torstai 28. toukokuuta 2015

Bloggarikirppis Leppävaarassa

Ensi sunnuntaina 31.5.2015 kirppistellään taas Cafe Latten kauniissa pihapiirissä.
Poutasäätä on tilattu, kun bloggaajat tuovat myyntiin itselleen ylimääräistä tavaraa. Yllämainittujen lisäksi taitaa tulla vielä muutama muukin.

Vanhaan tapaan autolla tulijoiden kannattaa jättää kulkupelinsä hieman etäämmälle ja kävellä loppumatka kartanolle ihanan vihreässä maisemassa. Kukkaroon kannattaa varata käteistä, vaikka esim. Etanaelli voi vastaanottaa myös korttimaksuja.

Alla jokunen kiireessä napsittu kuva omista myytävistäni, lisää voitte kurkata facebookista.

Zaran mokkanahkainen kassi 

Longchamp farkkulaukku

Oxxo ja Tiamo nahkakorut

Pilgrim kukkakorut

Vanha kapea ja korkea peili,josta kurkistaa Espritin paisley-kuvioinen pusero

Kuluneesta peilistä heijastuu mm. rottinkivarjostin (2 kpl)

Sydän-kyltti ja Day Birger et Mikkelsen huivi


 Nähdään sunnuntaina,

TERVETULOA!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Mökkipeliä

Vaikka viimeinen ja tapahtumarikkain osa Nizzan matkasta on jo hyvällä mallilla työn alla, niin laitan tähän väliin vähän kuvia uuden mökin edistymisestä.  Kävimme siellä viikko sitten raivaamassa työkaluja ja muita rakentamisen jälkiä sivuun (kuistille) ja eilen sitten pyörittelimme kalusteita paikasta toiseen vähän kuin olisimme palapeliä rakentaneet.

Kuvien taso hyvin vaihteleva, koska valaistusolosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset tai sitten kännykkäni kamera on kertakaikkisen surkea. Ensimmäisenä mökille tullesssa (eilen) huomasin luumupuun nupullaan ja muutamat kukat auenneina. Yritin niitäkin kuvata, mutta aika huonostihan nuo näkyvät. Mutta luonto on vihertynyt viikossa ja nurmikko kasvanut älyttömästi. Ja jäi kasvamaan lisää, kun ei ehditty/jaksettu leikata.


Mies sai viikko sitten polttavan wc-pöntön asennettua paikoilleen ja minun ensimmäinen kysymykseni taisi olla, että "kai nuo putket peitetään jollain?". Heti olin kuitenkin sovittelemassa pientarvikkeita paikoilleen :)


Kuten kuvasta näkyy, paljon on vielä tehtävää. Pesualtaan tekee ystäväni, keramiikan taitaja Ritva Tuominen, jonka töitä olen tainnut esitellä useaan kertaan. Ikkunan pokat odottaa maalia niin kylppärissä kuin monessa muussakin paikassa. Suihkukaappi on vielä paketissaan, mutta se ei estänyt sovittelemasta naulakkohyllyä paikoilleen.



Tuollaiset pienet valotkin on mies ehtinyt asentaa peilin yläpuolelle. Minä kyllä ihmettelin mihin niitä tarvitaan ja hän sitten esitteli, miltä naamansa näyttää pimeänä ja valaistuneena. Ihankuin mökillä olisi kauheasti väliä miltä näyttää :) 


Viikko sitten halusin, että hella kaivetaan esiin paketistaan ja sovitellaan paikoilleen, jotta saan paremmin näkemystä tulevista pöytätasoista. No, mitään varsinaisia tasoja tai keittiökaapistoja ei tule, vaan työtasona tulee palvelemaan tuo vanha talonpoikaispöytä, jonka vihdoin, noin vuoden anelun jälkeen sain Cafe Latte Spiritin Leean minulle myymään. Olen aivan rakastunut pöytään, joka osoittautui upeammaksi kuin uskoinkaan ja sopii täydellisesti My Villa Mayn Hannikselta ostamani kaapin ja Pentikin hyllyn kaveriksi.

Pöytä on siitä erikoinen, että kaikki osat ovat irrotettavissa, joten se menee pieneen tilaan. On ilmeisesti ollut aikoinaan käytössä jonkinlaisena apu/lisäpöytänä ehkä leivonnassa tai muussa ruuanlaitossa. Jalkojen välissäkin on tuollainen kaukalo säilytystä varten.


Viime käynnillä mietimme, että tuon kaapin paikalle sopisi paremmin jääkaappi, koska vessan ovi ei muuten aukea ihan kokonaan ja tuon pöydänkin voisi ehkä laittaa toiseen nurkkaan. Eilen mies meni sitten ominpäin siirtelemään kalusteita ja voitte uskoa, että tuo kaappi painaa. Ja niinhän siinä kävi, että paikat eivät miellyttäneet minua. Onneksi mies oli laittanut tassut kaapin alle, mutta silti suosittelin vielä mattoa siirtelyyn.


Sitä ennen minä halusin kokeilla lamppua paikoilleen. Kaksi tuollaista lasipalloa ostin vuosi sitten Tukholmaan suuntautuneella Friends Forever -sisustusreissulla. Eihän siinä ole pistorasiaa, joita ei tietenkään ollut mukana, joten oli parempi laittaa takaisin pakettiin. Pistorasian vieressä oleva pyöreä hommeli on liesituuletin, joka napsautetaan päälle alakuvassa näkyvästä, ikkunan yläkulmassa olevasta katkaisijasta.

Tuo hella on sellainen triplamalli, jossa on kole toimintoa; liesi, uuni ja alimpana astianpesukone. Miehen tahto - hän ei kuulemma ala käsin tiskaamaan :) Tiskialtaan hanasta taas tulee minun tahtoni mukaisesti vanhan tyylinen, vaikka mies haluaisi teknisesti parhaan vaihtoehdon, ulkonäöstä viis. Tuolla ritilän päällä olevalla harmaalla pellillä minä sitten kuulemma paistelen hänelle tuulihattuja :)



Astiakaappi sai paikan kuistin puoleisesta nurkasta. Ja kuten näkyy, tiskiallas on hankittu, mutta kaappi sen alle on vielä etsinnässä. Tässä keittiössä on mielestäni sellainen suunnitteluvirhe, että, että kalusteiden sijoittelua ei juuri ole ajateltu. Tuohon nurkkaan oli ensin ajatuksena laittaa jääkaappi, mutta vaikka onkin kapea malli, niin olisi tullut osittain ikkunan eteen. 

Miehenihän siis tilasi mökin lähes ominpäin. Muistan hänen näyttäneen minulle pohjakuvia vaihtoehdoista, jolloin hän ajatteli, että keittiö olisi nykyisen eteisen paikalla ja siellä olisi vain hella, tiskikone, jääkaappi ja that's it.  Johon minä totesin, että pitäähän siinä kunnon keittiö olla, mutta en sen kummemmin paneutunut miettimään mihin mikäkin kodinkone ja kaluste sijoitettaisiin. Ylipäätään keittiötä varten ei ole tehty mitään suunnitelmaa, se vaan nyt muotoutui tämmöiseksi. Kyllä minulla oli jonkinlainen ajatus alakaappien ja työtasojen teettämisestä puusepällä. Jos myöhemmin tulee into ja halu tehdä "oikea" keittiö, niin se ei aiheuta suurempia remontteja, kun nykyiset kalusteet on irtonaisia lukuunottamatta hellan ja tiskialtaan paikkaa.


Vähän piti päästä kokeilemaan purkkien paikkaa kaapin päälle, mutta todennäköisesti sinne sijoitetaan tuo vanha vaaka, jossa on vuosilukuleima 1933.  Vaakahan on peräisin viime kesän saaristoreissulta. Hyllyn paikka tulee olemaan seinällä ja tähän, vastapäätä hellaa ja ikkunaa, sijoitetaan jääkaappi.



Makuuhuoneessa ei ole tapahtunut ihmeempiä, sehän on ollut käytössä jo viime kesästä lähtien. Päiväpeite vaan on vaihtunut tähän hieman liian pieneen, koska oli ennen toisen pojan sängyllä. Mies sai yöpöydäkseen vanhan jakkaran ja itselleni tuon samanmoisen kotoa. Yölamppu on toistaiseksi rekvisiittaa, johto ei yllä pistorasiaan, siksi tarvitaan taskulamppua :) Makuuhuoneeseen on tulossa säilytyskalusteeksi vanha senkki, mutta se ja eteiseen tuleva kaappi ovat vielä hyvässä hoidossa sijoituskodissaan Vanhassa Kauppatalossa Söderkullassa.

Eteisestä en ole ottanut kuvia, kun se toimii vielä työkalujen varastona. Uusi imurikin tuotiin eilen tullessamme, kun edellinen sata vuotta vanha oli välillä yöpynyt ulkonakin, joten oli kyllä tullut tiensä päähän.  Jopa mies kehui, että nyt on tehokas imuri ja se on paljon henkilöltä, joka ei normaalisti imuriin koske ;-) Minä kuitenkin kävin hänen jäljiltään nurkat uudelleen läpi, koska olen siinä asiassa paljon pedantimpi. Kävin lattiat läpi myös nihkeällä mopilla.


En tiedä mikä kumma miestäni vaivaa. Onko se kevät vai mikä on saanut hänet intoutumaan vaihtelemaan kalusteiden paikkoja. Hän sai päähänsä, että kalusteiden pitää olla kuten yllä. Pöytä sijoittuu tuossa sohvaa vastapäätä kuistin puoleisten ikkunoiden eteen. Pyysin miestä seisomaan viereeni tuohon, josta kuva on otettu ja kysyin, että näyttääkö nyt muka paremmalta kuin äsken :)
Ei kuulemma, joten taas siirrettiin tonnin painoista vuodesohvaa. Minä jouduin avustamaan pöydän siirtämisessä takaisin entiselle paikalleen, mikä ei kyllä ole yhtään yhtään hyväksi kropalleni.


Saattaahaan se olla, että kalusteiden paikat vielä muuttuu. Tuonne sohvan ja nojatuolin väliin on tulossa matala sohvapöytä, mutta sen saan vasta viikon päästä, kun Bake and Party lopullisesti sulkee ovensa täällä meidän kylällä ja lopettaa liiketoimintansa. Heidän ihanassa herkkukaupassaan on ollut myös ihana sisustus ja ryntäsin sinne heti, kun kuulin, että myyvät loppuunmyynnissä myös osan myymälän kalusteista. Ihan kaikki haluamani ei kyllä ollut kaupan.

Tuosta villamatosta en ole ihan varma, että jääkö tuohon. Se on lähinnä ollut mökin sisätöiden aikaan lattian suojana. Siinä on mielestäni jotain kokonaisuuteen sopivaa, mutta myös jotain häiritsevää. Se on ehkä liian levoton. Alakuvassa takka näkyy hieman paremmin.


Taisi muuten olla vappuna, kun miehen kanssa kiskoimme päällistä tuohon Ektorp-nojatuoliin ja se ratkesi. Ei paljon, eikä välttämättä häiritsevästi, kun piiloutuu tyon torkkupeiton alle, mutta yleinen nuhruisuus ei oikein pesussa lähtenyt, joten saatan hankkia uuden päällisen. Ikean löytöpisteessä nimittäin myytiin tuota valkoista perusmallia alle 30 eurolla, kun kävin ostamassa keittiöön tiskialtaan. Uskoisin niitä löytyvän sieltä myöhemminkin, koska asiakaspalautuksia oli takahuoneen hyllyt täynnä. Älysin nimittäin kysyä, että sattuisiko heillä olemaan sitä pellavasekoite-päällistä, jossa on napit helmassa ja siellähän oli. Tosin esittelykäytössä ollut, mutta todella siisti kappale, jonka sain tingittyä todella hyvään hintaan. En lupaa, että toimii kaikilla ;-)

Mökillä alkoi iltasella sataa, mutta eipä me mitään pihatöitä nyt tehtykään, vaikka todellinen tarve kyllä olisi. Mutta niihin keskitytään sitten myöhemmin. Jätin vain vanhasta mökistä matot ulos roikkumaan ja odottamaan pesua. 


Mummi (anoppini) on joskus vuosikymmeniä sitten kietonut koivunrunkoja toistensa ympärille. Takana on meidän poikien nukkumapömpeli.


Vaahtera taas on alkanut hauskasti kasvattaa versoja sieltä täältä rungosta, vaikka on muuten lähes pystyyn kuollut. 


Grillikatoksessa joskus roikkunut kynttiläkruunu on unohtunut koivun oksalle.


Sellaiset mökkijutut tällä kertaa. Mukavaa helluntai-iltaa!

PS. Muistakaa Cafe Latten bloggari-kirppis Leppävaarassa
ensi su 31.5. klo 10 -14.
Laitan omista myytävistäni albumia facebookin puolelle.



maanantai 18. toukokuuta 2015

Kellokoskella

Meillä on ystäväni (joka on myös kaimani) kanssa ollut tapana viettää nimipäiväämme jollain hieman spesiaalimmalla tavalla. Aiemmin on tullut käytyä mm. päiväristeilyillä Tallinassa, mutta  tänä vuonna helatorstaille osunut Tuulan-päivän retki suuntautui Kellokoskelle, jossa kohteena oli


Vaikka olen käynyt kahvilassa ennenkin, niin sen herkkuvitriini yllätti runsaalla valikoimallaan, enkä ollut edes muistanut, että suolaisia ja ruokaisia vaihtoehtoja on niin paljon tarjolla.




Koska en ollut syönyt aamiaista, ajattelin ottaa omenapiirakan lisäksi pientä suolaista, jollaiseksi kuvittelin toastin. Eteeni kannettiin valtava annos kana-mozzarellatäytteistä leipää ja salaattia, etten kerta kaikkiaan jaksanut syödä kaikkea. Ja silti haaveilin monesta muusta herkusta, joita aion palata maistelemaan :)



Ulkona tersassilla oli myymässä taimia Hirvihaaran kartanon luomupuutarhuri Suvi Lehtonen, joka on myös yksi Lavatarhuri -kirjan tekijöistä. Koska olen tällainen aloitteleva viljelylavan perustaja, niin kirja on hankintalistalla ta ainakin yritän saada sen lainaksi kirjastosta, jossa se näyttää kyllä olevan hyvin suosittu tällä hetkellä.





Ajaessamme Prinsessa -elokuvasta tutun sairaala-alueen läpi huomasimme kyltin Kellokosken juhlatalo. Uteliaisuus voitti ja päätimme katsastaa millainen talo on kyseessä. Onneksemme, sillä paikka osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi. Jo parkkialueelle ajaessa huomio kiinnittyi lukuisiin suuriin metalliromusta ja muusta kierrätysmateriaalista tehtyihin taideteoksiin.



Koska paikalla ei ollut muita autoja ja muutenkin näytti hiljaiselta, niin rohkenimme lähteä tutkimaan aluetta. Jo parkkipaikalla huomio kiinnittyi puihin, jonka jokaisen juurella oli joku kyltti. Lähempi tarkastelu osoitti, että ne oli istutettu erilaisten merkkipäivien kunniaksi.



Siinä parkkialuetta kiertäessämme heräsi jo ihmetys paikan tarkoituksesta. Toki ymmärsimme jo nimestä, että siellä pidetään juhlia, mutta kaikki nuo taideteokset ja erilaiset puut, pensaat ja muut kasvit, jotka muodostivat kunnon arboretumin.

Mm. tällaisia teoksia tuli vastaan ja niitä näkyi joka puolella, mihin vaan katseensa kohdisti, myös ylhäällä puiden oksistoissa ja syvemmällä metsässä, jonne asti emme lähtebeet kävelemään.





En nyt ala tähän kirjaamaan tekijöitä, koska niitä ei läheskään kaikissa teoksissa ollut enää tallella. Materiaalien kirjo oli valtaisa, mutta etenkin noista romumetallista kootuista veistoksista tuli mieleen Fiskarsissa asuva Howard Smith.


Yläpihalla oli pieni koristeallas, mutta se näytti ainakin vielä ihan hoitamattomalta. Sen takaa meni portaat alapihalle ja Keravanjoen rantaan saunalle.



Alapihalta, josta on myös sisäänkäynti, saikin paremmin kuvattua itse rakennusta, joka tosin on niin korkea, ettei silti mahdu kuvaan. Taas pohdimme, että mikä tarkoitus talolla on ollut, koska sen erikoisen mallin perusteella tuskin on ollut asuinkäytössä.



Kurkistelin noiden pienien kuistien ikkunoista ja ne  selvästi osoittautuivat majoitustiloiksi.
Käväisimme saunalla, jonka polun varrelta löytyi myös aiemman pääministerimme istuttama puu.


Saunan vastarannalla sijaitsee Männistön tanssilava.



Keravanjoen vartta kiemurtelee polku, jonka varrelta löytyy lisää taidetta ja mitä erilaisimpia kasveja.



Esimerkiksi näitä pieniä sinisiä kukkia en tunnistanut, mutta hieman googlattuani ne ovat ilmeisestikin kaihonkukkia.



 Raitalehtistä tulppaania en ole koskaan ennen tavannut.


Eipä ollut Alvar Typpökään minulle entuudestaan tuttu edes nimeltään, vaikka onkin ollut legendaarinen talkoomies ja patsaan arvoinen.  Kotona sitten etsin tietoa Kellokosken juhlatalosta ja selvisi, että se on nykyisin Helsingin seurakuntayhtymän leirikeskus, jota voi myös vuokrata niin juhla-, kokous- kuin majoituskäyttöönkin. Talon historia taas selvisi Virtuaali-Tuusulan sivuilta.

1870-luvulla talossa aloitti viinapränni, mutta 1. maailmansota ja viimeistään kieltolaki päättivät alkoholin valmistuksen. Vuonna 1991 Itämerikeskuksen tulo paikalle aloitti kunnostuksen ja  200-luvun ensimmäisinä vuosina paikka toimi Taideteollisen korkeakoulun ympäristötaiteen kohdealueena, koska Tuusulan kunta oli lahjoittanut sille alan professuurin.

Paikkaan saa siis käydä tutustumassa silloin, kun siellä ei ole mitään toimintaa meneillään ja suosittelen kyllä, jos Kellokoskella liikut. On sen verran mielenkiintoinen ympäristö, vaikkei taide avautuisikaan :) Voisin myös kuvitella lasten innostuvan bongailemaan  taideteoksia puskien kätköistä ja puista.

Me lähdimme paluumatkalle Tuusulaan ja pitihän sitä matkan varrella pysähtyä avoinna olevassa sisustuspuodissa eli Memories Marin putiikissa.





Kotiinviemisiksi tarttui tuollainen lintuhäkki, johon äkkiseltään löytyi pihalta tähkälaventelin taimi.
Tarkoitus on laittaa häkki riippumaan jonnekin, mutta nyt saa kököttää tikkailla, jotka unohdin ottaa eilen mukaan mökille.

Olin aamulla kuullut radiosta, että Halosenniemessä on tällä hetkellä Pekka Halosen vieraana Akseli Gallén-Kallela ja koska olimme ihan naapurissa, päätimme vielä kurkata, olisiko museo avoinna, vaikka päivä oli jo melko pitkällä. Pelkästään upean maiseman ihastelu olisi riittänyt, mutta ehdimme vielä katsomaan sisätilat ja taidenäyttelyn.



Päärakennusta kohden kävellessä voi vaan kuvitella kuinka nämä maisemat ovat inspiroineet taiteilijaa ja miettiä mikä kohta ja mitkä puut ovat päätyneet maalauksiin.






Sen verran kylmä tuuli oli, että ihan niemen kärkeen ei kävelty ja puutarhan katselukin saa odottaa ensi kertaan, jotta kasvit ehtivät kukkaan. Olin myös talossa kiertelyn ja portaiden kapuamisen jäljiltä aika väsynyt, tai siis jalat olivat.

Ehdin kyllä ottaa sisällä muutaman kuvan, ennen kuin opas tuli sen kieltämään, joten en lainkuuliaisena julkaise niitä :) Talo on kyllä huikean hieno rakennustaidon näyte, enkä usko, että vastaavia löytyy Suomesta monia, Paitsi ehkä Akseli Gallén-Kallelan  Kalela, josta Pekka Halonen ihan luvan kanssa otti vaikutteita. 



Olipa varsin kulttuurintäyteinen ja mielenkiintoinen päivä!