lauantai 28. helmikuuta 2015

Valohoidossa mökillä

En ole koko talvena käynyt kertaakaan mökillä, vaikka mies on rampannut siellä melkein joka viikonloppu kuopuksemme kanssa. En ole mahtunut kyytiin, kun auto ja peräkärry on ollut täynnä moottoripyöräkamppeita. Olen kuitenkin mittaillut pohjapiirustustusta ja suunnitellut tulevaa keittiötä ja tänään aamukahvilla mies ehdotti, että lähtisin mukaan, kun hän menisi tekemään kylppärin kattoa.

Sissus, olin aivan järkyttynyt vastaantulleesta sekasotkusta!




Mökki oli viimekäyntini jälkeen jäänyt kohtuulliseen siistiin kuntoon, eikä rakennustarpeita ollut jäänyt hirveästi levälleen. Toki olin pitkin talvea laittanut miehen mukaan kotona tarpeettomaksi jäänyttä ja muualta haalittua tavaraa, mutta kun ne oli kasattu yhteen paikkaan, niin näky oli kamala. Johtunee osaksi siitäkin, että kesällä kuistilla lojuneita kamppeita oli nostettu sisälle.



Minä siivosin ensin turhat pahvilaatikot ja roskat pois ja siirtelin sitten kamoja niihin huoneisiin, joihin ne todennäköisimmin sijoitetaan. Selkä oli kyllä rupeaman jälkeen niin kipeä, että kipulääke oli tarpeen. En vaan malttanut olla järjestelemättä.

Tuon valkoisen kulhon otin kotoa mukaan, jotta voisin mallailla kylppäriin tulevaa käsienpesualtaan kokoa. Ja sinnehän se sitten unohtui. Varsinaisen pesualtaan on luvannut tehdä keraamikko Ritva Tuominen ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin "uhraamaan" tuon vanhan pikkupöydän pesupöydäksi. Sitä pitää vaan hieman muokata, kun toisesta päädystä tulee ulos laatikko. 



Tässä pöytä on vielä eteisessä, jossa on myös toistaiseksi paikka tuolle viime kesäiseltä Korppoon reissulta peräisin olevalle ikkunaluukulle. Niiden lopullinen sijoituspaikka ei ole vielä selvä, mutta tuohon nurkkaan tulee vanha vaatekaappi.

Mies kantoi pöydän oikealle paikalleen veskiin, mutta kuva on nyt surkea, kun kamerasta loppui virta ja valo oli huono.


Kaiken lisäksi tuo hätähousu kiinnitti kodin eteisessä aiemmin olleen peilin "omin luvin" seinään ja huomasi sitten itsekin, että taisi tulla liian korkealle. Olin aivan järkyttynyt, kun hän esitteli johtorypästä, joiden päässä on pienet valot. Nekin hän on taas omin päin mennyt suunnittelemaan upotettavaksi peilin yläpuolelle. Ehkä lopputulos ei ole niin huono kuin kuvittelen, jos näkyviin jää todella vain nuo pienet valopisteet.


Sain samalla korvavalohoitoa :) Muistatteko sen suomalaisen keksinnön korvien kautta annettavasta valohoidosta, Valkee tai jotain sinnepäin?



En oikein tiedä, miksi hoksasin vasta nyt, että keittiön ikkunan alla on puiden keskellä pikkuinen aukio, joka vaikuttaa täydelliseltä paikalta sijoittaa pöytä ja pari tuolia varjoisia kahvitteluhetkiä varten.


Oikeastaan pikku metsikössä on vähän kuin kaksi huonetta, joissa toisessa on pehmoinen sammalmatto ja näkymä viereiselle pellolle.


Viimeisin löytöni on vanha, pikkuinen kelkka. Vähän, tai itse asiassa jo melkoisesti elämää nähnyt ja kokenut kapine tuli vastaan Moison kauppa & cafessa.


Mökillä maa on vielä melko valkoinen (lukuunottamatta tulevaa kahvittelupaikkaani), päinvastoin kuin kotona Helsingissä. Se näkyy hyvin tässä kuvassa, kun pikkuinen bambi kävi ruokailemassa meidän takapihalla perjantaina.


Suloista sunnuntaita!


torstai 26. helmikuuta 2015

Kolmiohuivi

Sain valmiiksi ensimmäisen ikinä neulomani kolmiohuivin. Tai miksi tätä nyt pitäisikään kutsua? Kun eihän se edes ole ihan täydellinen kolmio, kun välillä tein lisäykset väärässä reunassa ja lankakin loppui, enkä viitsinyt aloittaa uutta kerää.


Tässä lattialla otetussa kuvassa näkyy epämääräinen muoto selvemmin.


Kaulalle kieritettynä muoto ei näy eikä haittaa yhtään, mutta siitä en saanut niin hyvää kuvaa. En vain kertakaikkiaan saa miestä tai poikia hetkeksikään keskittymään kameran käyttöön ;-)
Harmi kyllä omat kuvaustaitonikaan eivät riitä välittämään huivin ihanaa pehmeyttä ja höyhenen keveyttä, joka on ihan unenomainen.



Kuten kuvista saatatte huomatte, meidän kodissa vallitsee aika lailla sama maanläheinen värimaailma kuin huivissa ja yleensäkin neuleissani. Älkää silti katsoko liian tarkkaan, sillä kuvat on otettu vielä ihan keskeneräisessä vierashuoneessamme, joka sai reilu viikko sitten uudet maalipinnat.


Huivi on neulottu Dropsin ALPACA SILK brushed -langasta, jossa on 77% alpakkaa ja 23% silkkiä.
Neljää eri väriä kului noin 75 grammaa. Se jo kertoo huivin keveydestä.

Nyt riennän lounaalle vanhalle työpaikalleni. Mukavaa päivänjatkoa!


perjantai 20. helmikuuta 2015

Pikapyrähdys Hyvinkäälle

Änkesin eilen mieheni kyytiin, kun hän oli taas lähdössä Hyvinkäälle moottoripyörien merkeissä. Itse asiassa minun vuokseni hän siirsi käyntiään yhdellä päivällä, vaikka oli kuin kissa pistoksissa saadakseen jonkun tärkeän osan :) Ihmettelin kyllä hänelle, miksei sitä voinut lähettää postitse, kun olisi tullut parissa päivässä. Että miksi lähteä ajelemaan yhden asian vuoksi 150 km?
Minä kun en liiku mihinkään yhden pysähdyksen taktiikalla, vaan mahdollisimman monen :)

No, hänen asiansa oli nopeasti hoidettu (kuten tavallista), mutta miestäkin pitää välillä ruokkia, joten ehdotin lounasta. Suuntasimme taas edelliseltä yhteiseltä reissultamme tuttuun ravintola Obelixiin, jossa lounas sujui varsin turvallisissa merkeissä. Paikalla taisi nimittäin olla koko Hyvinkään pelastuslaitoksen miesvahvuus ja heidän jälkeensä tuli poliisilaitos.

Jälkkärikahvin jälkeen jatkoimme sinne, minkä vuoksi minä tahdoin Hyvinkäälle
eli Piantikiin <3 Olin käynyt siellä viimeksi joskus syksyllä ja Pia olikin pyöräyttänyt koko tallipuodin uusiksi. Takkakin oli tullut lämmittämään talvisia puotipäiviä.

En ehtinyt hölöttämiseltäni ottaa montaa kuvaa, kun mieskin ehti jo autosta soitella, että joko mennään. Hän kuunteli siellä Jari Tervon äänikirjaa Esikoinen, josta ei kuulemma yhtään tykkää. Häntä myös poltteli se osa, jota piti päästä pikapuoliin autotalliin asentamaan.

Pitää seuraavalla käyntikerralla jättää mies matkasta, jotta ehtii oikein ajan kanssa tutkia Pian ihastuttavaa puotia ja mielenkiintoisia vanhoja esineitä. Piantikilta löytyy myös valikoima ihan uutta; mm. Greengaten astioita, Jeanne d'Arc Livingin vaatteita ja Joel Jyringin herkkiä runokortteja.






"Kesähuone" oli ilmestynyt tallipuodin kupeeseen sitten viime käynnin.










Lopuksi annan vielä leffavinkin:

Kaiken teoria, jonka kävin tiistaina katsomassa päivänäytöksessä. Liikuttava, koskettava, tunteita ja ajatuksia herättävä, positiivinen, hauska tositapahtumiin perustuva elokuva, joka sai janoamaan lisää tietoa kertomistaan henkilöistä. Vietinkin iltaa googlettamalla lisätietoja, kun halusin tietää sen, mikä elokuvassa jäi kertomatta ja miten paljon totuus erosi tarinasta.


Tennispalatsin salissa 12 ylimmän rivin reunapaikalla jalkani mahtui töröttämään ilman esteitä, mutta pitää kehitellä joku helposti ja kevyesti mukana kannettava jakkara sen tueksi. Penkki oli muuten ihan mukavn pehmeä ja tilava. Puikoillani oleva huivi toimi lisälämpönä, mutta Dropsin brushed Alpaca Silk on hieman hankala neulottava hämärässä ;)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ihan siinä nurkan takana

Minulla oli toissapäivänä ilo piipahtaa niin viehättävässä pikku-putiikissa, että olisin halunnut kertoa siitä heti tuoreeltaan, mutten harmi kyllä ehtinyt. Tai eihän siinä nyt mitään harmillista ollut, että sain ystäväni Pohjois-Karjalasta vierailulle :)

Olin saanut vihiä  Espoon perukoille (minun näkövinkkelistäni) avatusta puodista Hanniksen blogin from Hannis to You blogisuosikeista, jossa huomioni kiinnittyi kauniiseen kuvaan. Koska olin muutenkin lähdössä taxilla neuoropsykologiseen kuntoutukseen, niin keksin, että voisin jatkaa sen jälkeen Töölöstä Espooon suuntaan. Minulle ei ole ihan itsestäänselvää hoksata noita mahdollisuuksiani matkustaa taxilla johonkin kauemmas, mutta kun en jaksa itse ajaa pitkiä matkoja ja varsinkaan pimeällä, niin tulee enemmän mietittyä vaihtoehtoja. Ja kulkuoikeuteni taxilla käsittää siis pääkaupunkiseudun.


Määränpää oli sen verran erikoisessa osoitteessa, että taxikuskikin kysyi minulta, että tästäkö käännytään. Enhän minä olisi tiennyt, mutta muistin sentään osoitteen ja niin löytyi 


Pikkuruiseen puotiin käydään sisään Päivin kotitalon nurkan takaa ja minua oli ensimmäisenä vastassa suloinen nappisilmä Bea.


Minä kun olen jo pitkään haaveillut omasta koirasta, mutta mietin tarkkaan sopivaa rotua ja mahdollista pärjäämistäni koiran kanssa, niin jutustelimme aluksi pitkän tovin shih tzu -rodusta. Onneksi olin varmuuden vuoksi tilannut paluukyydin myöhemmäksi, kun muitakin jutun aiheita olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään. Sikäli hyvä, että puoti on pikkuinen, muuten en olisi varmaan ehtinyt tutustua siihen ollenkaan :)



Minun kännykkäkuvani eivät nyt tee oikeutta puodille, joten käykää kurkkaamassa kauniimmat kuvat Päivin blogista monday TO sunday HOME. Sieltä saa muutenkin paremman kuvan tuotteista, joita on pieni, mutta tarkkaan harkittu valikoima.








Päivi on itse suunnitellut kauniit valkoiset keramiikkatuotteet. Hänen kotinsa pääväritys on myös valkoinen, minkä sain huomata kurkistaessani puodin oviaukosta olohuoneen suuntaan. Sattumalta valitsin eilen kaupan lehtihyllystä tarjoushintaisen Avotakka-lehden ja siellähän oli esittelyssä putiikittaren perheen koko kaunis koti :)

Olen muuten luopunut lähes kaikista lehtitilauksistani ja silloin tällöin ostan irtonumeroita, kunhan olen ensin päällisin puolin selannut sen kaupassa varmistaakseni, etten osta sikaa säkissä. Lehtikauppiaat kyllä tyrkyttävät aviisejaan ahkerasti, mutta olen pysynyt tiukkana.



Näistä puuastioista ja noista tikkaista en muistanut kysyä tarkemmin, mutta ne näyttävät ihan käsin veistetyiltä. Vaaleasävyisenä nuo tikkaat näyttävät virkistävän raikkailta verrattuna pitkään näkyneisiin heinäseipäistä tehtyihin vastaaviin. Vaikka tykkään kyllä niidenkin harmaista sävyistä :)

Putiikin somisteena on käytetty puunoksia ja sulkia suloisissa asetelmissa.

 

Valikoimiin kuuluu myös pellavaiset vuodevaatteet maanläheisissä väreissä, mutta en huomannut ottaaa niistä(kään) tämän parempaa kuvaa. Tuolta korista pöydän alla pilkistää myös vähän :)


Onnekseni olen nykyisin rohkeampi astumaan sisään uusista ovista, niin siten saa tilaisuuden tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin niiden paikkojen lisäksi.

Ihanaa Ystävänpäivää!