tiistai 22. marraskuuta 2016

Vanton joulumarkkinat Raisiossa

Hei taas! 

Pikaisesti kerron viikon takaisesta reissustani Raisioon, ennenkuin kirjoitan viime lauantaisesta taideretkestäni Tampereelle, sillä Vanton joulumarkkinoita vietetään taas joulukuun alussa, mutta Tampereen PopUpTaide -joulupuoti on avoinna aina jouluaaton aattoon asti.

Koska en ollut ajatellut mennä tänä vuonna muille joulumarkkinoille myymään neulomuksiani, niin Hennan kysyttyä kiinnostustani Vanton kaksipäiväisille markkinoille päätin lähteä, eikä vähiten siitä syystä, että tiesin Hennan kotona olevan suloisia koiranpentuja :) Kuvamateriaali ei ole runsas eikä kattava, päinvastoin, koska olin ystäväni luona vierailulla, enkä silloin halua olla koko ajan kamera, siis puhelin kädessä. Paitsi että koiranpennuista kyllä yritin ottaa kuvia, mutta eihän ne ikiliikkujat ole hetkeäkään paikoillaan, joten kaikki ne kuvat ovat pelkkiä karvaisia viuhahduksia :)


Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein autolla näin pitkän reissun yksin, mutta uskalsin lähteä, kun ajokeli oli hyvä ja motaria pitkin pääsin koko matkan - tai siis ensin Kehä kolmosta ja sitten Turun motaria. Puolessa välissä kahden tunnin ajoa oli pakko pitää jaloittelutauko ja autokin piti ruokkia (olin unohtanut tehdä sen ennen lähtöä). Teboil Kivihovin pihalta bongasin bambin ja karhunpoikasen. 


Joulumarkkinat Vanton tilalla pidetään siis uudelleen 3-4.12.2016 ja ne ovat molempina päivinä auki klo 10-15 ja samaan aikaan avoinna ovat myös samassa pihapiirissä toimiva Putiikki Vanha-Vanto sekä Antiikkitalli.

Itse tulin ensimmäisenä päivänä lauantaina paikalle tunnin myöhässä, koska en vain olisi jaksanut lähteä niin aikaisin liikkeelle. Olisin toki voinut tulla paikalle jo edellisenä päivänä, mutta olin tapani mukaan sählännyt aikataulujen kanssa ja vietin perjantai-iltana erään kaveriporukan kanssa pikkujouluja hyvin syöden ja Studio Pasilassa nauraen Dario Fo:n näytelmälle Ei makseta, ei makseta, jota suosittelen lämpimästi.

Paikalla on muuten puffetti, josta saa kahvin ja teen lisäksi hyvää riisipuuroa ja maukkaita leivonnaisia. Meinasin kirjoittaa glögiä, mutta en olekaan varma, oliko sitä saatavilla.



Jouluisia asetelmia ja kransseja oli myymässä myös floristi ja kukkakauppias, jolta mukaani lähti tämä suuri sammalkranssi. Tuo kynttilä on paristokäyttöinen ihan turvallisuussyistä, koska todennäköisesti unohtaisin sammuttaa oikean kynttilän.


Ansa-äippä tykkää syödä samassa pöydässä kuin muut, siis ihmiset :) Tuolit olivat myös aamuisin varattuja ja ennen istumista oli hyvä tarkistaa, ettei pehmusteet olleet eläviä. Markkinapäivän jälkeen Ansan vauvat pääsivät riekkumaan hetkeksi ympäri taloa ja niitä ei pidätellyt kuin hetkeksi ruokakuppi, mutta ei senkään ääressä kauan maltettu kuhnia.


Yläkuvassa noin yksivuotias Martta antaa näytteen vauhdista ja hän on se, joka touhottaa ja villitsee muita mukaan. Koirat ovat rodultaan australian terriereitä, jos en muistanut kertoa.



Tätä Surkuksi kutsuttua pentua havittelen itselleni. Katsotakaa nyt tuota suloista vauvamasua <3 Oli pakko leikata kuvasta oma pää pois, kun olen siinä tukka tiukalla ponnarilla otsa loistaen sopivasti lampun valossa :D

Kävimme lauantai-iltana syömässä hiljaisen Naantalin kiinalaisessa ravintolassa ja vaikken ole suuri kiinalaisen ruuan fani, niin söin melkein koko parilan tyhjäksi :p Toivottavasti oheinen video toimii, kun julkaisen tekstin, mutta pieni varoitus, että nälkä saattaa yllättää katsoessa ;)

video


Valtsu-kissa on kauniin valkoinen muuten, mutta päälaella ja hännässä on hieman tuollaista mustaharmaata kuviointia. Tässä keittiönpöydän ääressä valvottiin ja juteltiin ystävän kanssa myöhään ja nukkumaan lähtiessä kysyin, uskallanko jättää neuletyöni pöydälle vai yllättääkö Martta "neulomalla" pipon valmiiksi? Henna sanoi, ettei se kannata, koska pöydältä häviää kaikki muu paitsi kiivit ja mandariinit. En tiedä, menikö tuo vääriin korviin, sillä seuraavana päivänä muiden ollessa markkinoilla, oli tarjottimelta kadonnut kolme kiivi-hedelmää.

Kiltisti kyllä jäivät Ansa ja Martta ikkunan taakse vahtimaan muiden lähtiessä päivän hommiin.



Raisiossa tuntui olevan vähemmän lunta kuin meillä Helsingissä, mutta tätä kirjoittaessa ei lunta ole ollut moneen päivään myöskään pääkaupungissa. Kesällä noiden omenapuiden varjossa laiduntaneet lampaat on päässeet talveksi sisätiloihin lämpimään. Niiden villasta on jo kehrätty lankaa ja Henna on värjännytkin itse osan sipulilla. Näistä minun olisi tarkoitus neuloa Hennalle villatakki.




Sunnuntaisen markkinapäivän päätteeksi tein vielä kierroksen Putiikki Vanhasssa-Vantossa, jonne Henna on loihtinut ihanan jouluista tunnelmaa sammalella, havuilla ja kynttilöillä. No, menkää katsomaan, koska kuvia ei nyt ole ja syystä en ole ihan varma, että johtuiko siitä, kun kännykkäni pimahtaa vähän väliä kylmässä ja kosteassa säässä, eikä tokene ennenkuin sen liittää laturiin. Ärsyttävää!

Putiikissa myydään suomalaisen Ehta-merkin vaatteita ja asusteita ja minäkin löysin itselleni aivan super-mukavan Rento-tunikan isoilla taskuilla. Se on päälläni tuolla edellä olevassa kuvassa (ja suunnilleen joka päivä siitä lähtien), jossa sylissäni on pentu, mutta ei tietty erotu siinä hyvin. Jos klikkaat tämän kappaleen alussa Ehta-sanaa, niin näet kuvan putiikin nettikaupassa.


Vietin vielä yhden yön Hennan ihanassa kodissa hänen ihanan perheensä kanssa ja nautin joka sekunnista. Tiedättekö, kun jossain paikassa vain on niin hyvä olla. Tämä perheyritys tekee Vanton tilalla ihan älyttömästi töitä ja on monessa mukana eläimineen kaikkineen ja vaikka se kaikki on toki rankkaa ja vastuullista, niin se näyttää sujuvan luontevasti ja jouhevasti niin, että kaikilla on hyvä olla, vieraallakin <3

Hei hei Vanton tila ja sen ihanat asukkaat, toivottavasti nähdään pian uudelleen!


Terkuin Tuula