keskiviikko 26. elokuuta 2015

Rentoilua mökillä


Päästyäni viime lauantaina mökille virittelin ihan ensimmäiseksi riippumaton paikoilleen ja oikaisin itseni siihen odottelemaan mieheni tarjoilemaa kahvia.  Löysin Indiskasta tuollaisen kivan värikkään, rennolla tilkkutyötekniikalla ommellun riippumaton hyvinkin edulliseen hintaan, kun alehinnasta sai vielä 50% lisäalen. Tosin olin jo ehtinyt hankkia sellaisen luonnonvaalean version, mutta kapeana ja tuohon telineeseen liian lyhyenä se saa etsiä itselleen uuden kodin.


 Luumut eivät ole vielä kypsyneet, mutta ei niistä paljon iloa olekaan, kun koko puussa on vain noin 20 hedelmää. Vadelmia taas oli runsaasti pensaan kokoon verrattuna, koska kuvassa on tosiaan koko pikkuruinen pensas - tai se mitä siitä on jäljellä, ilmeisesti ruohonleikkaajan jäljiltä.


Meillä on mökillä tuollainen perinteinen grillikatos, jonka epäkäytännöllisyys on harmittanut minua jo jonkin aikaa sen lisäksi, että se on liian kaukana uudesta mökistä. Oli varmaan vasta toinen kerta tänä kesänä, kun söimme ulkona, kun kerrankin ei ollut hirveä tuuli, eikä yhtään itikoita.

Juuri äsken näin lopun Huvila ja huussi -ohjelmasta, jossa Vappu Pimiän kesämökille oli rakennettu hieno kesäkeittiö terasseineen. Taas vahvistui yksi syy, miksi en katso moisia ohjelmia, kun heti alkaa haluta omaan kotiin tai mökille kaikenlaisia uudistuksia ja muutoksia ja mies saa hermoromahduksen, kun alan esittää toiveitani ;)

Hän oli vihdoin saanut apua tuon painavan senkin siirtämisessä ja minä sitten kokeilin erilaisia asetelmia sen päälle. 



Seinällä oleva taulu on Netta Tiitisen litografia, joka aiheellaan Talviretki sopii mielestäni erinomaisesti mökille. Citybirdit vähän niinkuin hakeutuvat oppaansa johdolla kylmän lumen keskeltä mökin lämpöön.




Pyörittelin esineitä eri paikoissa, mutta ei ne välttämättä vielä löytäneet lopullisia sijoituspaikkojaan. Tuo pyöreä sipulinnäköinen pallero on Ritva Salmen ihastuttavaa keramiikkaa Huone ett Rum:sta. Sovittelin myös verhoja, mikä oli hieman hankalaa ilman verhotankoja. Minä en edes tahtoisi verhoja, mutta mies ei tykkää aamuisin silmiin paistavasta auringosta. Hänen pitänee vain tottua laittamaan makuuhuoneen ovi kiinni.


Makuuhuoneen toiseen ikkunaan mies sentään saa verhonsa, joka löytyi kirppikseltä tingittyyn hintaan neljällä eurolla. Ajattelin viritellä sitä varten mahdollisimman näkymättömästi ohuen vaijerin tuon laudan yläpuolelle. Pöydän virkaa saa toimittaa vanha silityslauta, koska pikkuinen pöytä päätyi laskutasoksi eteiseen.


Toisaalta on kyllä hölmöä laittaa minkäänlaisia pöytiä, koska niihin kerääntyy liian helposti kaikenlaista rojua; varsinkin mieheni jäljiltä jos jonkinlaisia työkaluja ja ruuveja ym.



Lökäpöksy-enkeli on turkulaisen Keramiikka Matamin tuotantoa ja se liihotti mökille kotoa, kun pohdin mitä laittaisin noihin kehyksiin.


Vessaan tulee pesualtaaksi tällainen Ritva Tuomisen valmistama keramiikka-allas, mutta tämä ensimmäinen kokeilussa ollut versio osoittautui hieman liian pieneksi. Putkimies olisi tulossa lähiaikoina varmistamaan vedentulon mökkiin, mutta hana ei ole vielä paikallaan myöskään keittiössä. Olemme jo reilut  kaksi kuukautta odotelleet jonkinlaista kuvaa ja tarjousta tiskialtaan alle tulevasta kaapista, mutta puusepällä tuntuu olevan kiireitä, kun kyselyihini ei ole vastattu. Harmittaa, kun niin innoissani odotin paikallisen yrittäjän palveluksia. Mieheni kyllä osaisi tehdä itsekin jonkinlaisen kaapin, mutta kun tuo on ihan täystyöllistetty muutenkin, niin olisi haluttu päästä vähän helpommalla. Saa nähdä mitä keksitään, minä kun en jaksaisi alkaa taas etsimään uutta puuseppää ja pyytelemään tarjouspyyntöjä, kun toiveemme on hieman erikoinen ja edellyttää käyntiä paikanpäällä.

Tuntuu olevan varsinainen Iisakin kirkko tämä meidän mökkimme, mutta kai se jonain päivänä valmistuu, niin sitten pääsee pihanrakennushommiin. No, jos sitä ennen huolehtisi kaupunkikodin pihamaasta, joka on taas näin loppukesällä jäänyt ihan rempalleen ja siksi olen jo hälyttänyt apuun ammattilaisen. Kun en vaan itse pysty kaikkeen.


Kiva, että vaihteeksi sataa vettä, niin pihakukatkin vähän virkistyvät. Kyllähän tuota paahdetta oli jo ihan tarpeeksi. Toivottavasti viikonlopuksi selkenee, kun lauantaina on se siivouspäivä ja eri puolilla järjestetään kirpputoreja. Itse aion käväistä ainakin Sipoon Nikkilässä, jossa sisustusputiikki Bedmilin pihamaalla on kirppis. Pääsen samalla testaamaan heidän ihastuttavan kesäkahvilansa, josta olen vain nähnyt kivoja kuvia.


Omalla pihalla jatkan pienten eläinten tarkkailua. Auroraperhosia on ollut runsaasti liikkeellä sudenkorentojen kanssa.

Mukavaa viikon jatkoa!


lauantai 22. elokuuta 2015

Villaa

Onpa hassua näin loppukesän helteillä esitellä villasta neulottuja juttuja. Mutta siitä villasta nyt on syntynyt ainoat valmiit tuotokseni tänä kesänä. Parahiksi juuri juhannuksen sateisiin valmistui tämä islantilaisneule, josta en nyt parempia kuvia saanut tähän hätään, koska se riippuu mökin naulakossa ja lähden sinne vasta, kun nuo teini-ikäiset poikani suvaitsevat herätä ;)


Langathan ostin alunperin johonkin toiseen tarkoitukseen ja koska aloitinkin niistä tuon villapuseron, niin tuota vaalean harmaata jäi vielä käyttämättä. Neulomiseni takkusi kesän aikana, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi, joten halusin aloittaa jonkun mahdollisimman yksinkertaisen paksuilla puikoilla neulottavan työn, johon saisin langat käytettyä. Syntyi pieni torkkupeitto.


Tuostakin ajattelin kyllä aluksi, että voisi tulla vaikka poncho, mutta siihen langat eivät riittäneet, enkä halunnut ostaa lisää. Minulla on nyt missiona saada käytettyä pois aiemmin hankitut langat ennen uusia ostoksia.  Mitenköhän käy, kun olen lähdössä kässämatkalle Tallinnaan syyskuun alussa?


Onhan tuo peite vähän hassu ja epäsymmetrinenkin, kun en tapojeni mukaan suunnittellut mitään etukäteen, aloin vain neuloa ja mietin mallineuleen vasta sen mukaan miten monta silmukkaa sain luotua puikoille.  Halusin käyttää tuon ruskeanharmaan jämän pois ja siksi molemmissa päissä on siitä raidat - tosin eri levyiset.


Lanka on Pirtin kehräämön hahtuvalankaa eli 100 % villaa - Snurresta.




Noita kämmekkäitä alkoi valmistua sen jälkeen, kun olin vieraillut Tiirinkosken tehtaalla. Omistaja-Ninan kanssa oli puhetta, jos tekisin niitä heidän langoistaan heille myyntiin. Nuo pienimmät  ruskeat eivät ole Tiirinkosken villaa vaan Syrjälän lammastilan kampalankaa, jos en ihan väärin muista. Loppukerästä kun oli vyöte karannut jonnekin ja ennen niin hyvä muistini lankojen suhteen ilman vyötettäkin ei toimi enää entisen lailla.


Valko-harmaa raidalliset näyttävät mielestäni niin kivalta, että olen ihmetellyt miksen ole aiemmin älynnyt neuloa raidallisia kämmekkäitä. Nämä siis Tiirinkosken villaa ja neulottu 3,5 puikoilla.


Parhaillaan puikoilla on Lamana Como superhienoa merinovillaa, jota on myös superihanaa neuloa. Tämäkin lanka on Snurresta. Vaihteeksi pitkillä puikoilla, kun en löytänyt sopivia pyöröjä, koska ovat kiinni jossain keskeneräisessä työssä. Ja meneillään taas mahdollisimman helppoa ainaoikein neulosta, josta pitäisi syntyä huivi.

En saisi nyt vähään aikaan neuloa enkä muutenkaan rasittaa hartioita ja niskaa, joiden järkyttävää kipua helpottamaan piti eilen käydä ottamassa pari kipupiikkiä. En muista kokeneeni niin hirveää tuskaa edes onnettomuuteni jälkimainingeissa. Eihän tämä läppärin naputtelukaan varsinaisesti hyvää tee, mutta tulehduskipulääkkeiden voimalla ja välillä venytellen tässä mennään.
Ja ehkä kevyellä neulontajoogalla Anna-Mari Westin kortin ohjeiden mukaan ;)


Rentoa viikonloppua!

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Hillon ja teen tekijä

Alkaa olla sadonkorjuun aika pihoilla ja puutarhoissa. Tai on marjojen osalta ollut jo jonkin aikaa, kerroinhan jo itsekin mökillä poimituista marjoista. Niiden lisäksi olen tyhjentänyt niin appivanhempieni pensaita kuin naapurustomme sinkkumiehen puskia. Mieheni värväsi minut hänelle marjanpoimijaksi, kun eihän miehen nyt sovi kykkiä marjapensaassa ;-)

Saan tietenkin pitää osan sadosta ja innostuin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni keittelemään hilloa, kun punaisia karviaisia tuli puolitoista ämpärillistä. En ole koskaan kuullut, että karviaisia pakastettaisiin sellaisenaan, eihän niitä edes myydä kauppojen pakastealtaista eli vaihtoehdoiksi säilömiseen jää kai hilloksi tai mehuksi keittäminen. Mehustaminen tuntuu jo liian työläältä, mutta ei se hilloaminenkaan ensimmäille kertaa mennyt ihan niinkuin Strömsössä.


Ongelmani hillonkeitossa johtuivat lähinnä siitä, etten omista tarpeeksi suurta kattilaa ohjeen mukaisen marjamäärän keittelyyn. Ainoa jotenkuten sopiva kattila taas ei sopinut yhteen induktiolieden kanssa, kun kaasuliedestä loppui kaasu kesken hillon keittelyn. Sain kuitenkin aikaiseksi tällaisen määrän hillopurkkeja, joihin hätäisesti väkersin rumia Felix-kansia peittämään nuo suojapaperit.


Keittelin eilen toisen erän hilloa, mutta puolta pienemmällä määrällä marjoja eli kahdesta litrasta. Minulta muuten löytyy hirveä määrä noita lasitölkkejä, kun mieheni tykkää tehdä itselleen iltapalaksi voileipiä, joissa on tonnikalatöhnän (= tonnikalapasteija tuubista) lisäksi makukurkkuja. Pesen aina purkit ja kannet astianpesukoneessa, mutta kuumensin purkit vielä uunissa (100 asteessa 15 min.) ja keitin kannet kiehuvassa vedessä.


Vein äidilleni purkillisen hilloa ja askartelin siihen vähän nätimmän kannen. Mutta voin tunnustaa, että tämäkin valmistui vähän kiireessä. Saisihan noista paljon nätimpiä, jos vähän panostaisi etukäteissuunnitteluun, mutta minun rikkinäisillä aivoillani sellainen ei luonnistu, joten monet tekemiseni tapahtuvat viime hetkillä juuri ennen tarvetta. 

Samalla kun väkersin tuon karviaishillopurkin, niin koristelin myös itsetehtyjä teepusseja varten purkin, jonka vien ystävälle.


Kuten tuossa purkin kannessa lukee, niin teepussien täytteenä on suklaaminttua ja mansikkaminttua, jotka olen itse kasvattanut ostetuista luomutaimista. Yrttien oksia kuivattelin ensin ulkona auringossa ja hetken sisällä, ennenkuin rutistelin ne leivinpaperin välissä silpuksi ja teepussien täytteeksi.


Tuossa kuvassa on kyllä suklaamintun kanssa kuivumassa ranskalainen rakuuna, mutta mansikkaminttua kuivattelin samaan tapaan myöhemmin.


Teepusseihin sujahti myös hippunen oreganoa, jota kukkii tuossa taustalla. Osa sen varsista on sopivasti valmiiksi kuivia ;-) Huomaattehan tuon Etanaellin, joka on Minttumaan käsialaa :) Nuo valmiit teepussit olen ostanut irtoteetä varten, mutta mietin, että vastaavia voisi varmaan tehdä kahvinsuodatinpusseista. Ja nuo narujen päässä olevat pienet tagit älysin askarrella itse vasta toiseen tekemääni tee-erään. 

Ensimmäisen erän itsetehtyä teetä annoin ystävälle, koska en itse juo sitä kuin kovassa flunssassa. Hänen mukaansa suklaaminttutee oli oikein hyvää, mansikkaminttuteestä en ole vielä kuullut kokemuksia. Ystäväni keitteli teetä myös tuoreista suklaamintun lehdistä ja siitäkin tuli oikein maukasta.



Seuraavia teenyssyköitä varten askartelin vähän nätimmät lappuset narujen päihin, mutta menin kyllä helpoimman kautta eli leikkelin valmiita, vähän imeliäkin tekstejä aiemmin hankituista askartelupapereista. Taustalle laitoin teen laatua kuvaavat paperit eli mansikkaminttuun punasävyistä ja suklaaminttuun vihreä-ruskeasävyistä paperia.


Toki kehittelin näitä tehdessäni ideoita vähän pidemmälle, mutta saa nähdä syntyykö niistä mitään. Kun puolikas ämpärillinen karviaisia odottaa vielä hilloamista ja neuloakin pitäisi. Sain eilen valmiiksi yhden pienen torkkupeiton, mutta sen ja kesän aikana valmistuneet  neljät kämmekkäät esittelen myöhemmin. Paljon muuta en olekaan neulomisen saralla saanut aikaiseksi.


Käytän paljon aikaa pihallamme ja kukkapenkissäni vieraileviin eläimiin, joista myös otan paljon kuvia. Niitä voi käydä kurkkimassa instagramissa, jonne on nopeampi ja helpompi lisätä kuvia. Eilen kökin pitkän tovin laventelipuskieni äärellä, jotta saisin edes yhden hyvän kuvan neitoperhosesta. Minulla oli oikein kamera käsissäni ja tästä kuvasta tuli mielestäni ihan hieno. Ei minulla mitään macro-objektiivia ole, enkä edes osaa käyttää kamerastani löytyviä hienouksia, joten näillä mennään.


Nauttikaa ihanasta auringosta ja lämmöstä!

tiistai 11. elokuuta 2015

Salainen puutarha Pernajassa

No ei nyt oikeasti salainen, mutta tätä paikkaa ei erikoisemmin mainosteta missään, vaan sana viehättävästä kesäkahvilasta kiirii puskaradion avulla eteenpäin. Olen kertonut Bric-à-Bracista jo viime kesäisen vierailun jälkeen täällä blogissa, mutta muistutanpa paikasta uudelleen, kun nyt vasta itsekin pääsin uusintakierrokselle. Kahvila ja puoti on auki vielä elokuun loppuun asti.



Aiemmin kesällä, kun nämä syreenit ovat kukassa, tuntuu varmasti kuin astuisi salaiseen puutarhaan. Erilaisia kukkia, joiden joukossa myös joitakin erikoisuuksia, on joka puolella. Alla kukkii punaisin kukkasin tupakka vanhassa vauvan rautasängyssä.



Sitten viime kesän on piharakennukseen kunnostettu myymälätila, jossa on tarjolla vanhoja aarteita ja uutta sisustustavaraa Cilla's putiikista.




Me ehdimme ystäväni kanssa katsastaa valikoiman sillä välin, kun kahvilan emäntä haki tuoreet piirakat uunista. Sunnuntaina oli korvapuustien lisäksi tarjolla raparperipiirasta sekä kookos-toscapiirasta, joita otimme kumpaakin palat puoliksi. Aah, niin herkullisia! Olimme sopineet tulomme jo aikoja sitten, joten onneksi päivälle sattui hieno ilma ja nautimme kaffet ulkona. 

Puutarhassa on ihana, kiireetön tunnelma ja aikaa käynnille kannattaakin varata siitä nauttiakseen, koska harvassa on ne kahvilat, joissa tarjoillaan pöytiin. Saimme kuulla, että paikalle porhaltavat joskus kahvinsa nopeasti tahtovat motoristit, joiden kiire kummasti loppuu lyhyeen ja asettuvatkin ruohikolle makoilemaan.




Itse kahvilamökissä on ihana mummolamainen tunnelma pitsiverhoineen ja pelargonit akkunan alla. Ja takan edessä riippuu isännän itsensä rakentama komea laiva. 


Kahvittelun jälkeen tutkimme vielä pihan kukkijoita, joista löytyi mm. tämä erikoisen kaunis kerrottu unikko, jollaista en ole ennen tavannut.



Kahvilasta saa ostaa myös paikkakunnalla asuvan taiteilija Inge Löökin ihastuttavia mummo-kortteja.


Teimme pienen kierroksen Pernajassa, jossa olen viettänyt monta lapsuuteni kesää, mutta jatkoimme sitten Malmgårdin kartanolle jauho-ostoksille.  Kartanolle johtava tie kulkee läpi todellisen perinnemaiseman, jossa lehmät makoilevat laitumella, jota reunustavat valtavat puut. 



Olen niin ihastunut Malmgårdin luomujauhoihin, joita pidän syypäänä onnistuneisiin leipomuksiini, etten käytä muita jauhoja kuin äärimmäisen pakon edessä. Kartanopuodin valikoima oli kasvanut entisestään myös muilla tuotteilla niin kartanolta kuin lähialueeltakin, mm. kananmunilla, makusiirapeilla ja makeisilla. Malmgårdin omat emmer-lakritsit maistuivat minunkin suussani juuri sopivasti salmiakilta, niin että ostamani pussi tyhjeni ennenkuin ehdin ottaa kuvan :) Emmer on alkuvehnää eli vielä spelttiäkin vanhempaa. Anteeksi, en nyt muista tarkempaa, miten kartanon isäntä, kreivi Johan Creutz sen selitti. Hän myös antoi luvan kiertää linnan kautta autolla. Opastetut kierrokset linnaan pitää varata etukäteen ja tälle vuodella niitä olisi vielä muutama tarjolla. 






Kaikki kartanon alueen rakennukset ovat upeita ja hiekkatietkin niin tarkkaan haravoituja, ettemme kehdanneet pidemmälle ajella. Mutta tahdon kyllä ehdottomasti mennä tutustumaan lähemmin.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä Porvoossa ja kävimme turhaan kolkuttelemassa Sisustus Omettan ovea, joka oli harmillisesti sulkeutunut odotettua aiemmin. Menimme sen sijaan jätskille joen toiselle puolelle, jossa oli laiturilta kivat näkymät. 





Toivottavasti kesäsäät jatkuvat vielä suosiollisina, niin tekin voitte mahdollisesti tehdä kivoja retkiä lähialueille. Meidän retken pituus olisi ollut itseni ajettavaksi liian raskas, mutta ystävän kyydissä se sujui mukavasti samalla neuloen :)
Kiitos Taru kivasta sunnuntaista!

Tässä vielä Bric-à-Bracin aukioloajat, osoite on Pernajantie 275, Varatkaa käteistä mukaan :)