keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Taiteen seurassa Tampereella

Ääh, vielä olisi kerrottavana parin jutun verran Uppsalasta, mutta kun matkailin viime lauantaina täällä kotimaassa, niin haluan jakaa sen reissun vinkit tässä välissä :) Varsinkin, kun jo tällä viikolla on varmasti paljon Tampereelle menijöitä, on nääs se käsityöläisten jokavuotinen pyhiinvaellus-tapahtuma viikonloppuna eli Suomen Kädentaidot -messut.


Toivottavasti mahdollisimman moni ehtii viipyä Tampereella pidempäänkin ja nauttia myös kaupungin muusta tarjonnasta. Itsekin lähden sinne jo torstaina yöpymään hotelliin, jotta olen messuhallissa heti kun ovet avautuvat ja saan kaiken irti yhdessä päivässä.

Mutta ensin kävin Tamperella taiteen vuoksi. Toki yhdistin matkaan myös käsityöt. Minullahan on tapana yhdistää samaan reissuun useampi pydähdys. Koska matkustin junalla ja piti ehtiä takaisin samana iltana, oli valinta selvä jo sijainninkin perusteella. Kaupungin ihanin Lankakauppa Kerä sijaitsee minullekin sopivan kävelymatkan päässä rautatieasemalta.



Tarkennus tuohon kylttiin, josta löysin elämänlangan, jota olen alitajuisesti noudattanut jo pitkään - 

IN SHEEP WE TRUST :)




Kerässä oli meneillään jokalauantainen neuletapaaminen ja tupa olikin täynnä neulovia naisia. Olisin tietysti voinut istua seuraan, mutten malttanut, vaan napsin kuvia esiteltäväksi tuosta viihtyisästä ja viehättävästä lankakaupasta.





Kerässä näytti olevan hyvin mallitöitä tai ainakin mallitilkkuja myynnissä olevista langoista. Ja voi että minä hypistelin varmaan jokaista kerää ;) Muutaman kerän ostin tuolla edellä näkyvää LOVE WOOLia ja sellaista toista tosi paksua alpakka-boucleeta.

Koska kartalla matka näytti kohtuulliselta, päätin kävellä seuraavan etapin. No, se oli väärä päätös minun jaloilleni ja selälleni, mutta sikäli hyvä, että näin matkan varrella monta houkuttelevaa ravintolaa, kahvilaa, putiikkia ja sen, että Tampere on tosi kiva kaupunki.






Ylläolevat paikat ovat kaikki ihan vierekkäin (paitsi Taito shop jäi sillan toiselle puolelle) ja vastapäätä vielä Putiikki rannalla, jossa olin aikeissa käydä vielä ennen sulkemisaikaa, koska se sijaitsee ihan PopUp Taideputiikin naapurissa. En sitten ehtinyt, kun viihdyin niin hyvin taiteen ja taiteilijoiden seurassa.


Sain tämän kutsun Pia Feinikiltä, jonka tapasin Habitare messuilla. (Nyt kun olin aikeissa lisätä linkin kirjoitukseeni noista messuista, niin huomaan, etten ole sitä ikinä julkaisutkaan, vaan juttu on vielä kesken.)Aloin siltä istumalta selvittämään juna-aikatauluja, koska tätä en halunnut jättää väliin mistään hinnasta. Kyllähän sitä hintaa tulikin, koska tyhjin käsin en päässyt tästä PopUpTaideputiikista ulos ;)

Kopioin tämän taide-osion myös tuonne Kotilo-gallerian puolelle, mutta hieman muokaten. Pahoittelen taiteilijoilta ja lukijoiltani kuvien huonoa laatua niin valotuksen kuin perspektiivienkin suhteen.  Toivon, että minut ymmärretään vain ihan tavallisena taiteen ystävänä, joka taas kerran keskittyi enemmän nauttimaan katsomastaan ja keskusteluistaan muiden mukana olleiden kanssa :) Taiteilijoiden omilla kotisivuilla kannattaa vierailla jo laadukkaiden kuvien vuoksi, mutta muutoinkin lukemassa enemmän heidän työskentelystään, näyttelyistään ym. 


Näyteikkuna oli jo todella mielenkiintoinen ja tarkoitus onkin, että se houkuttelisi sisään myös satunnaiset ohikulkijat. Suuresta ikkunasta näkee hyvin , ettei kyseessä ole ihan perinteinen galleria, jossa valkoisilla seinillä on harvakseltaan teoksia usein vain yhdeltä taiteilijalta, vaan nyt on kyseessä oikea taidekauppa, jossa on katsottavissa ja ostettavissa taidetta useammalta taiteilijalta. He toivovat, että ovat osanneet rakentaa tästä neljännestä PopUpTaideputiikistaan helposti lähestyttävän ja viihtymään kutsuvan paikan.

Koska viihtyisä tämä galleria tosiaan on. Minun mielestäni siellä on jopa mummolamaisen mukava tunnelma, koska taiteilija Pia Feinik on tuonut omalta työhuoneeltaan nojatuoleja ja muita vanhoja kalusteita, joihin minä antiikin ystävänä heti iskin silmäni. Täällä voit kysellä ja keskustella grafiikan, maalausten ja veistosten tekijöiden kanssa, koska he ovat paikalla vaihtelevalla kokoonpanolla joka päivä joulun alla.


Tässä kuvassa Pia Feinik parhaillaan kertoi Kivaa tekemistä -palvelun Henri Elolle mistä taideputiikissa on kyse, mistä se sai alkunsa ja mitä he tavoittelevat sillä. Kuuntelin kyllä sujuvasti, mutten kirjannut mitään ylös eli en osaa toistaa kaikkea tarkkaan, joten suosittelen lähtemään Tampereelle kyselemään itse. Varmasti eivät pane siellä pahakseen. Tai sitten voit kurkata, josko Henri, joka alakuvassa keskittyy selin kuvaamiseen, on ehtinyt kirjoittaa jutun sivustolleen :)


Tässä kuvassa taiteilija-kollegat Pia Feinik ja Tiina Huhtinen-Siistonen, jonka korkkareita ihastelin ja ihmettelin niin, etten saanut hänen päätään kuvaan. Sori!


Taiteilijoilta ei synny pelkästään kaunista katseltavaa, vaan myös herkullista maisteltavaa.



Kuvassa taiteilija Pälvi Hanni. Kuten näkyy, on seinille ripustettu hyvin erikokoisia teoksia, niin maalauksia kuin valmiiksi kehystettyä grafiikkaa, jota löytyy toteutettuna monilla eri tekniikoilla,joista varmasti saa lisätietoja taiteilijoilta paikanpäällä. Grafiikanlehtiä on suuri valikoima myös kehystämättöminä.

Mielestäni tällaisilla pienillä töillä on helpompi aloittaa taiteen kerääminen, koska niille löytyy varmemmin tilaa kodista kuin kodista verrattuna suuriin teoksiin. Tieytysti pienemmät teokset ovat tekniikasta riippuen usein paljon edullisempiakin, kuten grafiikkakin yleensä verrattuna suuriin maalauksiin. 




Sellainen asia vaan itseäni joskus mietityttää, että kun taiteilija on tehnyt tiettyä sarjaa, kuten yllä Pia Feinik nuo viisi alimmaista, jotka kuitenkin eroavat toisistaan, että voiko ne erottaa toisistaan, kun ne tuntuvat kuuluvan yhteen. Että voiko ostaa yhden ostamatta kaikkia :)


Taideputiikki käsittää kaksi kerrosta ja mielestäni tila on aivan loistava juuri taiteen esittämiseen. Pia Feinik on peittänyt sähkökaapin teoksellaan sarjasta Metsä vastaa ja sen päällä lentelevät Sauli Iso-Lähteenmäen linnut, Mielestäni on juuri hauskaa että rakenteet, putket ja pistorasiat ovat näkyvissä. Tila on otettu hyvin käyttöön ja sieltä voi saada hyviävinkkejä siitä, miten ja mihin taideteoksia voi kodissa sijoittaa.



Meinasin jo karata alakertaan, kun minut pysäytettiin kohta alkavan taide-bingon takia. Eihän sitä voinut jättää väliin, koska bingon sattuessa omalle kohdalle, olisi palkinto ollut oikeaa taidetta. Tai sitten kahvipaketti.


Iloisena bingoemäntänä toimi Tiina Huhtinen-Siistonen, jonka käsialaa olivat myös alustat pelikupongeille.  Tuo pallokone on aivan mahtava, vaikkei antanutkaan minun kuponkiini bingoriviä.


Kaksi pelaajaa hihkaisivat bingon yhtaikaa, joten molemmat saivat valita mieleisensä grafiikantyön, joita tässä esittelee Pia Feinikin kanssa Virve Lilja.


Sitten olikin hyvä hetki siirtyä alakertaan.


Sain alakerrassa hieman parempia kuvia ja vaikka tahtoisin esitellä ne kaikki, niin jätän kuitenkin vähän tilaa yllätykselle, jos joku siellä päättää pistäytyä :) 







Seuraavaksi haluaisin kannustaa teitä miettimään, että mitäpä jos hankkisikin joululahjaksi taidetta. Eikä vain joululahjaksi, vaan muinakin merkkipäivinä. Taide kestää aikaa ja on ikuista. Tottakai pitää tuntea lahjan saaja, mutta varmaaan jokainen tuntee läheisensä ja heidän makunsa. Ja kuten edellä kirjoitin, pienistä teoksista on helppo aloittaa. Pienet lapset toki tarvitsevat legonsa ja barbinsa, mutta varsinkin heille, joilla on jo kaikkea, voisi miettiä pitkäikäisempiä lahjoja, jos jotain haluaa antaa.

Mikä voisi olla parempi lahja, kuin kotimainen, lähellä tuotettu käsityö eli taide?


Koska mieheni harrastaa mopoja ja moottoripyöriä, mietin hänelle isänpäivälahjaksi Hannamari Matikaisen pientä serigrafiaa. Mutta koska hän on sekä lasteni isä, että ystäväni ja koska minulla on joku kumma viehätys kaikenlaisiin otuksiin, niin hän saikin Hannamari Matikaisen työn Ystävä, joka tulee sijoittumaan makuuhuoneeseemme. Kuva löytyy tällä hetkellä vain instagramista, joten klikkaa tästä, jos haluat nähdä sen.

Taideputiikissa on tarjolla monenlaisia kuvia moniin eri makuihin, mutta jostain syystä suurin osa oli minun makuuni, koska olisin voinut viedä sieltä mukaani vaikka kuinka monta teosta.Kun olen lisäksi selannut taiteilijoiden kotisivuja, niin olen löytänyt lisää houkutuksia. Mutta kun kaikkea haluamaansa ei voi saada, niin pitää sitten käydä katsomassa sitä taidetta gallerioissa, museoissa ja PopUp Taideputiikissa :)


Selatkaa rohkeasti laatikoissa olevia grafiikanlehtiä ja etsikää vaikka Syysunelmaa.

Menkää Tampereelle, niin minäkin teen, mutta tällä kertaa on vuorossa Suomen Kädentaidot :)

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Naapurissa, osa 2 -Slottsträdgården Ulriksdal


Onneksi saan kirjoittaa tämän, koska kieleni menee solmuun aina, kun yritän sanoa Ulriksdal Slottstädgården :) Parkkialueelta ohjasi sisäänkäynnille näin upeat ruukulliset skimmioita. Itse ulkoalue ei näin syksyaikaan ole niin kaunis kuin kesällä, lukuunottamatta ympäröivien puiden väriloistoa, mutta oli sielläkin jotain nähtävää. Pilvinen sää vaikutti osaltaan, mutta sisällä kasvihuoneissa oli jo ihan eri tunnelma.



Tämän vuoden 2016 perennaksi valitun kasvin nimi ei harmi kyllä selvinnyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna sitä olisi tietysti voinut kysyä :)


Näissä rantaloman tunnelmissa on yksi asia, joka on pysynyt mielessäni jo useamman vuoden ja aikomukseni olikin hankkia mökille tällainen hanalla varustettu ja polyrottingilla päällystetty tynnyri.


Noin 250 euron hinta sai kuitenkin ajattelemaan, että kyllä ne sadevedet voi edullisemminkin säilöä.



Ajankohtaan niin sopiva oranssi näkyi kukkien väreissä.


Tämän leikkokukan nimi on ruotsiksi färgtistel. Kun nyt etsin sille suomenkielistä nimeä, joka on värisaflori tai väriohdake, niin selvisi myös, että kukasta saadaan värjäykseen käytettävää kartamiinia, sen siemenistä puristetaan öljyä ja sitä käytetään myös rohdoskasvina. kaikkea tätä tehdään kai eniten kasvin syntysijoilla Etelä-Aasiassa.



Meneillään oleva vuodenaika näkyi tietysti myös kanervina, havuina ja itselleni jotenkin uutena tietona syklaami. Siis että se on erityisesti syksyn kukkija. Täällä sitä oli kurttureunaisena versiona, jollaista en ole ikinä ennen tavannut ja mielestäni näyttää kivemmalta kuin perinteinen.


Muutoinkin Ulriksdalin puutarhalla tulee vastaan runsaasti sellaisia kasveja, joita en ole ikinä Suomessa nähnyt. Ne on joskus vaan vähän erilaisia versioita vanhoista tutuista, kuten esimerkiksi tämä korkeampi, puuvartinen kanerva.






Paljon oli vielä kukkijoita, joiden kuvittelisi menneen jo talviunille. 




Ulkona pärjäävien kukkijoiden lisäksi oli paljon myös leikkokukkia, joista kaikki eivät olleet ihan tavallisimmasta päästä. Tai ainakaan minä en ole tottunut näkemään niitä  kukkakaupoilla käydessäni. Ihan tervetulleita olisivat perinteisten leikkokukkien seuraksi.






Ei ihan leikkokukaksi sopiva, mutten ole ikinä nähnyt tai edes tiennyt herttaköynnöksen tekevän kukkia. Vaikka mistäs niitä uusia muuten syntyisi :)
Enemmänhän tuo kuitenkin näyttää joltain hedelmältä, mutta en nyt jaksa alkaa googlettamaan asiaa. Omat herttani eivät kyllä taida selviytyä noin pitkälle ;)





Näitä kasviaiheisia kortteja tulee eri kokoisina ja jopa julisteina vastaan joka paikassa, myös meillä kotona ja mökillä :) Niissä vaan on jotain vanhanaikaisen viehättävää.


Tässä vaiheessa oli aika nauttia päiväkahvit. Päädyimme kuitenkin myöhäiseen lounaaseen. Olin vuosia sitten  nauttinut täällä herkullisen kasvisbuffet:n, jota olen kehunut kaikille aina tilaisuuden tullen ja nytkin kurkkasimme olisiko sellainen tarjolla. Olihan se ja tarjoilut näyttivät hyviltä. Lounasaika oli jo ihan lopuillaan, mutta saisimme täyttää lautasemme vain kerran, koska heidän piti päästä korjaamaan ruuat pois ennen sulkemisaikaa, joka oli myös lähestymässä. Trädgårdscaféet on päivittäin auki vain 11-16. En siis ehtinyt kuvata valikoimaa ja lautanen piti täyttää kukkuroilleen.



Pöydät olivat jo tyhjentyneet, mutta emme olleet ihan ainoita asiakkaita. En tiedä miten on nykyään, mutta aiemmin tämän paikan kasvisbuffet on ollut tosi suosittu. Voin kuvitella samoin olevan edelleen, koska ruoka oli niin hyvää, että jopa minä erotin monia makuja. Ja ystäväni, joka on varsinainen kulinaristi, kehui ruokaa herkulliseksi. Olimme syötyämme niin täynnä, ettemme kyenneet nauttimaan jälkiruokaa, vaikka vitriinin herkut näyttivät todella houkuttelevilta.


Ulriksdaliin ehtisi hyvin päiväristeilyn aikana, mutta harva varmaan jaksaa laivan aamiaisbuffetin jälkeen lounastaa, jos vielä haluaa säästellä voimiaan illallisbuffetia varten. Voin jo tässä vaiheessa kertoa, että söin neljän yön  reissumme aikana enemmän kuin ehkä parin viikon aikana kotona ;)

Vaikka olisi tehnyt mieli käydä ruokalevolle, niin kurkkasimme vielä loput Ulriksdalin puutarhojen tarjonnasta.



Vaikken ole erityisen innostunut orkideoista, niin täällä niitä oli vaikka minkälaisia ja värisiä.






Olisihan täällä ollut myös paljon muutakin, mutta en sentään ihan kaikkea ehtinyt ja jaksanut kuvata, kun välillä on pakko laittaa kamera/kännykkä pois käsistä ja vaan tutkia ja nauttia olostaan. kaikenlaista puutarhaan ja kukkiin liittyvää sisustustavaraa ja pikkujuttuja myös löytyy. 

Meillä oli vielä yksi pysähdys ennen majapaikkaamme saapumista. Barkarbyn outlet-alueella halusimme käydä vain kahdessa vaatekaupassa, kunhan ensin löysimme sinne. Tuon vanhan alueen ympärille oli rakennettu niin järjetön määrä uutta, että eihän mitkään navigaattorit osanneet meitä ohjata oikealle parkkialueelle niiden lukuisien joukosta. 



Hiljaista  näytti arki-illan alkaessa olevan. me suuntasimme molempien lempparin Odd Mollyn putiikkiin ensimmäisenä. Heidän vaatteensa kun ovat normihinnoiltaan melkoisen kalliita, niin kuvittelimme löytävämme täältä sopuhintaan jotain kivaa päällepantavaa.



Ihan kiva liike, jossa kaikki vähintään 30% alessa normaalihintoihin verrattuna, mutta myynnissä pääasiassa/vain edellisten kausien myymättä jääneitä kappaleita. En ole asiantuntija, mutta mielestäni uusimpia malleja ei ollut myynnissä.
Toinen kauppa, jossa kävimme oli NoaNoa, jonka vaatteista tykkäsin joskus tosi paljon. Nyt ei ollut muuta kiinnostavaa kuin pikkutyttöjen vaatteet :)

Sateen alettua lähdimme ajelemaan kohti Uppsalaa ja pimeän jo laskeuduttua saavuimme yöpaikkaamme, josta kerron seuraavassa osassa naapurimaan matkailua.


Hyvää marraskuun ja uden viikon alkua!