maanantai 29. kesäkuuta 2015

Avoimet Puutarhat

Tiedän, vielä on Mänttä-reissulta Göstan paviljonki esittelemättä, mutta en mahda itselleni mitään, koska kävin eilen niin upeassa paikassa :) Ystävän kanssa oli sovittu treffit sunnuntaiksi ja aikaistettiin tapaamisaikaa entisestään, kun näin Kerstin Enbomin instagram-päivityksestä, että Sälgkullassa on Avoimet Puutarhat -päivänä portit auki. Olen käynyt jo aiemmin Sälgkullan puodissa, mutta sellaiseen vuodenaikaan, että peremmälle puutarhaan ei ole vielä päässyt.


Ken tästä portista käy, päätyy paratiisiin :)




Vanha suola-aitta


Sotilastorppa on vanha kyläräätälin talo Linnanpellosta ja siellä on säilytetty valtavasti vanhaa esineistöä ja toimii nykyään siis museona.






Kirjailija Sten Enbomilta saimme alueen kartan, johon oli piirretty tärkeimmät kohteet ja ehdotettu kävelyreitti. 


Tämä kuva on ihan vahingonlaukaus, siksi hieman epätarkka :) Muutoinkaan eivät kaikki kuvat ole erityisen onnistuneita, kun sattui niin ihana, aurinkoinen sää ja toisaalta taas en taivu jokaisen pensaan juurelle, joissa olisi kyllä ollut vaikka miten paljon kuvattavaa.




Joka puolella puutarhaa, oksien kätköissä, pensaiden suojissa, puiden juurilla ja poluilla on erilaisia betonista valettuja pieniä ja vähän isompia koriste- ja käyttöesineitä. Vaikka koko paikka on kuin salainen puutarha, niin sinne kätkeytyy vielä se kaikista salaisin.




Viehättäviä, rosoisia ja kekseliäitä yksityiskohtia löytyy kaikkialta puutarhasta, mutta ihan joka nurkkaa minä en vain jaksanut käydä tutkimassa. Aion kyllä mennä uudelleen.


Suraavaksi puiden katveesta löytyi sauna.






Seuraan tätä naputellessani reittiämme kartasta ja nyt huomaan, ettemme huomanneet kurkata erään suuren kuusen alle, jossa olisi odottanut yllätys. Taidan kyllä tietää, että siellä asustaa nalleperhe, koska Kerstin Enbom näytti minulle kuvia, kun ensimmäisen kerran vierailin Sälgkullassa :)


Saunan edustalla on tietysti kaivo, tuossa riippumaton takana. Emme jääneet lepäilemään, vaan kävimme tutkimassa sepän pajaa.





Pajan ulkopuolella on ratas vesivoiman talteen ottamiseksi, mutta hirmu huonokuntoinen, emmekä uskaltaneet ylittää tuota puron yli menevää siltaa. Olisi hienoa, jos vaikka museovirasto tarjoaisi varoja tälläisen historiaa täynnä olevan paikan kunnostamiseen, koska eihän yksityishenkilöillä voi olla resursseja ja kaikkea taitoakaan kunnostustöihin.

Täällä on kuitenkin tehty kaikki mahdollinen vanhojen rakennusten kunnossa pitämiseksi. En muista tarkkaan, mutta alueella on rakennuksia ainakin 15 (laskin kartasta) ja Sten Enbom kertoi, että jo kattojen kunnostaminen säännöllisesti on valtava urakka. Viihtyisyydestä ja kauneudesta ei kyllä ole tingitty yhtään.


Paja sijaitsee pienen lammen rannalla ja sen toiseen päätyyn on rakennettu uimalaituri.




Suurten puiden alla, kirjaimellisesti, on Pusulasta peräisin oleva savusauna, joka nykyisin toimii Nallemökkinä. 


Seuraavaksi kävimme tervehtimässä kasvimaata vartioivaa rillipäistä neitokaista.



Humalaköynnöksitä oli muodostettu käytävä, jonka vierellä aurinkokello näyttää aikaa. Huvimajakin täällä on, mutta ihan kaikesta ei tullut napsittua kuvia, kun muutenkin oli niin paljon katsottavaa. Saamassamme kartassakin luki, että kyseessä on puolivilli Sälgkulla ja melkoisen rehevää kasvusto monin paikoin onkin. Mutta kuten olette huomanneet, en varsinaisesti keskittynyt kukkiin, vaan kaikkeen muuhun. Mutta kyllä erikoisimpien kukkien juurelle oli laitettu kyltit kertomaan, mikä laji on kyseessä.


Erilaisia asetelmia oli siellä täällä oitkin pihapiiriä.


Siellä on myös upea tuulimylly, joka on tuotu tänne Itäkylästä Lappajärveltä.Vastavaloon oli minun kököllä kännykälläni vaikea saada siitä kuvaa. Menkää itse katsomaan :) 







Pyörähdimme vielä pikaisesti puodissa, mutta sitten pitikin jo jatkaa matkaa. Olimme muutenkin aikoneet käydä LeipomoKahvila N'Avetalla, joka on melkein "nurkan takana", mutta lämpimässä ilmassa ulkoilun jälkeen sitä jo tarvitsi virkistäytymistä.



Kahvilan herkkujen lisäksi piti tietenkin tarkastaa Villa Nokkosen valikoimat.





Jos vaan liikutte perjantaisin tai lauantaisin etelärannikolla, niin käykää ihmeessä tutustumassa Sälgkullaan. Siellä on paljon enemmän nähtävää kuin mitä esittelin tässä jutussa - pieni kirppis-aitta mm. ja antiikkia vanhassa riihessä sekä toivomuslähde.

Aurinkosta viikon jatkoa!



maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannus mökillä

Meidän perheen juhannus alkaa, kun mökkimatkalla on ohitettu tämä tien yli kaartuva koivuportti.


Toinen perinne on tietysti kokolla käyminen ja sinne mennään Erkin hienon mersun lavalla. Koska sää oli melko vilpoinen, minä varustauduin sopivasti juuri kesäksi valmistuneella islantilaisneuleellani. Tai eihän siinä muuta islantilaista ole kuin tuo kaarrokkeen malli, joka on hieman sovellettu kirjasta Islantilaisia neuleita. Lanka on ihan suomalaista Pirtin kehräämön hahtuvalankaa Snurresta. Kuten kuvasta näkyy, hihoista tuli vähän pitkät, mutta saapahan palelevat sormet helposti lämpimään.





Kanteleella kokko sytytetään jo alkuillasta keskellä kylää olevalla pellolla. Aikamoinen savu siitä nousi, kun puut olivat sateen jäljiltä vielä märkiä. Juhlaväelle on järjestetty makkaran ja munkkikahvien myyntiä, jos joku ei ollut vielä mökillään ehtinyt syödä tarpeeksi. Yllätyksenä paikalle porhalsi traktorin lavalla myös bändi.


Me grillasimme vasta kokolla käynnin jälkeen ja hieman harmitti, kun sää ei sallinut ulkona ruokailua. Hyttysiäkin oli ihan älyttömästi. Kävin vielä iltasella erään asumattoman mökin pihassa katsastamassa siellä kasvavia erivärisiä akileijoja, koska sain luvan ottaa sieltä juurakoita. Ne tosin jäivät seuraavaan kertaan, kun lähdin liikkeelle ilman kumisaappaita.






Osa kuvista on hieman epätarkkoja, koska minun on hankala kurkottaa ruohonjuuritasolle, mutta laitan niitä silti jokusen näytille, koska nuo akileijat vaan ovat niin hauskannäköisiä. Tarkoitukseni oli mennä juhannuspäivänä ottamaan kameralla uudet kuvat, mutten löytänyt sitä mistään. Ja nyt kun katson yöpöydälleni, eikä kamera ole siinä, niin missä se sitten on? Huokaus, kamppeeni ovat nykyisin aina kateissa.









Juhannuspäivä valkeni melko poutaisena ja ai että mikä nautinto, kun ei ensimmäisenä tarvitse könytä huussiin, vaan vessa löytyy saman katon alta. Vaikka samallahan sitä tulisi huussikäynti hoidettua, kun kahvinkeittoon pitää mennä vanhaan mökkiin. Uuteen kun ei vielä tule vettä. Sen minä koenkin melkoisen rasittavana, kun eletään "kahden mökin loukossa" eli yövytään toisessa, mutta ruokahommat ja peseytyminen on toisessa. Sanoinkin miehelleni, etten aio mennä mökille ennen kuin uusi mökki on kokonaan käyttövalmis. 

Koska riippumatossa loikoilu ei tullut kyseeseen, niin virittelin sen telineeseen matonpesupaikan. 


Poikien pömpelien matot oli vielä pesemättä ja illasta poutaantunut sää antoikin siihen oivan tilaisuuden. Samaan syssyyn pesin grillikatoksen valkoisista kalusteista pois homepilkut. No, lähti niistä maaliakin samalla pesulla, mutta minua se ei oikeastaan haittaa. Siirsin kahdenistuttavan penkin uuden mökin kuistille ajatuksena, että siitä tehdään sellainen katosta riippuva keinu. 


Peitto vain päälle, niin kulunutta maalia ei huomaa :) Tässä lepäilin ja opastin poikia kantamaan rakentamisen jälkiä autotalliin, jonne mies rakensi päivän aikana hyllyt työkaluille ja muille romppeille, joita näkyy alakuvissa.


Tuo puinen tuleekin jäämään kuistin pöydäksi ja luultavasti maalaan sen pöytälevyä lukuunottamatta valkoiseksi. Ei tuo pintakaan maailman kaunein ole, mutta se peittyy liinalla.
Nyt kun tässä naputtelen, niin mieleeni juolahti, että piti soittaa puusepälle ja tilata keittiön tiskialtaan alle kaappi. Pitää laittaa muistutus aamuksi kännykkään.


Puolitoista vuotta sitten Leviltä ostettu lämpömittari saatiin vihdoin kiinnitettyä paikalleen. Sen verran oli lämpöasteita, että kelkkaa ei tarvittu ;-)


Muita sisäkuvia en älynnyt ottaa, muuta kuin sovitellakseni miten erilaiset tyynyt sopivat toisiinsa. Olen ostanut nuo kukalliset aikoja sitten Ikean löytöpisteestä juuri mökkiä varten ja luulen niiden sopivan paremmin, kun tuo matto vaihtuu yksiväriseksi pellavaiseksi, joka odottaa kotona pesua. Mieheni oli nostanut sohvan takana olevan ikkunaluukun saranoiden avulla seinälle, mutta minusta se oli parempi nojatessaan lattialla seinään. Hänellä on joskus tietyistä asioista oma näkenys, joita sitten toteuttaa kysymättä minulta ensin ja luulee tekevänsä palveluksen :)


Niin, ja ennen kuin pääsin lekottelemaan kuistille, piti roudata hirveä kasa pöllejä. Pitkään heittelin niitä hikipäässä yksinäni, kunnes sain pojat avuksi. Ihan hullua. että aiemmin ilmeisesti appiukkoni, joka puut on kaatanut, on alkanut pinota niitä tuohon mökin seinustalle, kun toisella puolen mökkiä on upouusi puuvaja. Riittää sitä pinottavaa vielä vaikka loppukesäksi. Mutta hurraa! Sain tänään vakuutusyhtiöltä maksusitoumuksen fysioterapiaan ja siten helpotusta kipuihin. Kun ei sitä ihminen osaa ihan toimettomana vain maata, vaikka kuinka tekee kipeää.


Kuvassa pitäisi näkyä pikkuinen tintti - erottuuko? 

Minä ajelin toisen pojan kanssa kotiin jo juhannuspäivän iltana ja oli kyllä aikamoisen erikoinen säätila vastassa, kun mereltä nousi nopeasti mielettömän sakea sumu. Ajoimme Vuosaaren sataman ABC:lle ostamaan maitoa ja ennen sinne vievää tunnelia oli ihan kirkas auringonpaiste, mutta kun tunneli päättyi niin mitään ei näkynyt.

Tämän kuvan otin meidän parvekkeelta.


Nyt pitää rientää kauppaan, maito on taas loppu :)
Iloista viikon jatkoa!