sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mökillä mustikassa ja sisustamassa

En suinkaan mennyt mökille pelkästään mustikoiden vuoksi, mutta ajattelin uuden mökin sisustamisen lomassa kurkata, josko siitä mökin takametsästä löytyisi helposti jokunen marja. Löytyihän sieltä, mutta ei todellakaan helposti! Siis helposti tällaiselle Jopi Jalkapuolelle. Kolme tuntia ähellettyäni vajaata kahta litraa tein päätöksen, että jatkossa ostan mustikkani.


Oikeastaan olin siis vanhan mökin takana, mutta onhan se kätevää, kun metsä alkaa parin metrin päästä ja ihan siitä läheltä, vajaan kymmenen metrin säteeltä sain marjat pariin piirakkaan. Sieniä ei tässä kuivahkossa metsässä juuri ole, mutta niitä oli tupsahtanut ihan mökin edustalle.


En todellakaan ole mikään sienien tuntija ja aikani googlailtuani päädyin kangashaperoon. Samanmoinen tatin näköinen sieni löytyi metsästä ja kun vähän siirsin lehtiä pois sen päältä, tuli näkyviin sen jalan juurelta etana.


Valkoiselle sienelle en löytänyt oikeaa nimeä, mutta epäilen sen olevan jonkinlainen malikka.


Minulla oli mukana jakkara, jolta kurottelin marjoja kulhooni, mutta tyyli ei ollut sen kivuttomampaa kuin seisoaltaan kumartelu, joten välillä ihan istuin pehmeällä - ja märällä sammalmättäällä. Kotiin päästyäni totesin myös alushousujeni olevan mustikassa. Appiukkoni tekemä jakkarakin hajosi ja pojat epäilivät minun olevan liian painava :)

Mainittakoon vielä, että hyttysiä oli ihan järkyttävästi! Olin kyllä suojautunut, mutta vaikka "myrkkyni" oli kuinka ekologista, niin kasvoihin en sitä laita ja siksi ne inisijät tulivatkin ihan silmille. Onneksi sentään rillit olivat suojana.


Näin huikean saaliin jälkeen maistui grillattu kana ja salaatti. Esikoispoikani on alkanut huolehtia mökillä grillaamisesta ja hoitaakin homman hienosti. Kuvia en meidän kattauksista laita, koska niissä ei turhia hienostella ;) Meillä kun on vielä vanhan mökin keittiö- ja astiavarustus käytössä, niin se on luokkaa: MADE IN USSR ;)

Olin marjareissuni jäljiltä niin kipeä, että tuskin pysyin jaloillani, mutta minkäs sitä luonnolleen voi, joten pakko oli vähän laitella uudessa mökissä tavaroita paikoilleen. Paino on sanalla vähän, sillä paljon mitään ei tullut tehtyä, koska painavinta asiaa eli tuota senkkiä ei nyt saatu siirrettyä oikealle paikalleen. Viimeksi, kun oli kantoapua paikalla, niin mies tälläsi sen väärälle paikalle, kun oli taas korvat höröllään kuunnellut vaimonsa ohjeita. Sanoi kyllä ihmetelleensä, miksi se pitää laittaa samaan pieneen tilaan eli eteiseen suuren vaatekaapin kanssa.


Nuo kalusteet ovat kyllä samanvärisiä sinertävän harmaita, mutta minun kuvaustaidoillani ja valon suunnalla on vaikutuksensa.  Osan kuvista olen ottanut jo edellisellä mökkireissulla viikko sitten, jolloin jääkaappi oli saatu paikalleen.


Meillä käytiin eilen keskustelua sammutusvälineistöstä ja erityisesti sen sijoittelusta. Mökillähän pitää jo määräystenkin mukaan olla kunnon palovaroitusjärjestelmä (muistaakseni sähköverkkoon liitetty), eikä siis riitä sellainen kiva kärpäsen muotoinen, paristolla toimiva kapistus katossa. Eli taas on seinässä pari muovista laatikkoa kaikkien termostaattien ja muiden epäesteettisten katkaisijoiden lisäksi. Ymmärrän ja hyväksyn tietenkin varautumisen, koska tulipalo olisi yksi pahimmista painajaisistani, mutta miksi tuon jauhesammuttimen pitää töröttää keittiössä melkein paraatipaikalla? Eihän meillä kotonakaan ole lieden lähettyvillä kuin sammutuspeite ja siellä sentään käytämme induktiolieden lisäksi oikeaa liekkiä wokkikaasun muodossa.

Luulenkin, että meidän pitäisi viedä tuo sammutin kotikeittiöön, koska minä olen alkanut kaiken muun unohtelun lisäksi unohdella myös keitokset yksinään liedelle, kun unohdun muihin puuhiin kesken kokkailujen. Tai ainakin keksin sille mökiltä paikan läheltä oikeaa tulta eli takkaa.


Riippuuhan tuossa keittiön naulakossa jo sammutuspeite pellavaisessa tähtipussissa (Friends Forever, Amalias hem). Vanhan naulakon olen ostanut Fridalta (Koti kaupungin laidalla -blogi) ja jos en ihan väärin muista, niin tuo vanha leikkuulauta on peräisin Putiikki Vanha-Vantosta.

Vielä yhtenä vinkkinä esittelen Kirkkonummen vanhalla asemalla sijaitsevan HUONE ett RUMin, josta tällä viikolla tein muutaman kivan löydön mökille. Yksi niistä on tuo pikkuinen jakkara, joka kätevästi kulkeutuu mukana, kun tarvitsen jalkani alle tukea. Vaikka nyt kun katselen kuvia, niin mielestäni se sopii täydellisesti tuohon takan eteen.

Samasta paikasta on vanha hollantilainen ritilälaatikko, jollaisia on käytetty tulppaanien sipuleiden kuljettamiseen/säilyttämiseen. Nyt sain loistavan ahaa-elämyksen, kun keksin sovittaa laatikkoa tylsistäkin tylsemmän sähkökeskuksen valkoisen kaapin päälle. Sopii täydellisesti ja pysyy kiinni ilman mitään ruuveja tai nauloja ja on helppo nostaa lattialle, kun kaappi tarvitsee avata.
Olin jo aiemmin ehtinyt miettiä millä saisin kaapin piilotettua.


Ritilöihin oli jäänyt/unohtunut pari koukkua - kiitos Eeva ! - joten löysin sopivat paikat ripustaa pari pientä taulua. Pieni tekstitaulu on taiteilija Maisa Martikaisen tekemä ja niin ikään HUONE ett RUMista, jonka myymälästä ja verkkokaupasta niitä löytyy kivoilla mietelauseilla varustettuna. Olisin helposti voinut ostaa useamman :) Perhostaulu on jonkun sisustusmerkin (en muista minkä) ja peräisin Tiirinkosken Tehtaalta.

Tuossa yllä näkyykin jo suihkukaapin nurkkaa, jota en kyllä haluaisi esitellä, koska kuuluu myös sarjaan epä-esteettiset kalusteet. Minulla ei ollut osaa eikä arpaa sen valinnassa, vaan on täysin mieheni höyrähdyksiä. Olen ehkä joskus maininnut hänen kiinnostuksensa tekniikkkaan ja tämä jättimäinen kaappi nyt sattui täyttämään hänen laatuvaatimuksensa.


Minä olin ajatellut tulevan suihkukaapin paljon pienemmäksi ja hommasin jo sermin piilottamaan sen näkyvistä, mutta eihän tuota hökötystä taida millään saada piiloon ellei rakenna sille omaa huonetta. Eihän se mahdu edes kuvaan!


Pikkiriikkinen jakkara löysi paikkansa ovistopparina ja vanha ikkunaluukku nostettiin alas seinältä. Netta Tiitisen litografia muuttaa vielä makuuhuoneeseen. Monen muunkin esineen pitää vielä muuttaa sijoiltaan tai löytää oma paikkansa - kuten autotallissa, jonne mies on järjestänyt korppuuntuneet maalisuditkin paikoilleen kuin kirurgilla on veitset. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä, kun heitin ne jätekuormaan ;)


Samalla lavalla lähti jäteasemalle peräkärryllinen metalli- ym. romua, kun perkasimme omena- ja luumupuiden ympäriltä järkyttävän määrän kanaverkkoa, jota appivanhempani ovat vuosikymmeniä sitten viritelleet puiden suojaksi. Eivät ole tajunneet tekevänsä enemmän tuhoa puille, jotka eivät ole kunnolla päässeet kasvamaan, eivätkä juurikaan  tehneet hedelmiä.


Tuota pihan raivausta teimme viikko sitten, jolloin jäin mökille myös yöksi ja ehdin illalla nauttia (sateessa) hetken kynttilän valosta.


Nyt lähden ottamaan palan mustikkapiirakkaa ja kupposen kahvia.

Kivaa uutta viikkoa!


torstai 23. heinäkuuta 2015

Tehdas Tiirinkoskella

Voi että, kun en ehdi kirjoitella näitä postauksiani heti tuoreeltaan! Mutta eihän tuo ihana paikka mihinkään katoa - toivottavasti.

Kerroin jo aiemmin, kuinka ennen juhannusta Mänttään ajellessamme  poikkesimme kahvin toivossa Tiirinkosken Tehtaalle. Silloin ei onnistanut, mutta viehättävä paikka ja itselle tehty lupaus paluusta  on pyörinyt mielessä. Viime viikolla sain sitten ajatuksen jatkaa labra-käynniltä matkaa Hämeenlinnaan. Ei voi sanoa, että ihan hetkellisestä päähänpistosta olisin matkaan lähtenyt, koska kaikki vähänkin pidemmät reissut minun pitää miettiä jaksamisen kannalta. Nytkin tein virhearvion ja olin perille päästyäni melkoisen väsynyt, joten päädyin tutustumaan ihanan puodin aarteisiin, villalankoihin, kahvilan herkkuihin ja pihapiirin eläimiin kaikessa rauhassa, Niistä sekä ystävän yllättävästä tapaamisesta ja omistaja-Ninan kanssa jutustelusta sain taas energiaa paluumatkalle.



Edellisen käynnin jälkeen pihalle oli valmistunut terassi ja mietin jo, että minkä kaikista iloisen värisistä tuoleista valitsen päiväkahvittelun ajaksi. No, luonto valitsi puolestani ja yllätti kunnon ukkossateella. Sitä ennen tutustuin kuitenkin myymälän valikoimiin.


Tarkistin ensin aletuotteet ja siellä olikin rekissä lempparimerkkieni Odd Mollyn ja Hunkydoryn vaatteita, mutta olin auttamatta myöhässä, koska minun kokoni olivat jo menneet. 



Mielestäni tuotteet on valittu hyvällä maulla tarkkaan ja harkiten, sillä kaikki ovat tyyliltään yhteensopivia ja ne myös ovat edukseen tässä kertakaikkisen ihastuttavassa vanhassa punatiilisessä navettarakennuksessa, jonka remontissa on kivasti jätetty sinne tänne pilkahduksia tiiliseinästä. Ja ihanasti harmaantunut puuovi hyödynnetty pöytänä <3 







Olisin voinut ostaa mukaani vaikka mitä, mutta yritän noudattaa hankinnoissani entistä tarkempaa harkintaa, etten turhaan olisi kesäkuussa osallistunut minimalismipeliin :)  Tosin olen kyllä sortunut joihinkin enemmän ja vähemmän tarpeellisiin  kirppislöytöihin, viimeksi nyt viikonloppuna mökkireissulla, kun Orimattilan Piparuutissa oli hienoja Ilves-tölkkejä.

Tiirinkosken Tehdas ja kahvila on juuri sopivan matkan päässä pääkaupunkiseudulta, että pakollisella kahvi- ja pissatauolla voi samalla hankkia jotain pientä viemistä sukulais- tai mökkivierailulle tai tarpeellista kivaa omaan kotiin tai lahjaksi. Sellaisiksi sopii hienosti kotimaiset, tuulivoimalla valmistetut Cilla's pesuaineet KÄSI, TISKI ja SIISTI sekä nykyisin niin salonkikelpoinen RÄTTI. Noissa tiskiräteissähän on nykyään niin kivoja kuvioita ja tekstejä, että sopivat  mielestäni mainioisti kortin korvikkeeksi.




Miehiä on myös muistettu pienellä valikoimalla vaatteita ja asusteita. Ehdin juuri napata kuvan tuosta gentlemen-kyltistä, kun se jo napattiin uuteen kotiin vietäväksi :)



Teki mieli ostaa miehelle nämä MÄHÖNE-boxerit, jotka ovat ruskea-keltaisina niiiin suoraan 70-luvulta, että :) Mutta hänellä on joku ihme trauma sen ajan vaatteisiin, ettei suostuisi ikäpäivänä pukemaan niitä päällensä ;)


Tässä vaiheessa taisinkin pitää sen kahvipaussin. Kahvilan valikoima ei ole suuren suuri, mutta sitäkin laadukkaampi. Kahvit ja teet tulevat Johan & Nyströmiltä, joka  panostaa tuotannossaan eettisyyteen ja ekologisuuteen. Heidän tuotteita voi myös ostaa mukaan.



Belgialaisia vohveleita saa makeilla tai suolaisilla lisukkeilla. Minä valitsin omani raparperihillon ja kermavaahdon kera, joiden lisäksi annokseen kuului suklaaseen dipattu mansikka, ananaskirsikka ja tavallinen kirsikka - NAM!



Kahvilan pöydissä kävi vilinä, kun paikalle pölähti milloin pariskuntia, milloin lapsiperheitä tai ystävättäriä vauvojensa kanssa. Nina kävi välillä kaatamassa santsikupin kahvia ja muutenkin oli mukava ja välitön tunnelma vaihtaa muutama sananen muiden asiakkaiden kanssa.

Kahvilan rouheat lasikansilla varustetut pöydät sopivat hienosti tehdasmiljööseen ja tuolitkin taisivat kaikki olla myynnissä. Juomien jälkeen piti tietty piipahtaa mukavuuslaitoksessa, josta oli myös ihan pakko napata kuva, kun oli niin hauska peili :)


Vaikka osa tuotevalikoimasta on väreiltään hyvin naturellia ja luonnonläheistä, niin värejäkin.







Lapsille oli hauskannäköisiä trikoovaatteita ja nuo harlekiiniruutuiset haalarit olisin voinut ottaa itsekin, jos olisi ollut aikuisten kokoja.





monday TO sunday HOMEn pellavaisten vuodevaatteiden lisäksi Tehtaalta saa merkin käsintehtyjä keramiikkamukeja, jollaisesta minäkin juon aamukahvini. 



Koska Tiirinkoski on myös lammastila, saa Tehtaalta tietenkin myös lampaantaljoja ja niistä tehtyjä upeita torkkupeittoja sekä villalankoja. Täällä laiduntaa jonkin verran Gotlannin lampaita, mutta pääasiassa Ahvenanmaan saaristolampaita.




Lankojen värit ovat lampaiden omia värejä eli Etanaellinkin suosimia luonnonläheisiä harmaita, ruskeita ja vaaleita, joita saa paksumpana hahtuvalankana kuin ohuempanakin. Minäkin lähdin lankakassi mukanani ja ta daa - ensimmäinen pari kämmekkäitä on valmis! Se on mielestäni aika hyvin, kun en ole hirveästi neulonut kesän aikana.



Ennen lähtöä kävin vielä tutustumassa laiduntaviin lampaisiin ja ihan sisäänkäynnin lähettyvillä asustaviin pupuihin, jotka eivät säikkyneet edes välillä jyrähtelevää ukkosta.







Viimeiseksi kävin vielä katsomassa highlandkarjan sonneja, joista tuo etummainen suurisarvinen vaikutti pomolta, koska tuijotteli minua sen verran intensiivisesti. Totesi kai asiani niin harmittomaksi, että päätti käydä makuulle.




Varmaan joitakin kuvia unohdin, mutta eiköhän näillä tullut selväksi, että kyseessä on hyvinkin käymisen arvoinen paikka ;)