sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Päiväretki Seilin saarelle

Jotta pääsen kertomaan uusimmista retkistäni Ruotsinpyhtäälle ja Fiskarsiin, niin naputtelen alta pois reilun viikon takaisen retken, joka suuntautui Turun kautta Seilin saarelle. Ystäväni Hanna oli jo katsellut junan ja yhteysaluksen aikatauluja, mutta melko extempore päätimme lähtöpäivän.  Hieman (tai itse asiassa melkoisesti) hirvitti aikainen aamuherätys, kun taxi tuli noutamaan minut
klo 5.33 !!!

M/s Fanny lähti Aurajoelta klo 10, joten meillä  oli puolitoistatuntia aikaa siirtyä sinne Turun Rautatieasemalta ja ihastella samalla Turun kauniita, vanhoja rakennuksia, ja joen varrella olevaa taidetta.






Koska sää oli pilvinen ja merellä tuuli, päädyimme viettämään merimatkan sisätiloissa, josta löytyy myös wc ja pieni kioski. 





Seilin nuori henkilökunta on todella ystävällistä ja avuliasta porukkaa. Kuvassa autetaan juuri Temppu-koira rantautumaan ja minäkin sain monet avuliaat kädet tuekseni, koska laivaan kulkeminen ei ole helpoimmasta päästä. Seilin nuoret myös tarjosivat autossaan kyytiä peremmälle saareen, josta opastettu kierros lähtee, mutta me halusimme Hannan kanssa ikuistaa jokaisen ruohonkorren, joka saarella kasvaa ;) No, ei nyt ihan jokaista, mutta Seili on luontoarvoiltaan rikas ja upea ja siellä kasvaa monia rauhoitettuja kasveja, joista esim. peltomaitikka on erityisen harvinainen Suomessa, jossa sitä esiintyy vain joillain saarilla Turun saaristossa.




Saanen tässä kohdin huomauttaa, että jutun kuvien laatu vaihtelee ensinnäkin siksi, että osa on oettu kännykällä ja osa kameralla, jossa käytin manuaaliasetuksia, mikä taas aiheutti hankaluuksia, kun sää oli vaihteleva. Eli välillä aurinko pilkahteli ja oli kirkasta ja välillä ihan pilvistä ja tällaisella tumpelolla oli vaikeuksia. Kuvaamista häiritsee myös kovasti ikänäkö, varsinkin kännykällä kuvatessa, kun en näe lähelle. Kotona läppärillä huomasin, että suurin osa kameralla otetuista kuvista on jotenkin ylivalottuneita ja joudun niitä pikkaisen muokkaamaan. Siksikin tämä juttu ilmestyy myöhässä. Se tuskin haitannee ketään, koska tuo upea saari ei mihinkään katoa, koska Seilistä pidetään selvästi hyvää huolta ja tämä retkivinkki pysyy ajankohtaisena pitkään. 




Seilissä on nykyään enää muutama vakituinen asukas, mutta aiempien asukkaiden talot ovat pysyneet pääosin samoilla suvuilla ja toimivat tänä päivänä kesäasuntoina. Koko saari tai siis se osa, joka me Hannan kanssa ehdittiin nähdä, oli täynnä hienoja, kuvauksellisia yksityiskohtia ja maisemia.








Emme voineet olla hämmästelemättä, kuinka kaikki puut, pensaat ja kukat olivat Seilissä ihan valtavan isoja. Tavallisen puna-apilan kukatkin olivat suuria palleroita Ja ruusupensaat kasvoivat vaikka keskellä katajaa. Ahomansikatkin olivat jo kypsyneet, mutta niitä en meinannut ehtiä kuvaamaan ennenkuin Hanna poimi ne meille välipalaksi :)





Seilin puutarhureina ja perinnemaiseman säilyttäjinä toimivat lampaat ja lehmät. Tuo musta on selvästi sonni, niin epäilevästi se nousi meitä mulkoilemaan kulkiessamme ohi ;)




Lampaita emme lähteneet etsimään, koska ne kuulemma laidunsivat sen verran hankalassa maastossa.






Seilin saaren vuosina 1801-03 rakennettu päärakennus on ensimmäinen vielä jäljellä olevista kivirakennuksista ja se muodostaa 1800-luvun puolivälissä lisättyine sivurakennuksineen saaristomiljöössä harvinaisen uusklassisen kokonaisuuden. Seilin saaren mielenkiintoinen historia alkaa keskiajalta,  jolloin siellä tiedetään jo harjoitetun maanviljelystä, mutta traaginen osuus saaren menneisyydestä alkoi, kun sinne alettiin siirtää tarttuvaksi taudiksi kuviteltua lepraa sairastavia eristyksiin ja sitten myöhemmin 1600-luvun loppupuolella mielisairaita houruinhuoneisiin. Tämä päärakennus toimi mielisairaalana aina vuoteen 1962, jolloin se lakkautettiin.

Nykyään rakennuksessa toimii Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, joka keskittyy sillien ja punkkien lisäksi Saaristomeren ja Itämeren alueen monitietelliseen tutkimiseen. Punkeista varoiteltiin ja muistutettiin tutkimaan itsensä saarivierailun jälkeen. Punkkeja on myös meidän pihapiirissä ja juuri pari päivää sitten löytyi jalastani ällöttävä, itsensä minun verelläni täyttänyt harmaa pullero :(


Opastetun kierroksen alkamista odotellessamme ehdin kuvata mielisairaalan alueen rakennuksia pienen mäen päällä. Kaikki seuraavat neljä kuvaa, sekä edellä ollut kuva päärakennuksesta, on samasta kohtaa otettu. Punainen hirsinen "kerrostalo" on vanha pappila. Muita en muista, mutta ne ovat olleet mielisairaalan toimintaan liittyviä rakennuksia, joihin kuului mm. talli, leivintupa, pesula.





Ennen saarikierrokselle lähtöä kurkkasimme lähes alkuperäisessä asussaan olevaan potilashuoneeseen. Sen seinän säännönmukaisella ruudukolla katsottiin olevan hoitava vaikutus epäjärjestyksessä olevaan mieleen. 


Meitä oli kierroksella yllättävän monta. Yllättävää sikäli, etteivät kaikki tulleet samalla yhteysaluksella., mutta saarelle pääsee myös Nauvosta. Mukana oli mm. peräkärryllisillä pyörillä liikkuneita perheitä ja saarellahan voi myös yöpyä. Samalla laivalla tullut Temppu-koira osallistui myös kierrokselle ja siinä olikin erityisen hienosti käyttäytynyt ranskanbuldog. 




Seilin alkuperäinen kirkko jouduttiin aikanaan purkamaan huonokuntoisena, mutta sen tilalle rakennettiin uusi hirsirakenteinen kirkko vuonna 1733-34.  Kirkko on todella upeassa kunnossa, huolehtiihan siitä Pro Seili ry ja Metsähallitus. Ihan siitä hyvästä, että pääsee näkemään tämän satoja vuosia säilyneen komeuden, maksaa mielellään pienen pääsymaksun, jotta tulevat sukupolvetkin saavat nähdä esi-isiensä kättenjäljen.


Kirkkoon oli erilliset sisäänkäynnit ja tilat leprapotilaille ja muille saaren asukkaille. Kirkon takana sijaitsevalle hautausmaallekaan ei lepraa sairastaneita haudattu, vaan heidän viimeiset leposijansa ovat eri puolilla saarta merkitsemättöminä, eikä niitä kaikkia ole pystytty koskaan löytämään. He saivat oman, yhteisen muistoristinsä vasta vuonna 1982.


Tässä kuvassa kirkon väri näkyy liian punaisena, mutta halusin kertoa, että pieni hautausmaa yksinkertaisine valkoisine risteineen saa viimeistään mielen liikuttumaan, kun ajattelee kaikkia saaren ihmiskohtaloita. 


Seilin historiasta kiinnostuneille löytyy lisätietoa mm. seuraavasta linkistä, josta taas löytyy linkki mielenkiintoiseen, noin puolen tunnin pituiseen videoon (ruotsinkielinen) saaren historiasta
Toki googlettamalla löytyy muitakin videoita ja Hanna kävi heti retkemme jälkeen kirjastosta lainaamassa Sinikka Lehtisen kirjan Kohtalona Seilin saari, jota olen kuullut muidenkin kehuvan.


Kierroksella kuulimme Seilin historian lisäksi saaren kasveista ja erään niemen kärjessä pesivästä kalasääksestä, jonka puuhia voi seurata webbikameran välityksellä. Hanna tiesi valkolehdokin olevan presidenttimme lempikasvin, koska oli kuullut Sauli Niinistön soittavan YLE:n Luonto-Suomi -radio-ohjelmaan.




Meinasin unohtaa kertoa, että opastetun kierroksen jälkeen söimme lounaan ja mustajuuri-artisokkakeitto oli erityisen hyvää.  Vasta käyntimme jälkeen alkoivat laajemmat ravintolapalvelut toimia, joten nyt on saatavilla myös a la carte -annoksia. 

Sitten olikin aika lähteä taas postilaiturin suuntaan odottamaan paluukuljetusta. 




Mutta ei Hanna, ei se laiva sieltä löydy ;)

Meidän retkemme oli todella antoisa ja mukava, vaikka pari päivää menikin minulla toipuessa. Mutta oli se sen arvoista - suosittelen Seiliä ehdottomasti!

Terkuin,

Tuula

PS. Sanonta "olla seilissä" juontaa juurikin Seilin saarelta, jossa kieltolain aikaan sai poikkeusluvalla valmistaa viinaa saarella asuvien tarpeisiin, mm. lääkkeeksi.

8 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus erittäin vaikuttavasta paikasta.

    Seilin saarta ja siellä valitsevaa tunnelmaa on jotenkin äärimmäisen vaikea välittää toiselle. Kun tein omaa Seili postaustani viime kesänä minusta tuntui etten millään pysty kuvaamaan niitä tunnelmia, joita itse koin tuolla saarella ollessani. Minua yhtä aikaa kiinnosti ja ahdisti kun yritin kirjoittaa vierailustani saarella.

    Leprapotilaiden jättäminen saarelle oman onnensa nojaan oli julmaa. Lääkkeeksi annettiin vain Jumalan sanaa, alkoholia ja Kupittaan lähdevettä. Ensimmäinen lääkärikin saarella vieraili vasta 39 vuotta ensimmäisten potilaiden Seiliin sijoitamisen jälkeen. Ja jos oli joutunut saarelle eikä sairastanutkaan lepraa niin sieltä ei pois päässyt.

    Äärimmäisen julmalta tuntuu myös se, että jos aviomies oli halukas vaihtamaan vaimoa saatettiin entistä vaimoa syyttää vaikka hysteeriseksi. Tai jos nainen oli liian seksuaalinen, omavaltainen, "kevytkenkäinen" tai villi luonteeltaan voi tulla tuomituksi mieleltään sairaaksi.

    Upea juttu, että tänä kesä pääsit nyt vierailemaan tuolla :) Hyvä kirjoitus ja kuvat eivät ole ollenkaan huonoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos Marjo :) Vaikka tiedän kyllä, että juttuni jäi hieman vajaaksi, mutta hienoa, että sinä viitsit täydentää sitä, kun kaikki eivät ehkä jaksa klikkailla noita linkkejä auki.
      Sellainen yksityiskohtahan oli tuolla kirkossa, että kun huonosti käyttäytyneet miehet laitettiin jalkapuuhun, niin meitä ei ollut aiemmin tullut vastaan siellä olevat naisille tarkoitetut häpeäportaat, joille joutui esim. aviottoman lapsen synnyttänyt nainen.
      Seilissä oli juuri kiva käydä tiedonjanoisen ystävän kanssa, koska saari herätti paljon ajatuksia, joista sitten kotimatkalla junassa keskusteltiin ja googlattiin lisätietoa.

      Poista
  2. Hei kaima-Tuula! Olitpa tehnyt hienon ja kattavan kuvauksen Seilin saaresta. Se on yksi mielenkiintoisimmista saarista Turun saaristossa historiansa vuoksi. Me olemme kesäsaaristolaisia ja monena kesänä on tullut Seilissä käytyä. Käynnin jälkeen on vaikea saada mielestä pois niitä Seilin onnettomia "mielisairaita", jotka sinne joutuivat, eivätkä pois päässeet. Nyt on myös ilmestynyt Katja Kalliolta mielenkiintoinen kirja - Yön kantaja. Joka kertoo saarelle joutuneen Amanda Aaltosen tarinan.
    Vielä ei olla ehditty uuteen laituriin kiinnittymään, mutta ehkä vielä tänä kesänä.
    Heleää heinäkuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kaima ja kiitos kovasti :) Kuten tuossa edellä Marjolle totesin, niin itsestäni kyllä tuntuu, että juttuni jäi vajaaksi, mutta minulla kestää nykyisin muutenkin juttujen kokoon kyhääminen niin kauan, että joskus on pakko luovuttaa.
      Te olette onnekkaita, kun saatte mökkeillä upeassa saaristossa ja ylipäätä veden äärellä. Kiitos samoin, hyvää heinäkuuta sinullekin!
      Ai niin, tuo Katja Kallion kirja on kyllä tuttu, mutta sitä ei ole vielä saatavilla Celia-kirjastossa, josta kuuntelen äänikirjoja, koska en pysty keskittymään lukemalla.

      Poista
  3. Kiva lukea myös Suomen matkailukohteista.Meillä on tänään pieni matka suunnitteilla kotimaassa asuntoautolla.Käydään asuntomessuilla ja ihana käydä katsomassa myös maisemia matkan varrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Aikku :) Suomessa onkin runsaasti mielenkiintoisia, tutustumisen arvoisia matkakohteita. Ei ole tänne blogiin asti ehtinyt, mutta Seilin retken jälkeen olen tehnyt lomailevien ystävieni kanssa päiväretket myös Strömforsin ruukkikylään Ruotsinpyhtäälle, Kinnarin tilalle Hollolaan ja eilen käytiin Loviisassa ja Pernajassa. Asuntoauto on mitä mainioin tapa matkustaa ja olenkin kertonut täällä blogissa parina aiempana kesänä ystäväni asuntoautolla tekemistämme retkistä Turun saaristoon.
      Hyvää matkaa teille ja antoisia messuja! Itse en sinne asti ehdi, vaikka eniten kiinnostaisi muutamissa kohteissa seinille ripustetut taiteilijaystäväni Pia Feinikin teokset. Hän on myös itse paikalla joinain päivinä kertomassa taiteesta osana sisustusta. Pieni mainospläjäys tässä, onhan omassakin kodissani hänen taidettaan useamman teoksen verran :D

      Poista
  4. Kyllä oli mielenkiintoinen matkakertomus. Mua kiinnostaa tuo Seili kovasti. Oon lukenut siitä jotain, mutta se on ollut vain pintaraapaisu. Ehkä ensi kesänä sinne. Just Turun saaristossa oltiin pe-la ja kierrettiin Rengasreitti sillai aika nopsalla aikataululla kun sitä aikaa oli rajallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susi, kiva kun viihdyit mukana matkalla :) Kannattaa ehdottomasti mennä Seiliin, jos vaan on tilaisuus, koska tämähän oli vaan pintaraapaisu Saareen. Tuolla vanhan sairaalan päärakennuksen seinillä on luettavissa runsaasti saaresta kertovis lehtijuttuja ym. Ennen ensi kesää kannattaa katsoa Yle Areenasta dokumentti Seilin naiset. En ihme kyllä löytänyt sitä tätä juttua kirjoittaessani, vaan ystäväni Hanna löysi ja vinkkasi siitä vasta myöhemmin.

      Poista

Kiva jos jätät kommentin. Luen kaikki mielelläni, mutta vastaus saattaa viipyä :)