torstai 29. lokakuuta 2015

Syyslomalla naapurissa, osa 1 - Södermalm

Odottelen vieläkin yhdenvertaisuusvaltuutetun kantaa, josko saisin lentolippuni vähän halvemmalla kuin kolminkertaiseen hintaan. Asia on edennyt jo niin pitkälle, että Finnairin on pitänyt antaa kommenttinsa kysymykseen, että kaatuuko heidän taloutensa, jos yhdelle liikuntarajoitteiselle annetaan noin kerran vuodessa kaksi lisäpaikkaa puoleen hintaan. En jaksanut alkaa taas vääntämään lentolipustani ennen asian lopullista ratkeamista, joten ystäväni kanssa suunnittelemamme Nizzan matka vaihtui automatkaan Tukholman kautta Uppsalaan :) Melkein sama siis ;)


Laivayhtiö Viking Linella sentään oltiin suopeita vammaista kohtaan ja pyynnöstä saimme autolle paikan ihan hissin vierestä. Helsingissä jo varmistui sama käytäntö myös paluumatkalle. En aio sen enempää puuttua itse matkustamiseen, vaan kerron muutaman kivan vinkin ihan siitä Viikkarin Tukholman sataman vierestä Södermalmilta. Fotografiskassa emme kuitenkaan tällä käyneet, vaikka se on tietysti, siis omasta mielestäni, ihan ensimmäiseksi paras vinkki :)



Olin suunnitellut meille matkaohjelman lähes kellon tarkkuudella ja meidän oli tarkoitus olla iltasella noin klo 18 aikoihin Uppsalan lähistöllä. 


Tämä keraamikkojen puoti oli yllätyslöytö, koska saimme autolle paikan ihan sen edestä, kun varsinainen kohteemme sijaitsi naapurissa. Sen aukeamiseen oli hieman aikaa, joten piipahdimme sisälle valoisaan putiikkiin ihastelemaan ruotsalaisten kädentaitajien töitä.







Prinsessallekin olisi ollut oma muki, mutta ihastuimme näihin taalainmaan hepalla kuvioituihin astioihin ja minun mukaani lähti alakuvassa näkyvää espressokokoa isompi valkoinen muki mökille hammasmukiksi.


Sitten olikin aika mennä odottamaan 
Fat Cat House & Garden liikkeen oven aukeamista.



Siellä vasta valmisteltiin meille sisääntuloa, mutta mikäs noita oli ihastellessa. Näyteikkunoiden perusteella pystyi jo sanomaan, että mielenkiintoinen myymälä on kyseessä. Tämä oli siis meille ihan uusi tuttavuus Tukholmassa. Kuvat eivät ole parhaat mahdolliset, koska kännykälläni ei saa hämärässä tunnelmassa kovin tarkkoja otoksia, enkä tykkää käyttää salamaa. 














Myymälätila oli suuri ja sokkeloinen ja minultakin meinasi jäädä perimmäiset nurkat löytämättä. Tilat oli "selkeästi" jaoteltu keittiöön, puutarhaan, olohuoneeseen ja kaikkeen siltä väliltä. Oikea runsauden sarvi uutta ja vanhaa.




Perimmäinen huone oli mustine seinineen todella hämärä, lähes pimeä. Ette ehkä halua nähdä kaikkia epätarkkoja kuvia, mutta laitan ne kuitenkin esille, koska niistä näkee hyvin liikkeen tyylin.







Vasta kun olimme melkein pois lähdössä tapasimme puotikoiran kassatiskin takana. Hän tuli moikkaamaan meitä myymälän puolelle vasta luvan saatuaan.



Rapsutusten jälkeen jatkoimme Östermalmille, jossa halusin näyttää Johannalle erään vuosien takaiselta Friends Forever -reissulta tutun liikkeen. Sielläkin kävi tuuri ja parkkipaikka löytyi lähes oven edestä. Garbo interiors oli kuitenkin pettymyksekseni muuttunut todella paljon edelliskerran käynnistäni. Upeita vanhoja talonpoikaispöytiä siellä oli edelleenkin, kalliita kuten ennenkin, mutta muutoin paikasta kiinnosti oikeastaan vain tuo etuosa, jossa oli ruukkuja ja valikoima viherkasveja. Sitä ihmettelimme Johannan kanssa, että kuinka paljon vielä upeasti kukkivia kesäkukkia näimme niin Tukholmassa kuin myöhemmin Uppsalassakin.



Täältä matkamme jatkui Solnaan, Ulriksdalin kuninkaallisen linnan naapurissa sijaitsevaan Slottsträdgården Ulriksdaliin. Seuraavalla Tukholman reissullani haluan kyllä ehdottomasti käydä tutustumassa itse linnaan, sen puistoon ja orangeriin.

Mutta meidän vierailustamme puutarhoilla saatte nähdä kuvia seuraavassa jaksossa :)
Siihen asti pysytelkää lämpinä tuolla syksyn koleudessa, itselleni sain hankittua pienen kuumeen.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Sunny Sunday

Olen nyt reilun kuukauden aikana vieraillut Hämeenlinnassa kaksi kertaa. Ensimmäisen matkan tein osallistuakseni Elävään kirjastoon, mutta samalla reissulla tutustuin myös mm. Sibeliuksen syntymäkotiin ja kävin lankaostoksilla Metsänkylän Navetalla. Harmitti, etten ehtinyt käydä Wetterhofilla, kun pienessä kaupungissa kaikki paikat menevät niin aikaisin kiinni viikonloppuisin. Sitä kun on tottunut Helsingin pidempiin aukioloihin.

Yksi pari kämmekkäitä jäi kuitenkin muutamaa kerrosta vajaaksi ja siksi piti lähteä uudelleen lankaostoksille. Sain viime sunnuntaina ystävän kaveriksi ja autokuskiksi, mitä hän saattoi muutaman kerran katua, kun unohdin kartanlukijana kertoa, että olisi pitänyt kääntyä aikoja sitten ;)


Ihan ensiksi suuntasimme Kahvila Leivintupaan. Kehotin ystävää käymään siellä vessassa, vaikka ei olisi tarviskaan, koska wc;n sisustus on kertakaikkisen hieno. Harmi vaan en ottanut tällä kertaa sisäkuvia (olen hukannut edelliskerran kuvat pilveen), mutta ikkunan takana kuvasin jättimäistä hortensian kukintoa, joka on niin kaunis syysvärissään. Nauratti, kun tajusin, että siellä minä tähtäilen kameralla (siis kännykällä) vessan ikkunan takana :) 

Meidän ei ollut tarkoitus kahvitella, mutta sain houkuteltua Tarun  maistamaan Leivintuvan kuuluisia pannukakkuja. Aurinkoisesta säästä huolimatta oli sen verran vilpoista, että kuuma tee maistui minullekin, joka juon yleensä kahvia.



Saatiin oikein ikkunapaikka, josta olikin hyvä kuvata itse tupaa, ennenkuin pöydät täyttyivät asiakkaista. Sisustus on vanhoine, eriparisine tuoleineen ja pitsiverhoineen niin viehättävä, etten voinut olla huokailematta ihastuksesta taas kerran.



Lähdettyämme kohti navettaa ja alpakoita, ehdin jo hukata kännykkäni niin, että ystäväni juoksi etsimään sitä kahvilasta, vaikka se oli koko ajan ollut takkini taskussa. Huoh, tämä muistamattomuuteni saa minut välillä hulluuden partaalle. Mutta koska myös muistan paljon asioita, niin se kai tasapainottaa mieltä. Sen lisäksi, että ystäviä se ei tunnu vielä haittaavan :)



Maisema on ulkona laiduntavilla alpakoilla todella upea. Sitä se on myös tänne ajettaessa läpi Aulangon harjumaiseman. Suosittelen!


Alpakat ovat yleensä tosi sosiaalisia ja tulevat mielellään hakemaan aidan takaa löytyvää vihreämpää ruohoa. Nyt heillä oli heinää omasta takaa, joten vain pari ahmattia lähestyivät meitä ;)


Hänellä on hyvä hiuspäivä :)




Aasit olivat minulle uusi tuttavuus Metsänkylän Navetalla. En valitettavasti saanut niistä kovin hyviä kuvia, kun nököttivät nurkassa vierekkäin. Mutta nuo sielukkaat silmät saavat ne näyttämään niin viisailta ja herkiltä. Ja suloisilta <3
 

Tupsukorvien välistä näkyvä heppa ei halunnut tulla rapsuteltavaksi.


Lankatuvassa oli tunnelmavalaistus. Mukaan lähti taas useampi vyyhti ja myöhemmin täältä saa taas ostaa Etanaellin kämmekkäitä.

Meille tuli pikkuinen hoppu seuraavaan kohteeseemme eli Tiirinkosken tehtaalle, koska muistin taas yhden asian väärin eli aukioloajan. Karttaakaan en ollut katsonut tarpeeksi tarkkaan, kun oletin välimatkan lyhyemmäksi. En tullut huomanneeksi, että välissä oleva Vanajavesi pitää kiertää (tähän tulisi se kännykästäni löytyvä irvistys-hymiö) :)




 

Hyvin meille jäi aikaa, vaikken karttaa aina muistanutkaan seurata ja ehdimme kiertää ihastuttavan putiikin, tutustua pihan eläimiin ja maistaa lampaanmaitojäätelöä kahvilassa. Tarvitseeko minun edes mainita kuvien huonoa laatua. Uusi kännykkä on jo tilauksessa ja siinä tietääkseni parempi kamera.



 Minäkin ehdin hoitaa Ninan kanssa "bisneksiä" eli Tiirinkosken lampaanvillasta neulomiani kämmekkäitä ja muutama pipo jäi myyntiin Tehtaalle, mm. nämä:




Kuka teistä saa kielensä nenään?

Tiirinkosken Babe saa ja sitä kannattaa mennä katsomaan :)