaan, ja koska olimme miettineet brunssin merkeissä tapaamista, sovimmekin lounasretken Lonnaan.
Lonnan saarelle pääsee samalla yhteysaluksella kuin Suomenlinnaan ja palatessa kannattaa varmistaa, että hyppää oikeaan laivaan, ettei joudu sinne Suomenlinnaan, jos haluaa Kauppatorille. Kauniilla säällä pieni sightseeing tuskin ketään haittaa, mutta minua oli taksi odottamassa ja meinasimme tosiaan mennä väärään suuntaan. Saarelle voi tulla myös omalla veneellä ja kun kerroin retkestä miehelleni, niin hän jo alkoi kärkkymään kyytiä veneen omistavalta naapuriltamme.
Laiturilta saareen johtavista raiteista päättelimme, että tällaisilla vaunuilla on kuljetettu niitä miinoja entisiin varastoihin, joita parhaillaan kunnostetaan kokous- ja juhlatiloiksi. Saari onkin idyllinen paikka vaikka häiden juhlimiseen.
Keltaisen rakennuksen tarkoitus ei selvinnyt, mutta siinä on hauskat pienet ikkunaluukut melkoisen korkealla. Lonnan rakennuksissa on myös vanhaa perua olevat rautaiset ukkosenjohdattimet. Alakuvassa näkyvän muurin takana on kaksi vanhaa miinavarastoa.
Tuosta rakennuksen päädyn matalasta ovesta pääsee kahvilaan ja yläpihan terassilta ravintolaan, jonne me ensimmäiseksi suuntasimme, koska lounasaika oli jo käsillä. Emme olleet tehneet pöytävarausta netin kautta, koska oletimme, että arkipäivänä ei olisi ruuhkaa. Mahduimmekin hyvin, vaikka emme toki olleet ainoita asiakkaita.
Koska en seuraa television ruokaohjelmia, niin en tunne nimeä, mutta ravintolan keittiötä johtaa Top Chef -tähti Jouni Rahikainen. Päivän menu lukee tuossa liitutaululla, eikä se ole kovin pitkä, mutta sitäkin laadukkaampi. Täällä ruoka nimittäin valmistetaan sesongin parhaista raaka-ainesta, jotka ovat mahdollisimman puhtaita, tuoreita ja luomuja. Se myös näkyy, tuoksuu ja maistuu annoksissa.
Vaikka minä olen hieman jäävi puhumaan makuasioista, niin tunnistan kyllä hyvän ruuan ja aidot maut. Tarjoilija myös kertoo annokset pöytään tuodessaan, miltä tilalta mikäkin ainesosa on peräisin ja mitä annokset ylipäätään sisältävät.
En ole varma, mutta toivon mukaan osa ravintolan käyttämistä vihreistä on peräisin terassin kasvihuoneesta. Kasvilaatikoista en ole niinkään varma, koska niissä kävi jälkiruokaa ulkona nauttiessamme ruokailemassa myös valkoposkihanhi perheineen.
Dropp oli minulle ennestään tuntematon merkki, joten piti hieman googlata ja ilokseni sain tietää, että sen myynnillä on ylevät tarkoitusperät Itämeren suojelemiseksi.
Täällä pääruuan lisukkeet tuodaan yhteisiksi, joten oli hieman hankala saada kaikkia kippoja mahtumaan samaan kuvaan. Minun valintani oli siikaa kahden eri fenkolin kanssa, mutta tuota kastiketta en muista. Ystäväni valitsi vasikkaa, joka oli kuulemma oikein hyvää. Ravintolaan oli juuri hankittu kokonainen vasikka, joten sitä on varmaan tarjolla eri muodoissa lähipäivinä.
Koska pilvet näyttivät hieman ohentuneen, siirryimme nauttimaan jälkkärit ulos. En osannut päättää, joten valitsin molemmat tarjolla olevista vaihtoehdoista. Varmistin toki ensin, ettei annokset ole suuren suuria.
Valkoisessa kulhossa on perinteisempi annos eli raparperin kanssa paikalla tehtyä vaniljajäätelöä ja ketunleipiä. Toinen annos oli vastaavasti hieman erikoisempi eli herukanlehti-sorbettia tattarivanukkaan ja paahdettujen tattarimurusten ja kinuskin kera. Analysoimme makuja kuin parhaatkin ruokakriitikot ja päätös oli yksimielinen - uudenlaisen herkullista.
Kotoa lähtiessä tukkani oli oikein kivasti kiharrettu, mutta laivamatkalla tuuli tuiversi sen kivasti lättänäksi :)
Terassilta voi ihailla ohikulkevia laivoja ja purjeveneitä, mutta kun armeijan sota-alus kulki ohi, tuli vähän sellainen olo, että mikä ei kuulu kuvaan.
Tarjoilija vinkkasi meitä kurkkaamaan ravintolasalin viereiseen tilaan, jossa on säilynyt miinanraivauksessa käytettyjä koneita ja muuta välineistöä. Olisin voinut haluta muutamia esineitä kotiini sisustuselementeiksi :)
Museosta lähdimme tekemään kierrosta saaren ympäri. Hiekkatie ei yllä ihan joka kolkkaan vaan välillä piti kulkea kallioilla tai kapealla polulla, mutta tasaiset ja sileät rantakalliot eivät olleet minulle erityisen hankalia kepin kanssa kävellessä ja saari on muutenkin piskuinen, joten matka ei ole pitkä.
Ei tullut kysyttyä, että asuuko saarella vakituisesti joku, mutta pyykkipäivää siellä on ainakin vietetty. Tämän pikkuisen mökin pihalla näkyi myös jälkiä oleskelusta, mutta huonon kunnon vuoksi siinä tuskin enää asutaan.
Lokkiäiti ruokki rannassa poikastaan, emmekä uskaltautuneet liian lähelle, mutta kyllä ne tuossa yllä olevasa kuvassa ovat molemmat. Poikasen pörheä asu vain sulautuu hyvin kivikkoon.
Lonnan rannoilta näkee monta Helsingin kaupunginosaa.
Halusimme toki testata myös Lonnan kahvilan ennen mantereelle paluuta.
Koska lounaasta ei pitkä aika, valitsimme kahviemme lisukkeeksi raikasta frozen youghurtia. Tarjolla on erikoiskahveja, erilaisia teelaatuja, mutta myös a-oikeidet löytyy.
Kuten ravintolankin puolella, niin myös kahvilassa on melko simppelillä sisustamisella saatu aikaan viihtyisä ja ainakin minun makuuni sopiva tunnelma. Molemmista paikoista saa muuten ostaa mukaansa Lonna-emalimukeja. Melkein sorruin, koska ihastuin niin saareen, mutta juuri päättynyt minimalismipeli mielessä pysyin tiukkana ja jätin väliin.
Täällä on kyllä kaikki mietitty viimeiseen asti. Wc-tiloissakin oli somisteena saarella kasvavia luonnonkukkia pienissä pulloissa. Miesten puolelle en kyllä kurkistanut, mutta ainakin naisten- ja invavessassa oli omansa :) Minä kun en tönkön jalkani kanssa mahdu joka koppiin istumaan, niin asia pitää ensin tarkistaa.
Ainakin kahvilasta löytyy tarvittaessa lautta-aikataulut, jos ei muistanut tarkistaa niitä tullessaan. Minun kännykälläni ei nettiyhteys toiminut saarella ollenkaan. Olisin vain innoissani halunnut heti saarelle tullessa laittaa kuvia instagramiin :)
Ihan mahtava pikku-saari, jonne aion viedä perheenikin mahdollisimman pian.
