tiistai 29. maaliskuuta 2016

Uusi suurempi CILLA'S

En ole pitkään aikaan vinkannut mistään sisutusputiikista, mikä johtunee siitä, etten ole käynyt oikein missään ja varsinkaan sellaisessa, josta en olisi jo aiemmin kertonut.
No, Cilla's on kyllä entuudestaan tuttu, mutta nyt on Alppilan ihastuttava pikkuinen puoti saanut isosiskon Hietalahteen, ihan siihen kauppahallin kupeeseen. Alppilan liike kyllä sulkee ovensa lopullisesti toukokuussa, mutta uusi liiketila on paaaljon suurempi ja tulee siten palvelemaan monipuolisemmin - Cillan suunnitelmien mukaan myös miehiä :)


En huomannut ottaa liikkeestä kuvaa ulkoapäin, vaikka jäin taksistani pois Hietalahden Kauppahallilla ja kävelin siitä muutaman askeleen Lönnrotinkadun ja Hietalahdenkadun kulmaukseen. Mutta sisältäpäin tulikin sitten otettua useampi kuva.





Valikoimissa on edelleen vanhoja tuttuja tuotemerkkejä, mutta myös joitakin uusia. Edelleen Cilla valitsee myyntiin tuotteita, jotka ovat mahdollisimman ekologisesti tuotettuja tai noudattavat raaka-aineiltaan kestävän kehityksen periaatteita. Parhaana esimerkkinä tästä ovat oman Cilla's -merkin kodinpuhdistusaineet, joille on myönnetty avainlipputunnus.


Meidän keittiössä kun on tiskiaine loppumaisillaan, niin ostin tuollaisen litran vetoisen täyttöpussin, koska meillä on käytössä täytettävä lasinen pumppupullo, vähän vastaava kuin tuossa yllä keskihyllyllä. Niin, ja kuvassa on kyllä käsipesuainetta, mutta löytyy myös tiski- ja yleispesuaine, sekä uutuutena käsityönä Helsingissä valmistettavat Cilla's Pala -palasaippuat kahdessa eri tuoksussa.

Cilla's tuo maahan the Organic Companyn luomupuuvillaisia tekstiilejä, joista minullakin on jatkuvassa käytössä kätevästi turbaaniksi kiedottava hiuspyyhe. Kuljen se päässä aina suihkun jälkeen ja kerran meinasin lähteä ulos pyyhe päässäni :)



Noita etualan pikkuruisia harjoja ihmettelin, että mihin ovat tarkoitettuja. Ovat kuulemma kenkien puhdistusta varten, mutta kyllähän noita voi moneen muuhunkin tarkoitukseen käyttää. Iris Hantverkin harjat valmistaa näkövammaiset käsityöläiset ja harjaosan materiaali mietitään aina tarkasti käyttötarkoituksen mukaan. Itselläni on käytössä pitkävartinen pesuharja, joka on niin pehmeä, ettei tunnu selkäni ihonsiirtoarpia pestessä miltään, vaikka esim. kosteusvoiteen levittäminen sormilla voi nipistää ikävästi.


Mielestäni esillä ei ollut muuta kosmetiikkaa kuin Mia Höytö Cosmeticsin tuotteita, enkä tullut kysyneeksi Cillalta asiasta enempää, koska itseäni ei juuri muu kosmetiikka kuin kosteusvoide kiinnosta. Mutta nyt kuin luin, millaisia raaka-aineita tähän sarjaan käytetään, niin olisin erittäin kiinnostunut, jos vain hoitaisin kasvojeni ihoa paremmin. Miltä kuulostaa pohjoisen luonnon tyrni, mustaherukka, kaura ja koivunmahla, joiden lisäksi muut raaka-aineet ovat sertifioiduilta luomutiloilta muualta maailmasta ja että tuotteet valmistetaan Suomessa?





Ranskasta taas tulee nämä Mas du Roseaun saippuat ja kynttilät. On Marseille-saippuaa tahranpoistoon, puutarhurin saippua multasormille ja kokkaajallekkin omansa, joka poistaa ne ikävimmät tuoksut.




Hollannista taas on hauskat Tinne + Mia lakanat ja tyynyliinat lastenhuoneeseen tai vaikka mökille. Lapsille kivaksi kerhorepuksi tai jumppakassiksi sopivia ovat nuo merenelävillä kuvitetut Annet Weelinkin luomupuuvillaiset pussukat.



Kevään ajan Cilla's liikkeessä on Nannasan pop up, jonka vaatteita voi myös sovitella, sillä uudessa liiketilassa on ihan oma tilansa sitä varten. Enpä tullut ottaneeksi kuvaa vaatteista, kun olin niin ihastuksissani näistä Nannasanin hopeakoruista, jotka on käsintehty Intiassa. Tiesin heti ostavani korun itselleni, mutta vei aikaa ja useamman sovituksen tehdä päätös, minkä tekstin valitsen. Kaulaani on pääsiäisen ajan koristanut yötä päivää (ja suihkussakin) teksit HAPPY. Ajattelin sen auttavan minua säilyttämään pikkuhiljaa palanneen ilon, joka oli syksystä asti kadoksissa.

En muuten tiedä, ovatko nuo ainoat jäljellä olevat kappaleet, en älynnyt kysyä - sitäkään. Mutta sen tiedän, että tämän viikon torstaina Cilla's ja Nannasan järjestävät yhteisen After work -illan. Linkistä löytyy tarkempia tietoja.



Cilla's on mukana myös Kevätmessuilla 7-10.4. ja blogissa on meneillään messulippuarvonta. Olen jo itse käynyt osallistumassa :) 
No, vaikka arpaonni ei suosisi, aion joka tapauksessa mennä, joten messuilla nähdään!
Olen se pyörätuolilla huristeleva rillipää :)

Aurinkoiset terkut,

Tuula

PS. Cillan suosituksesta kävin myöhäisellä lounalla Hietalahden hallin Le Marchéssa. Päivän keitto ja sen ohessa paahdetut maalaisleipäviipaleet olivat herkullisia, mutta kannattaa kuulemma kokeilla muitakin hallin ravintoloita, joista muistan Soppakeittiön ja Roslundin.


lauantai 5. maaliskuuta 2016

Hiihtoloman alku Tukholmassa

Alunperin tarkoitukseni oli lähteä Tukholmaan vielä tammikuun puolella, jotta ehtisin nähdä näyttelyt Fotografiskassa ja Liljevalchissa, mutta saimme aikataulut sopimaan ystävän kanssa yhteen vasta ihan hiihtoloman alkuun. Koska molemmilla pojillani alkoi lomat kouluistaan, niin olin toki tiedustellut perheeni matkustushaluja minnekään, mutta niiden puuttuessa risteilin siis ystäväni kanssa naapurimaahan. Miehen ja teinien kanssa reissattiin sitten päiväseltään mökillä.


Monien pohdintojen jälkeen päätimme jättää kaikenlaiset museovierailut väliin ja tehdä vain edestakaisen kierroksen keskustassa, jossa en ole käynyt vuosiin. Kääntöpaikkana olisi eräs antiikkiliike, josta olin saanut vihiä instagramissa. Saimme nauttia poutasäästä ja välillä ihan  auringonpaisteestakin, mutta todella kylmä oli.


Onneksemme aamiaisbuffet:ssa oli hyvin tilaa, vaikka emme olleet etukäteen pystyneet varaamaan mitään ruokailuja kaikkien ollessa loppuunmyytyjä. Mietimme jo eväiden mukaanottamista ;-) Ikkunapaikoilta oli taas niin kiva ihastella Tukholman saariston kauniita taloja ja ihmetellä, että mikähän tuo ja tuokin rakennus oikein on. Minä innostuin oikein googlen ja kartan avulla selvittämään yläkuvan rakennuksia ja paikka osoittautui entiseksi armeijan merivoimien tukikohdaksi. Saaren nimi on Rindö.








Kiersimme vanhan kaupungin "ulkokautta", koska pyörätuolissa on tosi epämukavaa pomppia mukulakivikaduilla. Tuolla reunimmaisella reitilläkin pääsi näkemään vanhojen rakennusten hienoja yksityiskohtia ja kapeita kujia niiden välissä. Ei hirveän hyvin erotu kuvassa, mutta ihmettelin tuota "vakoojanpeiliä", että mikä sen tarkoitus on ollut noin korkealla, olettaen sen olevan vanhaa perua. Meillä sellainen on keittiön ikkunassa (2.krs), jotta mieheni näkee paikaltaan, jos joku tulee pihaan :D




Moni Tukholman kävijä varmaan tunnistaa, että tässä ollaan Drottninsgatanin alkupäässä. Leveätä kävelykatua pitkin oli Johannan helppo työnnellä minua pyörätuolissa. En ole itse koskaan aiemmin, edes nuorena ja tervejalkaisena, kävellyt katua koko pituudeltaan ja nyt sainkin huomata, että kiinnostavimmat kahvilat ja pikkuputiikit löytyvät sieltä loppupäästä, siis Gamla Stanista katsottuna.

Mutta ne ohitimme ja jatkoimme vanhan obervatorion ohi kohti Upplandsgatan 43:a, jossa sijaitsee Evensen antik. Samalla kadulla sijaitsee täällä päässä muitakin antiikki- ja vintageliikkeitä.




Meidän ehdittyä paikalle, omistaja kanniskeli tavaroita ulos kadulle ja oli juuri avannut puotinsa. Saimme kyllä rauhassa katsella ja nostella tavaroita lattialta ja pöytien alta, mutta rouva ei vaikuttanut erityisen innokkaalta myymään meille mitään. Ehkä siksi ei tehnyt mieli ostaa mitään, vaikka monta kiinnostavaa esinettä liikkeessä olikin. Paljon kivoja pienesineitä, mutta vähän huonosti esillä ja siksi kuviakaan ei tullut otettua.



Viereisen liikkeen ikkunassa oli monta kiinnostavaa esinettä, mutta emme menneet edes sisään.
Olen jo pitkään ollut sellaisella mielellä, etten osta mitään, jos en oikeasti tarvitse ja helmikuu oli erityisen positiivinen kuukausi siinä mielessä. Tosin niilläkin säästöillä on tullut hankittua taidetta.

Tästä putiikista vähän eteenpäin, siis takaisin keskustan suuntaan, oli myös kadulle laitettu esiin houkutuksia ohikulkijoiden pään menoksi. No, meidän olisi ollut hieman hankala kuljettaa tuota vanhaa ovea mukanamme :)



Tässä vaiheessa olikin jo päiväkahvin aika, joten palasimme takaisin Drottninggatanille silmissämme aiemmin ohittamamme muffinsit.


Muffin Bakery:ssä on näiden makeiden herkkujen lisäksi tarjolla myös salaatteja ja suolaista purtavaa. Koska me olimme nauttineet runsaan aamiaisen, tyydyimme puolittamaan yhden jättikokoisen porkkanamuffinssin.



Päätimme palata hieman kiertäen takaisin, koska tahdoin nähdä Hötorgetin kukkakojut. Tulppaanit olivatkin upeimmillaan ja tarjolla oli myös ruusuja, liljoja ja leinikkejä upeissa kimpuissa. Kuvat ei nyt ole parhaat mahdolliset, kun piti kiireesti yrittää karkuun innokkaita myyjiä.



Päätettiin oikaista Sergels torg poikki ja sieltä alatasanteelta löytyi näin houkutteleva sisäänkäynti, josta ei ollut ihan varma, onko kyseessä kukkakauppa vai sisustuskauppa, joten olihan se käytävä tarkistamassa.




Liikkeen nimi on Different things (ihan siinä Designtorgetia vastapäätä) ja se on kuitenkin enemmän sisustusliike, vaikka siellä on jonkin verran kasvejakin myynnissä, mm. kaktuksia ja mehikasveja.

Jotta päästiin vähäksi aikaa lämmittelemään, niin käveltiin Gallerian-kauppakeskuksen läpi. Se oli suurelta osin remontissa, eikä näyttänyt enää samalta kuin ennen muinoin, kun nuorena piti päästä liikkeisiin, joita ei Suomessa ollut. No, nyt on täälläkin ollut jo vuosia samat ruotsalaiset ketjut.


Jatkettiin sitten matkaa Kungsträdgårdenin suuntaan, josta käveltäisiin Kuninkaallisen Oopperan ja Kuninkaanlinnan ohi takaisin laivalle. 


Olen tähän asti ajatellut, että kuvani ovat usein vinoja siksi, että oikea jalkani on kolmisen senttiä lyhyempi, mutta näköjään ne voivat olla vinossa, vaikka istuisin pyörätuolissa. Kuvassa Pyhän Jacobin kirkko.

Kuninkaanlinnan nurkalle johtavan Strömbron kainalossa on lintujen talviruokintapaikka ja siellä kävi ihan valtava kuhina. Ensin huomiomme kiinnittivät joutsenet, joita niitäkin oli tosi monta. Minä tapani mukaan jumiuduin kuvaamaan lintuja vaikka kuinka pitkäksi aikaa.



Kun vasta laivalla tutkin kännykästäni kuvia tarkemmin, huomasin monta eri lintulajia, joista kahta en ollut ennen nähnyt luonnossa. Koska sorsia oli paljon, niin ei ehkä ole ihme, että niiden joukossa uiskenteli myös vähän harvinaisempi valkoinen sorsa. Paikalla oli lisäksi valkoposkihanhia. Mutta valkonokkaiset ja -otsaiset nokikanat minun piti tunnistaa googlen avulla ja sieltä piti varmistaa myös hauskan takatukan omaava tukkasotka. Nyt kun tätä kirjoitan, niin opin lisäksi, että se pään töyhtö on koiraalla ja naaras on tuo ruskea tuossa alakuvassa. 




Toivottavasti olette yhtä innostuneita linnuista kuin minä ;-)

Ei siitä risteilystä sen enempää. Kivaa oli ja tuliaisina Fazerin uutuutta - salty toffee crunchia Fasun sinisessä suklaassa, joka ei harmi kyllä täyttänyt odotuksiani.


  Tänä aamuna aloin jo haluta uudelleen Tukholmaan, koska luin  Hesarista, että siellä on Kulturhusetissa esillä Vivian Maierin valokuvia, joita tahdon ehdottomasti nähdä luonnossa. YLE Teema esittää taas 28.3. dokumentin salaperäisestä naisesta, joka kuoli tuntemattomana, mutta jonka valokuvista tuli sensaatio, kun eräs John Maloof sattumoisin osti huutokaupasta laatikollisen negatiiveja ja alkoi selvittämään, kuka kuvat oikein oli ottanut.  

Mutta nyt jatkan itseni parantelua, olen jo viidettä päivää tosi kipeä. Äänikin on kuin harakalla ja välillä sitä ei tullut ollenkaan. Parempaa viikonlopun jatkoa teille siellä päässä!