sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Vanhaa ja kaunista - päiväretki Porvooseen

Lauantai-aamuna oli sen verran virkeä olo, että päätin tehdä ex tempore -retken Porvooseen, jossa houkutteli erityisesti vanhaan tavaraan erikoistunut Pehtoorin perikunta. Olin jo selannut heidän facebook-sivuaan ja nähnyt siellä monen monta kiinnostavaa esinettä, mutta harmikseni  suurimpaan osaan kuvista oli lisätty sana MYYTY. Toki halusin nähdä paikan itsessään, kun en ollut siellä ennen käynyt, vaikka onkin kuulemma toiminut tällä samalla paikalla jo kaksi vuotta ja sitä aiemmin toisaalla vanhassa Porvoossa.


Samantapainen kuva löytyy varmaan tosi monelta Porvoon kävijältä, koska kyllähän tuo vaaleanpunainen pompannappi herättää ihastusta. En nyt muista onko tuo auto Fiat 800 vai mikä malli, mutta isäni aikoinaan kertoi jotain noista vanhoista Fiateista kutsuttavan pompannapiksi. Hänellä itselläänkin oli sellainen puna-valkoinen, johon oli kiinnittänyt takaluukkuun ison avaimen, jolla muka kammettiin auto käyntiin.


Täältä löytyy erityisen hyvä valikoima emalisankoja ja niitä puna-oransseja kattiloita erikokoisina. Minä löysin mökille emalisen litranmitan ja kauhan.ihan tarvekaluiksi.


Pehtoorin perikunnan isäntä kertoi, että he suuntaavat aina lomillaan johonkin Euroopan kolkkaan hankintamatkoille. Hän osasi kertoa esineistä vähintään sen, mistäpäin ne ovat kotoisin ja suunnilleen miltä ajalta ne ovat. Täällä on hyvä valikoima erilaisia junalyhtyjä, lasitölkkejä, kermanekkoja ja sokeriastioita. Löytyy myös vanhoja leluja  ja retroastioita ym. ym.




Tästä pääkallokuvasta käy ilmi itseäni jo jonkin aikaa harmittanut asia kännykkäni kamerassa. Se jotenkin muuttaa valoa ja värejä itsestään, vaikken käytä salamaa enkä sitä HDR:ää (mikä se sitten onkaan) ja vaikka käyttäisin, niin silti tuo tapetti näyttää valko-beigeltä, vaikka todellisuudessa se on paljon keltaisempi.


Tämä vompatti-kuva on jotenkin hellyyttävä ja hetken harkitsin sen hankkimista.







Kävellessäni Jokikatua pitkin kohti Raatihuoneen toria piipahdin muutamalla sisäpihalla, jossa malvat kukkivat upeimmillaan. Juuri ennen saapumistani oli satanut ja ilma oli todella kostean kuuma. Kun minun on hankala könkätä epätasaisilla mukulakivillä, oli pakko pitää välillä levähdystauko ja virkistäytyä jäätelöllä. 



Ihan vastapäätä Valion jätskikiskaa, Cafe Postresin sisäänkäynnin edessä, myytiin kärrystä heidän itse valmistamaansa jäätelöä, joista minä valitsin kirsikan sijaan kahvijäätelön. Istahdin siihen puistonpenkille varjoon Gabriel Hagertinkujalle, mutta epämiellyttävä haju pakotti vaihtamaan paikkaa lelukauppa Riimikon eteen.


Sain siinä samalla "kuntoutustuokion", kun entinen neuropsykologini kulki ohi ja jäi rupattelemaan :) Oli myös hauska katsella pikkulapsia, jotka istahtivat siihen Riimikon  oven viereiseen valtaistuimeen vanhempiensa kuvattavaksi.


Taukoni jälkeen palasin torin laidalle, josta löytyi aivan Ihania somisteita heti ovensuusta.
 Design Ihanian perhoskuvioituja pellapyyhkeitä löytyy jo mökiltämme ja muutkin tuotteet ovat tuttuja messuilta, mutta ensi kertaa kävin heidän ihastuttavassa puodissaan, jossa niin kivasti hyödynnetään somistuksessa ja esillepanossa vanhoja kalusteita ja esineitä.





Autoni oli parkissa ihan paloaseman nurkalla, kun minulla kävi hyvä tuuri tullessani ja invapaikka oli vapaana. Jätin emaliostokseni autoon ja kävelin lyhyen matkan Fredrikan puiston laidalle tehdäkseni todella pitkästä aikaa visiitin Sisustus Omettaan, jossa taisin viimeksi käydä avajaisten aikaan.




Kuten jo puiston reunalla olevista pikkupöydistä voi päätellä, Omettassa toimii myös pikkuinen kahvila. Syyskuun alussa Porvoossa vietetään taas ostosten yötä ja silloin kuulemma Fredrikan puistossa paistetaan muurinpohjalettuja.



Minua ilahdutti, että Omettasta löytyy edelleen myös vanhoja, tarkoin valikoituja aarteita, mikä sopii hyvin tähän historiallisen, vanhan rakennuksen henkeen ja tuo sille omaa persoonallisuutta.


Aivan ihana vanha pöytä sai huokailemaan, miksi se tuli vastaan nyt, kun ei ole enää tarvetta.
Pikkuiset lasten kengät taas saivat miettimään, millainen taapero niillä on polkujaan kulkenut.




Omettassa on tarjolla myös pieni valikoima vaatteita ja jopa pakkauksiltaan niiden sävyihin sopiva kosmetiikkasarja, jonka perustana on aasinmaito. Anes&Sens on aasitila Belgiassa, joka kasvattaa, hoitaa ja ruokkii aaseja mahdollisimman luonnonmukaisesti.


Koska olen kosteusvoiteen suurkuluttaja, niin ajattelin vaihteeksi kokeilla Burt's Bees -hunaja+maito-lotionin sijaan aasinmaitovoidetta. Ainakin tuoksu on miellyttävä ja sopivan juokseva rakenne tekee voiteen helpoksi levittää ja se imeytyykin nopeasti. Ei halvimmasta päästä, mutta voin taas ihoni hyväksi perustella ostosta sillä, etten käytä rahaa muuhun kosmetiikkaan kuin shampooseen ja saippuaan ;)


Omettasta löytyy toki myös kotimaisia, naapurikunnassa Sipoossa valmistettuja Soap Factoryn saippuoita ja  myöskin avainlipputunnuksen omaavia Cilla's pesuaineita. Olen myös palasaippuoiden suurkuluttaja, koska niillä on hyvä pestä puutarhatöissä likaantuneet kädet ja kynnenaluset ja tykkään tuon Cilla's Pala 2:n bergamotti-sitruuna-tuoksusta, koska se muistuttaa salmiakkia, jota suuresti rakastan.




Oli mukava käydä taas vaihtamassa kuulumiset Omettassa, jossa minua ei sentään oltu unohdettu, vaikka en ollut siellä pitkään toviin käynytkään. 

Nyt minä lähden perunannostoon ja toivotan mukavaa sunnuntai-iltaa!

Tuula

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Aarteenetsintä jatkuu

Emme ehtineet kauas Tammisaaren keskustasta, kun huomasimme Antiikkiliike J. Talsin kyltin. Kun aloin googlettamaan tarkempaa osoitetta muistin, että olin laittanut tämän paikan listalleni kohteissa, joissa kannattaisi reitin varrella pysähtyä. Olin siis koonnut jonkinlaisen reittisuunnitelman, johon olin merkinnyt lehdistä, blogeista ja instagramista bongaamiani kiinnostavia kohteita. 


Tämä paikka on kyllä varsinainen paratiisi kaikesta vanhasta tavarasta kiinnostuneelle, sillä hyväkuntoisia, kiinnostavia esineitä on pienistä astioista ja tarvekaluista suurempiin huonekaluihin, joiden hinnat ovat todella kohtuulliset. Palvelu on erinomaista ja hinnoista neuvotellaan auliisti ja sen lisäksi esineiden historiasta saa mielenkiintoista lisätietoa, sikäli että se on tiedossa. Antiikkia löytyy tuosta punaisesta mökistä ja kahdesta kerroksesta sitä vastapäätä olevasta valkoisesta rakennuksesta sekä kahdesta suuresta teltasta ja muualta pihamaalta.






Lähes kaikkea esineistöä on aina useampia kappaleita; keinutuoleja, puusohvia, erikokoisia pärekoreja, emalisankoja, pyykkilautoja, maitotonkkia, jne. jne.


Yllä minun kolme ostostani; tuoli, kirnu ja suuuuri siivilä, jotka ovat kaikki päätyneet mökillemme. Kaikki näyttävät luonnossa vieläkin paremmilta kuin kuvassa. Sain kaikki hyvään hintaan "osta kolme - maksa vähemmän kuin kaksi" :)



Aava vähän ihmetteli, että mahtuuko hän enää kyytiin. Ihan ensimmäistä kertaa ikinä tapasin amerikanakita-rotuisen koiran. Tuo jyhkeä karhumainen koira oli valtavasta koostaan huolimatta hyvin rauhallinen ja kiltti, eikä juurikaan perustanut Aava-vauvasta, joka olisi kyllä mielellään ryhtynyt leikkiin.


Tyytyväisinä jatkoimme matkaa Perniön vanhan aseman suuntaan, jossa odottivat Maurin makasiini ja Opaliina kahvila & puoti. Johanna oli käynyt aiemmin tänä kesä Maurin makasiinisa, mutta voitteko uskoa, ettei ollut huomannut Opaliinaa?!?! 


En voi ymmärtää, miten kaiken sen Maurin romun keskellä ei tällainen upea, kaunis keidas herätä huomiota. Tällä kertaa suuntasimme ensimmäisenä herkkujen äärelle.





Sisällä kahvilassa, jossa tilaukset käydään tekemässä, on viehättävää vanhan ajan tunnelmaa. Meidän makunystyröitämme alkoi kutitella tuossa myyntipöydällä näkynyt esite paikanpäällä paistettavista vohveleista, jotka tarjoillaan lähituotetun jäätelön ja tuoreiden marjojen kanssa.  




Nämä vohvelit todellakin vievät kielen mennessään ja suorastaan sulavat suussa. Jäätelössäkin on mahtava rakenne, eikä se sula heti lämpimän vohvelin päälle, vaan jokaiseen suupalaan saa mukaan niin lämpimän, vilpoisen ja raikkaan yhdistelmän. HerrgårdsGlass on todellista lähituotantoa, sillä jäätelö valmistetaan Tenholassa, vajaan 30 km päässä Opaliinasta.

Kahvia saa santsata pihalla olevasta paviljongista, jossa sen toki voi huonommalla säällä myös nauttia. Tilaa voi varata myös omiin juhliin ja siellä tarjoillaan brunssia ainakin kahtena seuraavana lauantaina 30.7. ja 6.8.


 Idyllisen kahvitteluhetken jälkeen kiersin Maurin makasiinin vain ulkoa, mutta ei tehnyt mieli ottaa yhtäkään kuvaa, koska en nähnyt siellä muuta mielenkiintoista kuin pari pätkää vanhaa, harmaantunuttaa aitaa. Ulkona lastauslaitureilla ja viereisissä pusikoissa lojui sekalaista tavaraa säiden armoilla ja vaikka olin kuulllut täältä tehdyn myös löytöjä, en halunnut edes mennä sisälle. On jotenkin harmi, että ihan käyttökelpoisetkin tavarat ovat  jääneet pilaantumaan käyttökelvottomiksi ulos, josta niiden seuraava osoite on kaatopaikka. 


Seuraavasta pysähdyspaikasta olin saanut vihiä Sateenkaaria ja serpeentiä -blogin instagram kuvista ja ilokseni Kaikulan kesäkirppis tägäsi Etanaellin kuvaansa, jossa ilmoitti aukioloaikansa meidän reissuviikolle. Laitoin tuohon edelle linkin vanhan Turuntien varrella sijaitsevan kirppiksen facebook-sivuille, josta voi katsoa tarkemmat tiedot. 




Täällä on paljon värikästä retrotyyliä, mutta myös muunlaisesta vanhasta innostunut voi tehdä hyviä löytöjä. Itse bongasin ensin tuon vaaleansinisen keraamisen suodattimen ja ehdin vähän harmitella, että olisin mieluummin löytänyt isomman valkoisen, kun sellainenkin osui silmiini. Ja täälläkin kannattaa neuvotella hinnoista, kivasti tulevat vastaan :) 



En tullut ottaneeksi kuvia, kun niin jännittyneenä kiipesin hirveän korkeita rappusia tallin ylisille, jossa oli isompia tavaroita. Sieltä löytyi ystävälleni aivan ihana ja tällä hetkellä ainakin sisustuslehtien mukaan kovin trendikkään rottinkisen lumikenkätuolin keinutuoliversio lasten kokoa.


Sitten suunnattiinkin saaristoon ja Aavakin pääsi elämänsä ensimmäiselle lauttamatkalle, jota piti päästä seuraamaan oikein aitiopaikalta. Olimme jo tässä vaiheessa ehtineet moneen kertaan iloita siitä, kuinka hyvä sää meitä suosi matkan aikana. 



Nauvon vierassataman ja uimarannan viereiseltä parkkialueelta löytyi täydellisesti uuteen keltaiseen kyynärsauvaani sointuva VW Kleinbus. Kun olin ihan pikkutyttö, meidän perhe reissasi Suomen halki samanlaisella, mutta sinivalkoisissa väreissä olevalla pikkubussilla.




Koska olimme Nauvossa vasta iltasella, päätimme yöpyä siellä ja jatkaa vasta aamulla Korppooseen. Teimme pienen kierroksen Nauvon piskuisessa keskustassa ja päädyimme illastamaan ravintola Köpmansin ihastuttavaan puutarhaan. Itse asiassa kyseessä ei ole vain ravintola, vaan Köpmans tarjoaa myös B&B majoitusta, pienen puodin lähialueen herkkuja ja yläkerrassa viereisellä Korppoon saarella suunniteltua ja valmistettua niinmun 'designia.






Minä valitsin saaristolaisburgereista haukea ja Johanna karitsaa - herkullisia.





Mikä tärkeintä, täällä on todella tilava toiletti, jossa minun ei tarvitse miettiä mahdunko istumaan siellä ovi kiinni  ja lisäksi se on kaunis ihastuttavine lattialaattoineen. Kassillekin on ajateltu söpö pieni jakkara :)


Aamulla Aava pääsi vihdoin uimaan ja voi sitä riemua! Innoissaan hän kuljetti kaislanpätkiä ja kieri hiekassa käytyään ensin kastelemassa turkkinsa.


Onneksi tosiaan oli lämmintä, niin Aava sai kuivatella karvansa, kun me nautimme aamiaista Köpmansin salaisessa puutarhassa. 




Aamupalan jälkeen startattiin auto kohti lauttarantaa ja Korppoota, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa. Ehditte sulatella tämänkin jutun ja minä saan hieman lepäillä. Olen nimittäin onnistunut hankkimaan jostain poskiontelotulehduksen ja eilen aloitettu antibioottikuuri ei ole vielä alkanut tehota. 

Mukavaa viikonloppua,



Tuula