torstai 31. joulukuuta 2015

Tarkoitus pyhittää ulkonäön

Toivottavasti teillä meni joulunaika yhtä mukavasti kuin itselläni.

Tiedättehän sanonnan "tarkoitus pyhittää keinot"? Muokkasin sanontaa hieman omiin tekemisiini sopivammaksi. Neuloin nimittäin anopilleni joulupakettiin hypistelymuhvin, joita kuulin ensimmäisen kerran neulotun muistaakseni Pohjois-Karjalassa muistisairaille vanhuksille. Niistä oli saaatu hyviä kokemuksia ja kun noista hypisteltävistä muhveista kerrottiin televisiossa, taisi niiden suosio kasvaa samantien suureksi. Ainakin olen kuullut, että niitä on ahkerasti virkattu ja neulottu ja toimitettu mm. palvelutaloihin ja itsekin päätin heti neuloa muhvin alzheimeria sairastavalle anopilleni.

Koska hypistelymuhvin olisi tarkoitus olla mahdollisimman virikkeellinen tuntoaistille, jotta sillä voitaisiin lievittää muistisairauteen usein liittyvä motorista levottomuutta, niin ajattelin, että sen pitäisi olla myös värikäs. Minultahan ei juurikaan löydy kuin harmaan ja ruskean sävyisiä lankoja, joten piti kaivella lankavarastoja hieman syvemmältä. Eipä tuosta silti kovin värikäs tullut, lukuunottamatta tuota oranssia raitaa :)

 Otin esille myös joitakin langanloppuja sekä tuollaista ruskeaa, omituista tekokuitulankaa, jota olen saanut kaupanpäällisinä Lankamaailmasta ja jolle en ole keksinyt muuta käyttöä. Alkuun päästyäni koko homma jäi kesken, kun materiaalit eivät oikein motivoineet, vaikka on mukana ihan 100 % villaakin. Sitten tulikin kiire, kun jouluaatto lähestyi ja mieskin jopa vihjaisi, että äitinsä voisi hyötyä muhvin hypistelystä. Muutoin mieheni ei puutu neulomisiini - paitsi, kun puikkoja löytyy sängystä ;-)


Onhan se myönnettävä, ettei tuo nyt maailman kaunein ole, mutta kuten otsikossa totesin, tarkoitus ja ajatus oli hyvä. Jos googlaa sanalla hypistelymuhvi, niin netistä löytyy vaikka miten hienoja muhveja. Koska en viimetingassa löytänyt mitään erityisiä kosketeltavia juttuja, ompelin muhviin nappilaatikostani löytyneitä pieniä kukkia ympäriinsä ja sisäpuolelle isohkon napin ja sellaisen laskosverhojen vetimessä olevan muovihärpäkkeen, jotka jätin hieman roikkuviksi, jotta mummilla, joksi minäkin anoppiani kutsun, olisi enemmän nypellettävää. Päälipuolelle neuloin noihin valkoisiin "karvaisiin" raitoihin palluroita ja oranssiin raitaan "sarvia", joista saa hyvin sormilla kiinni. Sisus on kokonaan tuota valkoista Novitan haituvalankaa - tai mitä karvoja nuo ovatkaan. Toisessa reunassa oleva roosa raita on samaa villaa, josta olen neulonut pikkuisen Lilon villapaidan.

Mummi hieman ihmetteli paketin avattuaan ja veti sitten muhvin päähänsä :) No, aika loogista, koska vähän pipoltahan tuo näytti, kun ei huomannut aukkoa molemmissa päissä ja ihan sopivakin näytti olevan. Mieheni sitten opasti, että kyseessä on käsien lämmitin, mikä sekin on mummille hyvin tarpeellinen ja jouluateriaa sulatellessa, ennen jälkiruokaa, mummi nukahtikin keinutuoliin kädet hypistelymuhvin sisällä. Joulun jälkeen vanhemmillaan käydessään mieheni oli nähnyt muhvin nököttävän hattuhyllyllä. Niin se oli käyttötarkoitus jo unohtunut.




Tämä huivi valmistui joululahjaksi ystävälle ja melko nopsaan valmistuikin nro 7 puikoilla neulottuna alpakka-silkistä. Joku saattaa tunnistaa värit ja langan samoiksi, joista neuloin alkuvuonna itselleni kolmiohuivin. Nämä ovatkin samoja Tallinnan tuliaisia eli Dropsin brushed alpaca-silkiä, jossa on 77% alpakkaa ja 23% silkkiä. Huivi on unelman kevyt, kun painoa on vain noin 50 g.

Ohje on tavallaan sama kuin linkistä löytyvässä Kahden kerän huivissa, eli aloitussilmukat ja lisäykset samoin, mutta eri lanka ja paksummat puikot. Saaja oli oikein tyytyväinen :)

Pipoja olen joulukuussa neulonut vain kaksi ja harmi kyllä unohdin kuvata juuri sen, joka poikkesi normaalisti neulomistani palmikkopipoista, kuten tästä uusimmasta.


Jotta vastoin tapojani pysyisin vain yhdessä aiheessa, niin esittelen vielä ystävältäni joulupaketissa saadut hienot villasukat. Hän ei ole niitä itse neulonut, mutta minua varten tilannut, kiitos <3



Näin uuden vuoden aattona en toivottele teille rakettien räiskyntää, koska itse pelkään niitä, mutta toivotan sitäkin iloisempaa vuodenvaihdetta. Uudelle vuodelle toivotan onnea, terveyttä ja kaikkea sitä hyvää mistä ikinä uskallattekaan haaveilla.

Itse en uskalla luvata mitään, mutta toivon ainakin parempaa vointia ja monien keskeneräisten neulomusten valmistumista :)

lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulumarkkinoita

Marraskuun lopulla alkoi joulumyyjäisten vilkkain sesonki, joka jatkuu lähes aattoon asti ja tarjoaa oivan mahdollisuuden hankkia lahjoja suoraan tekijöiltään eli monilta käsityöläisiltä ja taiteilijoilta. Kun se näinä aikoina olisi niin tärkeää suosia suomalaista ja luoda tai edes ylläpitää niitä työpaikkoja täällä kotimaassa.


Vaikka ehdin moneen kertaan pähkäillä menemistä sairasteluni takia, niin lähdin kuitenkin pari viikkoa sitten myymään pipojani ja muita neulomuksiani Kahvila Leivintuvan joulumarkkinoille Metsänkylän Navetalle. Olinhan koko vuoden odottanut juuri näitä markkinoita, jotka olivat ainoat, joille osallistuin tänä jouluna. Sää oli mukavan aurinkoinen ihan loppuaikaa lukuunottamatta, mutta onneksi olin pukeutunut niin lämpimästi, että näytin ihan michelin-ukolta.


Väkeä kävi runsaasti, mutta omalta osaltani voin sanoa saman, minkä huomasin jo viime vuonna Naisten joulumessuilla, että kauppa ei käy enää entiseen malliin. Olin kyllä lopulta ihan tyytyväinen päivän saldoon, että ihan vain ilokseen ei tarvinnut seisoskella :)


Tein itse vain pienen kierroksen markkina-alueella, mutta sain kyllä hyvän katsauksen myynnissä olleista ihanuuksista, kun ystäväni kävi esittelemässä ostoksiaan :)



Niin kauniisti olivat esillä tämän saippuantekijän tuotteet, mutten silti muista nimeä.


Näiden kauniiden keramiikka-astioiden tekijä taas on tuttuakin tutumpi Tuija, jota kävin varta vasten moikkaamassa, kun olin jostain syystä ohittanut Tuias:n osaston Tampereen messuilla. Hän oli mukana myös Naisten joulumessuilla, jonne tein viime viikolla treffit Marjon matkassa -blogia kirjoittavan Marjon kanssa. 


Menomatkalla otin tämän kuvan taxin ikkunasta, joka oli pysähtynyt liikennevaloihin Mannerheimintiellä Kolmen sepän aukion kohdalla. Vesi valui puroina ikkunaa pitkin eikä todellakaan näytä jouluiselta, vaikka joulukadun päässä oltiinkin. Tuolle aukiolle on pystytetty pieniä punaisia mökkejä ja käsittääkseni niissä myydään mm. käsitöitä, kuumaa glögiä ja muita jouluherkkuja samaan tapaan kuin Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla, jonne tahtoisin mennä käymään poutasäällä.


Naisten joulumessuilla on niin kutsuttu vanhusten pöytä, joka on kyllä suuri huone täynnä seniorikansalaisten tekemiä käsitöitä. He saavat tuoda sinne rajoitetun määrän tuotteita myyntiin ilman pöytävuokraa. Siellä on perinteisten villasukkien lisäksi paljon muitakin taitavasti tehtyjä asusteita ja kodin tekstiilejä sekä koristeita.


Olen vannoutunut heijastimien käyttäjä ja niitä on kiinni jokaisessa takissa ja laukussa, joita tulee käytettyä pimeinä vuodenaikoina. Sellainen viralliset vaatimukset täyttävä heijastin riippuu yleensä niin, että sen saa päiväsaikaan helposti taskuun piiloon, mutta käsityöläisten tekemiä heijastavia koruja, joiksi niitä pitää kutsua, on kiva pitää esillä koko ajan.


Koska olen hukannut lähiaikoina kaksi ja tämä suloinen kettu tuli vastaan messuilla, niin kiinnitin sen takkiini. Ketun ja muita kivoja heijastavia koruja oli tehnyt Henuliini.

Voitteko uskoa, että kun äsken kävin alakerrassa ottamassa tuon kuvan takistani ja tulin ylös, niin huomioni kiinnittyi parvekkeen ikkunan läpi johonkin outoon heiluvaan tuija-aitamme nurkassa ja pian sieltä ilmestyi kettu! No minullahan oli kännykkä kädessä, mutta ei sitä tietenkään silloin saa toimintavalmiiksi, kun pitäisi ja kettu livahti takaisin aidan läpi naapurin puolelle. Sen verran kaukaa jouduin kännykällä zoomaamaan, että tämän tarkempia kuvia en saanut. Jäin kyllä päivystämään joksikin aikaa avoimen ikkunan äärelle, josko se olisi tullut lähemmäs, mutta taisi kuulla minut, koska katsoi suoraan minua kohti ja jolkotteli metsään.



Koska olen ikuinen kettutyttö, niin ihastuin tietysti  Design Päivi Ilénin huovutettuun kettuun ja viereisellä pöydällä oleviin kettu-riipuksiin, kuten myös muihin Mrs Denzin eläinaiheisiin koruihin. Hän tekee tilauksesta vaikka oman koirasi näköiskorun.



Tykästyin tietenkin myös ystäväni Ilpon näköisversioon <3



Kiersimme Marjon kanssa ympäri lähes koko Wanhan Sataman etsiessämme Rautaharakat-Eevaa, joka olikin koko ajan ollut selkämme takana,tutkiessamme Mrs Denzin pöytää. Olen tainnut kertoa jo aiemmin, että Eeva oli se, joka kertoi minulle sipuleiden oikeaoppisen säilytystavan, joka ei siis ole jääkaappi ja siitä lähtien minunkin sipulini ovat majailleet hänen rautalangasta vääntämässään sipulissa.


Nämä söpöiset paperikuuset oli vanhoista kirjansivuista askarrellut Pia, jonka ihan.inhttp://heinaaho.com/blogi/ pöytä oli ystäväni, keraamikantekijä  Ritva Tuomisen vieressä. Jostain syystä jäi ottamatta kuva Ritvan pöydästä, mutta hänen varpaansa pilkistävät tuolta pöytäliinan alta ;)



Olen yrittänyt olla monessa suhteessa itselleni armollinen, enkä esim. tänä vuonna tehnyt itse yhtään joulukorttia, vaan ostelin niitä sieltä sun täältä. Olen aiemminkin ostanut Naisten joulumessuilla
Inge Löökin kortteja ja tänä vuonna oli taiteilija itse myyntipöydän takana ja ystävällisesti signeerasi kortteja ja myös tuon kuvassa oikealla olevan ison tulitikkuaskin, jossa on yksi ehdoton suosikkini hänen mummokuvistaan. Sitä on kiva pitää esillä ruokapöydällä näin joulun aikaan, kun poltan aina kynttilöitä istuessani pöydän ääressä, esim. kirjoittaessani joulukortteja. Nuo mummokortit tuovat monesti mieleeni minun ja ystävieni seikkailut, vaikka on yksi asia, jota mummot eivät harrasta ja se on neulominen. En harmi vaan muistanut kysyä taiteilijalta syytä siihen, mutta koska Inge Löökin aiheet löytyvät paljolti hänen omasta elämästään, niin epäilen, ettei hän itse puutarhanhoidoltaan ehdi heilutella puikkoja.


Koska joulukorttini ovat valmiit postitettaviksi ja piparitkin on leivottu (valmistaikinasta), niin minulla taitaa olla hyvin aikaa piipahtaa perjantaina ovensa avanneessa Kaapelin joulussa. Epäilen siellä olevan ruuhkaa viikonloppuina, joten siirrän käyntini suosiolla arkipäivään.

Viikonloppuna 19-20.12. sen sijaan ajattelin käydä tutustumassa paljon puhuttuun Teurastamon alueeseen siellä järjestettävien joulumarkkinoiden aikaan.  En varmaan olisi tiennyt tapahtumasta mitään, jollei Sateenkaaria ja serpentiiniä -blogin Laura olisi haastanut käsitöiden tekijöitä osallistumaan Canelipuu ry:n hyväntekeväisyyskeräykseen. Olenkin monen muun mukana lupautunut lahjoittamaan joitakin neulomuksiani myytäväksi tuolla Teurastamon joulumarkkinoilla.


Oikein mukavaa ja stressitöntä joulun odotusta :)

perjantai 4. joulukuuta 2015

Minun messuni - kädentaitoja Tampereella

Matkani Suomen Kädentaidot -messuille Tampereelle kulki Kangasalan kautta. Kävimme ystäväni kanssa siellä kurkkaamassa, miten Mirantikin jouluvalmistelut olivat lähteneet käyntiin :) 







Oli valkoista ja vihreää, lyhtyjä ja kynttilänvaloa eli kaikki kunnossa, vaikka Mira vähän panikoikin, ettei ole ehtinyt kunnolla valmistella :)
Visiittimme oli aika pikainen, koska päivä oli jo pitkällä ja vielä piti etsiä ruokapaikka Tampereelta ennen hotelliin majoittumista, jottei tarvitsisi poistua sieltä ennen aamua.


Olin jo edellisellä Tampereen reissullani kävellyt Pikkubistro Kattilan ohitse ja koska se näytti silloin houkuttelevalta, suuntasimme sinne. Menu ei ole pitkä, mutta sitäkin laadukkaampi, ainakin meidän valitsemien kuha-annosten perusteella. Ei päässyt annoskateus yllättämään, kun päädyimme samaan valintaan ;-) Jälkkäriksikin valitsimme samat uuniomenat vaniljakastikkeella, nam :)

Koska viimevuotinen messupäivä junalla tehtynä tuntui liian kiireiseltä, olin päättänyt jo hyvissä ajoin yöpyä Tampereella, jotta yhdestä päivästä saisi kaiken irti. Se olisi muutoin ollutkin toimiva idea, mutta  koska olin jo ennen messuja sairastellut ja siksi todella väsynyt, en jaksanut tällä kertaa olla hirmuisen innostunut kaikesta. Se ei toki tarkoita, etteikö messuilla olisi tälläkin kertaa ollut tarjolla mahtava kattaus ideoita, tuotteita ja tarvikkeita kaikenlaisiin käsitöihin hurahtaneille. Terveyteni kannalta olisi pitänyt jättää koko reissu väliin, koska  sen jälkeen vasta olenkin ollut huonossa kunnossa, enkä siksi ole jaksanut tänne blogiinkaan kirjoitella. Olen vaan hissutellut aikalailla säästöliekillä. 


Lähdetäänpä sitten kierrokselle.
Meilläpäin Helsingin rannikolla ei ole lumi vielä ehtinyt peittää maata valkoiseksi, vaikka ihan pikkuisen räntää onkin ripeksinyt, joten pitänee harkita virkattuja lumiukkoja talven tunnelmaa tuomaan :) 


Olisiko syynä ollut ollut kostean kolea sää, että kiinnitin varmaan eniten huomiota huovutettuihin juttuihin, niin vaatteisiin kuin sisustustekstiileihinkin. Yläkuvan hatut, korut, pikkulaukut ja huivit on tehnyt  by itu


Filttiinan käyntikortit olivat saaneet paikan huovutetun kalan suusta. Taustan värikäs kalaparvi odotti suut ammollaan säilytettäviä esineitä.


Ihania lampaantaljoja oli useammallakin myyjällä, mutta Pajukannan tilan osastolla kiinnitti huomioni tuo upea kuviopainettu, paloista koottu peite, joka olisi kyllä kaunis seinävaatteena ryijyn tapaan. Langatkin houkutteli, mutta pysyin tiukkana.

Ainoat lankaostokseni tein Kerän osastolta, mutta ihan akuuttiin tarpeeseen ja nekin on jo neulottu ja lähetetty pipoina eteenpäin.


Tässä vaiheessa pitää huomauttaa, että  kuvani saattavat jonkun mielestä olla oudosta kulmasta otettuja ja niin ne onkin, nimittäin sammakkoperspektiivistä ;) Pyörätuolissa istuessa ei kuvakulmia onnistunut helposti valitsemaan ja sen vuoksi joitain kuvia jäi ottamattakin, kun oli liikaa ylimääräisiä jalkoja tai takinhelmoja edessä. Välillä tuli sitten zoomattua jotain niiden välistä.



Yläilmoissakin riitti katseltavaa, kuten Iderin lentävät hevoset. Yksi harvoja ostoksiani messuilta oli Heli Pukin kuvittama koko perheen seinäkalenteri ensi vuodelle. Minulla on jo useana vuonna ollut käytössä hänen kuvittamansa pöytäkalenteri, mutta tässä on lisänä joka kuukaudelle postikortti, joiden suuri fani olen ollut jo pitkään. 



Messuhallin kattoa koristaneet suuret himmelit oli saatu lainaan Kotkan kaupungilta.


Vuoden 2015 uutuustuotteeksi valittiin Taito Itä-Suomi ry:n mustikka-puolukka-keittiöpyyhe, joka kuuluu samaan sarjaan muiden vanhoja opetustauluja muistuttavien tuotteiden kanssa.

Jos minä harrastaisin kahvakuulaa, niin naamioisin sen varmana ketuksi :)


Eri näytteilleasettajen tuotteita oli koottu mm. Kullankeltainen näyttelyyn.



Siellä oli myös Ruukin Kehräämö ja Puodin alpakkatuotteet. Heidän osastonsa on aina ollut yksi kauneimmista millä tahansa messuilla. Tällä kertaa minäkin "jouduin" puikkoihin.








Lempikehrääjäni Leena ja Sini, nuo ihanat naiset Mathildedalista, lahjoittivat minulle vyyhdillisen uutuuslankaansa alpakkasilkkiä (kuvassa yllä), joka odottaa vielä, että neulon siitä kaulalleni ihanan pehmoisen huivin.



Made in Nummilan Pia Laihonaho tekee huovasta yksilöllisiä kenkiä. Ja tuo laukku hänen käsissään on hieno! Entäs sitten alakuvan villatilkuista koottu takki - UPEA!
Luulin jo näkeväni kahtena, mutta Pia oli messuilla sisarensa kanssa, jolla oli yllään samanmoinen värikäs asu kuin Pialla takin alla.


Villaa käyttää materiaalinaan myös lappilainen Arctic Queen, joka valmistaa mm. viittoja ja takkeja hauskoilla haliaukoilla. Tämä oranssi iltapuku sopisi minusta vaikka linnanjuhliin. Innostuisikohan Sauli sujauttamaan kätensä halaukseen? :)


Tänäkin vuonna itsenäisyyspäivän juhlissa nähdään varmaan useampi Jukka Rintalan iltapuku.
Aion sunnuntai-iltana 6.12. päivystää telkkarin ääressä nähdäkseni millaisissa puvuissa tänä vuonna presidentinlinnassa juhlitaan.


4H-yhdistys oli koonnut näyttävän puvun sanomalehtipaperista ja heidän työpajassaan oli mahdollista kokeilla tuollaisen ruusukkeen tekemistä.



Jaakko Selinin juontamaa muotinäytöstä emme jääneet katsomaan pidemmäksi aikaa, kun näkyvyys ei ollut paras mahdollinen takarivistä, emmekä viitsineet tunkeutua pyörätuolin kanssa ihmismuurin läpi. Sen aikana oli E-hallin osastoilla hieman väljempää.


Todella kivasti ideoitu osasto - Miss Mureena Enterprises.



MinDecon pitsipainatuksin koristeltuja keittiötekstiilejä hankin viime vuoden messuilta.


Taidepaja Pegasos oli myös tuttu edellisvuodelta ja silloin hankitun keramiikkaenkelin kaveriksi mietin ostavani tämän suloisen ketun, joka kuitenkin unohtui, kun päätin harkita vähän pidempään.



Ihastelin taas kerran Nukkekoti Väinölän taidokkaita miniatyyri-kokoisia huonekaluja ja muita tarpeita, joihin tulee ihan himo, vaikken olekaan - vielä - aloittanut nukkekodin kalustamista. Katsokaa nyt tuota punaista potkukelkkaa :)

Itse odotan vain lumen tuloa ja meren jäätymistä, jotta voisin kaivaa oman potkurini esille.


Olisiko tässä ihan.in messuosasto :) Minä muuten hukkasin messuilla tuollaisen heijastavan tähtikorun, joten jos otit sellaisen talteen jostain käytävältä, niin täällä on omistaja :)  Lähtöömme mennessä ei kukaan ollut ehtinyt toimittaa sellaista löytötavaroihin. Mutta ihanin Pia ystävällisesti lahjoitti tälle huithapelille uuden tähden - kiitos <3


Muistakaa tekin laittaa heijastimet vilkkumaan, kun pimeä tulee jo niin varhain.

Lopuksi kiersimme aika pikaisesti Kierrätetty-hallin antiikkipöydät, mutta voitteko uskoa, etten oikein jaksanut perehtyä niihin ;-)


Tässä tämän vuoden messut, ensi vuoden 2016 messuille saa käsittääkseni varata jo myyntipaikkoja.