sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Ihana lumi

Luvassa on tällä kertaa kunnon kuvapläjäys joulun jälkeisiltä päiviltä ja varsinainen oodi lumelle :)
Ei tämäkään juttu ihan yhdeltä istumalta syntynyt, vaan on kehittynyt pala palalta.


Jouluaaton aattona meidän vessan ikkunasta näkyi jo näin luminen maisema. Miten upeaa, että saatiin valkoinen joulu! Minä niin rakastan lunta, talvea ja pakkasta, että flunssasta ja kuumeesta huolimatta tahdoin joulupäivänä lähteä ulos, koska lunta oli aattona tullut paljon lisää ja päivästä oli tulossa kauniin aurinkoinen.


Ensin kuvasin ikkunan läpi pihamme pihlajissa syöpötteleviä lintuja. Ihmettelin ensin mikä on villiinnyttänyt linnut, kun niitä pyrähteli keittiön ikkunan ohitse ihan yhtenään. Kurkatessani ulos syykin selvisi ja luulin lintuja tilhiksi, mutta hieman tarkempi kuva osoitti ne räkättirastaiksi. 


Harmi kyllä kamerani teho ei ihan riitä kovin tarkkoihin kuviin, varsinkaan ikkunan läpi. Linnut olisivat vain pelästyneet avautuvan ikkunan ääntä, kun niillä muutenkin on aina vahdit läheisissä puissa ja vaihtelevat sitten vuoroja välillä. 


Olinkin ehtinyt ihmetellä, miksei runsas pihlajanmarjasato ollut aiemmin kelvannut linnuille.


Kun sitten lähdimme liikkeelle erittäin lämpimästi varustautuneena (miehellä pilkkihaalari ja minulla paksuin Syrjälän lampaantalja allani), niin välillä miehen piti kiskoa pyörätuolia perä edellä, kun aura-auto oli jättänyt lunta kasoihin risteyskohdissa. Vaikka minun potkukelkkani on jo kaivettu naftaiinista, niin lunta ei vielä ollut tarpeeksi, jotta se olisi luistanut riittävästi. Nyt vain odottelen, että meri jäätyy kunnolla, jotta sinne pääsee kelkkailemaan.


Meidän kylällä ei joka paikkaan niin vain mennäkään, esim. urheilukentälle. Yritin kuitenkin tarkkailla ympäristöä kamera valmiina ja huomasin, että käpysato on kuusien latvoissa melko runsas. Kuvien ottaminen ei minulta vauhdissa kovin hyvin onistu, joten paljon otoksia jää saamatta, jos ei ajoissa huuda seis. Mies kun ei hahmota ympäristöään yhtä intensiivisesti kuin minä, vaan painelee vauhdilla menemään.


Joissain kohdissa auringon valo siivilöityi kauniisti puiden oksien välistä.


Joissain paikoissa taas lunta on puiden ja pensaiden oksilla enemmän kuin toisaalla.



Tässä kuvassa pilkottaa auringossa kylpevä meri tuolta puiden välistä.


Tässä taas pilkottaa osaksi rannoiltaan jäätynyt meri.





Alla vielä kuva omalta pihalta, jonka lumipeite oikein kimalteli auringossa. Tiedän, eihän se oikein kuvassa erotu, mutta ne on nuo pienet valkoiset pisteet ihan kuvan alalaidassa :)
Tässä vaiheessa jo varpaita hieman paleli, vaikka kuinka oli lampaankarvakengät jalassa. Sitä kun istuu toisen kärrättävänä, niin ei pääse veri kiertämään omissa jaloissa.


Tapaninpäivän aamuna taivas oli auringon noustessa todella kaunis. Mutta tässä kuvassa näyttää kyllä siltä kuin aurinko olisi laskemassa, koska argh... mun kamera!!


Pihan pihlajat oli vallanneet tänä aamuna kokonaan toinen laji - mustarastaat. Ikkunan läpi ehdin ottaa pari kuvaa, mutta kun käynnistin hirmuisen operaation ikkunan avaamiseksi (seurauksena meillä ei ole enää verhoa toisessa keittiön ikkunassa), niin ryökäleet pyrähtivät naapurin puolelle, eivätkä enää palanneet.


Koska meitä on täällä kotona kaksi flunssa-potilasta, niin emme poistuneet talosta perinteisille Tapaninpäivän ajeluille. En silti malttanut ihan toimettomana lepäillä, vaan tietenkin neuloin ja jopa siivoilin hieman joulun jälkiä pois.

Joulupäivän aamuna olin jopa saanut inspiraation askarrella joulukortteja. Tuleehan se joulu ensi vuonnakin :)  Olin nimittäin ostanut joululukemiseksi - tai ennemminkin katseltavaksi - Jeanne d'Arc Livingin joulunumeron ja lehden kauniit kuvat päätyivät taas kortteihin. Ennen säästelin eri lehtiä myöhempää selailua varten, mutta kuka niitä ehtii uudelleen kaivaa esiin, kun uusia tulee loputtomana tulvana. Joten nykyisin minulle ei tuota vaikeuksia silputa lehdistä irti kivat, kauniit ja inspiroivat kuvat ja heittää loput paperinkeräykseen. Toki kierrätämme monia lehtiä perhe- ja ystäväpiirissämme, mutta myöhempään tarpeeseen säilön käsityö- sekä askartelulehdet , joita olen saanut jopa postin kautta blogi-ystävältäni Eijalta. Suuret kiitokset :)

Meidän parvekkeelta ei ole ihan paras kulma kuvata laskevaa aurinkoa, mutta kyllä se kivasti loimotti tuolta kuusten välistä ennen painumistaan unten maille.


Lauantaina lähdinkin jo liikkeelle aamupäivällä. Eihän sitä nyt alennusmyyntiä voi väliin jättää edes kipeänä ;) Olimme sopineet ystävän kanssa treffit Tuomarinkylän kartanolle Country Whiteen, jossa voisimme samalla hörpätä kaffet. Vähän pelkäsin, että ruuhka olisi hirmuinen muidenkin rynniessä alennusmyynteihin, mutta onneksi sain ajella melko rauhassa. Ruuhkat olivat kuulemma toiseen suuntaan Jumbon kauppakeskukseen.

Joulujuttuja oli paljon 50% alessa, mutta myös sisustusesineitä ja vaatteita oli alennettu 30-50%. Itselleni ostin tämän ihanan Odd Mollyn jättineuleen puoleen hintaan. Minulla on se nytkin pyjamani päällä, kun loikoilen sängyssä tätä juttua naputtamassa. Kuvan varastin googlen avulla.


Olin jo kotoa lähtiessäni ihaillut pakkasen huurruttamaa maisemaa ja takaisin tullessani pysäköin autoni sillan kupeeseen, jotta voisin ottaa kuukausittaiset vuodenaikakuvani. Olen kyllä ottanut niitä kuvia menneenä syksynäkin, mutten vain saanut julkaistuksi täällä blogissa.  Ehdin jo ottaa muutaman kuvan aatonaattonakin, mutta maisema oli runsaan lumentulon ja pakkasen vuoksi muuttunut jo muutamassa päivässä.


Maisema etelän suuntaan 23.12.2014


Sama maisema 27.12.2014


Maisema pohjoiseen 23.12.2014


Sama maisema 27.12.2014

Joku oli jo ehtinyt eilen käydä kokeilemassa jään kantavuutta luistimilla ja eväitäkin oli nautittu, Hullua! Itse en kyllä uskaltaudu jäälle ennenkuin näen siellä huristeltavan moottorikelkkojen kanssa. Olen tainnut ennenkin mainita pilkkijöiden olevan meilläpäin niin uhkarohkeita, että heidän perässään en jäälle menisi, mutta kun se kantaa painavammat menopelit ja varsinkin autot, niin sitten vasta minäkin rohkenen potkukelkkani kanssa.



Kaislikko ei enää iltapäivällä auringon laskiessa mailleen näyttänyt samalta kuin aamupäivällä, joilloin maisema oli todellakin ihan jäätyneen valkoinen. Paljon kyllä riippuu myös siitä, onko kaislikko etelän vai pohjoisen puolella.




Yksinäinen hämähäkin seitti oli jäänyt sinnittelemään sillankaiteeseen.


Nyt taitaa riittää lumesta :) Rentoa sunnuntaita!


torstai 25. joulukuuta 2014

Kaapelin joulua ja pikkuisen meidänkin


Melkein jätin Kaapelin joulun väliin, kun ajattelin siellä olevan paljon samoja käsityöläisiä kuin Naisten joulumessuilla.  Tahdoin sitten kumminkin mennä tapaamaan paria ystävääni, jotka osallistuivat tapahtumaan.  Olin liikkeellä viimeisenä päivänä vasta myöhään iltapäivällä, jolloin lumi oli jo muuttanut maan valkoiseksi.


Heppa-ajelun lisäksi Kaapelitehtaan edustalla oli lapsille tarjolla poniratsastastusta.
Seppäkin oli takomassa tuotteitaan ulkosalla. Miehet olivat varautuneet melko hyytävään säähän asianmukaisin päähinein.



Ilokseni sain huomata, että kannatti mennä tähän ensimmäistä kertaa Kaapelitehtaalla järjestettyyn joulu-tapahtumaan, joka osaltaan tuli korvaamaan edesmennyttä Vanhan ylioppilastalon joulua. Tila on avara, valoisa ja hyvin ilmastoitu ja silti ihan tunnelmallinen. Mukana oli paljon uusia myyjiä mielenkiintoisine tuotteineen,  mutta tapasin myös monta vanhaa tuttua.


Mielestäni suurin osa tuotteista oli varsinaista designia ja taidetta, eikä niinkään harrastelijoiden tekemiä käsitöitä. Sitä en tiedä, että pitääkö olla yrittäjä, jos haluaisi tulla tänne myymään tuotoksiaan. Mutta tapahtuman aikana järjestetään monipuolista ohjelmaa aina bingosta(!) erilaisiin työpajoihin. Ja joulupukki tuli käytävillä vastaan moneen kertaan :)



En tosiaankaan ollut ajatellut ostaa yhtään mitään, enkä ollut edes varmistanut, että minulla olisi yhtään käteistä mukana, mutta se ei ollutkaan tarpeen, koska kortti kävi hyvin maksuvälineenä. Melkein ensimmäisestä pöydästä löytyi nimittäin ostettavaa. Pysähdyin vain katsomaan kiinnostavia valokuvia. Ja koska en osannut tehdä päätöstä kahden kuvan välillä, ostin kaksi Anne Vairimaan talvista kuvaa.


Jonkun mielestä (kuten mieheni) ne ovat ihan samanlaiset, mutta minun mielestäni niiden tunnelmassa on selvä ero. Vaikka ovat siis kuvattu ihan samasta paikasta.

Ostin myös ihan toisenlaisia kuvia, nimittäin Virkkuukoukkusen kortteja. Olen ihan kortti-friikki ja ostelen niitä varastoon, vaikka nykyisin teenkin useimmat kortit itse. Mutta yleensä kun jostain kortista tulee tietty ystävä mieleen, tulee se hankittua. Tämän ostin ihan vain itselleni.


SodaShop designin Sammal-lasipainot olivat tosi hauskan näköisiä. Ihan kuin niiden sisällä kuplisi joku elävä organismi. Uskomatonta, mitä kaikkea lasista voi saada aikaan!


Kierrätys-ideologiaa toteuttaa lasitöissään Jukka Isotalo, joka Evolum yrityksessään tekee käytetyistä pulloista ja muusta ylijäämälasista ihan uutta ja kaunista käyttölasia. Ihastuin noihin kirkkaisiin limupulloista tehtyihin Puro-juomalaseihin, koska meille kotiin on tullut tarve hankkia uusia useiden rikkoutuneiden tilalle. Nykyisiä Aino Aalto -laseja kun ei enää saa samassa sammaleenvihreässä värissä, jotta voisin hankkia vain täydennystä.


Minua viehättää myös Isotalon ajatus siitä, ettei maailmaan tarvitse koko ajan tehdä uutta tavaraa, vaan hän hyödyntää juuri sellaiset pullot, joita ei Suomessa enää käytetä uudelleen. 


Sen lisäksi, että kävin tervehtimässä omaa luotto-keraamikkoani Ritva Tuomista, kiinnitin huomioni muidenkin keramiikkatöihin. Näiden hauskojen lintusten tekijä vain oli hetkeksi pyrähtänyt muualle, joten henkilöllisyytensä jäi arvoitukseksi.


Tein myös ihan hassun ostoksen jo ELMA-messuilta tutulta rouva Rusakko:lta Marjatta Lahtiselta, joka tehtailee  pehmoeläimiä luonnonmateriaaleista.


Meidän keittiönpöydälle on muodostunut tuollainen omalaatuinen jouluseimi, kun lisäsin Mailegin hiirulaisen, keramiikka-enkelin, -pöllön ja-perhosen seuraan uutena tulokkaana froteisen hirven  - vai olisiko tuo poro.

Minuun vetoaa ihmeellisesti aina mahdollisimman oudon näköiset tyypit. Tässä alla on Tuire Flemmingin kankaisia hahmoja, joita minä kutsuin neulapäiksi, vaikka oli hän tehnyt myös ihan "virallisia" neulatyynyjä.


Jos poikani olisivat vielä leikki-ikäisiä, niin he olisivat todennäköisesti löytäneet pukinkontista tuollaiset Palikoi Designin kettu- ja karhupuserot. Ihan syötävän söpöt!


Vaikka Kaapelin joulussa oli esillä runsaasti kuvaamisen arvoisia tuotteita, niin en kuitenkaan saanut otettua hirveästi kuvia, kun minulle jäi Naisten joulumessuilta päälle joku ihmeellinen esto, kun siellä yksi myyjistä suhtautui niin nihkeästi tuotteidensa kuvaamiseen.


Nämä EHTA Collectiven Helsinki-bokserit kuvasinkin ihan kotisohvalla, kun mies oli ne eilen käärinyt ulos lahjapaketistaan. Yrityksen perustaneet opiskelijanuorukaiset olivat näiden bokserien lisäksi myymässä  sellaisia onepiece-haalareita. Kysäisin pojilta, että onko mahdollisesti tulossa kalsareita eri lähiöiden kartoilla, niin laittavat mietintämyssyyn, että mitkä aueet olisivat beksereiden arvoisia :) Nyt huomasin, että sain kalsongit hyvällä alennuksella, kun tein kaupat ihan viime minuuteilla. Niin hoppu oli jo poistua, etten ehtinyt nauttia Cafe Citikan antimista.


Laitan tähän perään muutamia kuvia meidän omasta joulusta, joka on sujunut melkoisen rauhallisesti, vaikka monessa ollaankin oltu mukana.


Pipareita tuli tehtyä kolmena iltana, kun ovat meillä niin nopeasti hupeneva herkku.


Koulun joulujuhla liikutti ihan perinteisesti, vaikka joulukuvaelmassa esiintyi omia poikia paljon nuoremmmat paimenet. Todistuksissa ilahdutti erityisesti, että esikoiseni on suoriutunut ensimmäisestä ammattikoulun lukukaudesta kiitettävästi kaikkien arvosanojen osalta. Äiti on niin ylpeä pojastaan <3 Kuopuksella on hieman vielä parannettavaa muutamissa numeroissa, mutta omien sanojen mukaan on vielä puoli vuotta aikaa. Äidin mielestä olisi kannattanut aloittaa ajoissa.


Olen ilahduttanut itseäni punaisilla tulppaaneilla jo pariin otteeseen, koska ne ovat harmikseni kestäneet epätavallisen lyhyen aikaa.


Ystäviltä saapuneet joulukortit sen sijaan ilahduttavat pidemmän aikaa, koska ripustan ne roikkumaan esille. Koska niitä tulee melkoinen määrä, niin sijoituspaikka aiheuttaa rajoitteita. Täksi jouluksi sain lisäapua Pienten Sydänten Tuijalta, joka on ripustanut  rautalangasta vääntelemiään erimuotoisia "klemmareita" roikkumaan naruun, joka meillä pääsi estämään pääsyn ullakon portaisiin.


Jouluruokien hankintakaan ei aiheuttanut ylivoimaista vaivaa, koska klikkailin ne Kauppahalli24:stä ostoskoriin ihan sängyllä maaten. Sen verran piti miestä vaivata, että hän sai tulla kertomaan, minkälaisen kinkun aikoo paistaa. Sekin tuli Reinin lihasta samalla kotiinkuljetuksella Toki ruokakaupassa piti käydä myös ihan henkilökohtaisesti, kun aina jotain unohtuu tilata.

Mudcaken tein itse ja sitä nautittiin 3 Kaverin Jäätelön Vaalea & Tumma kahvijäätelön kera. Joulutorttuja en tee, koska niitä ei meillä kukaan syö. Pienen maustekakun sain siskoltani vasta aattona, kun ystävältäni saatu suurempi versio oli kadonnut parempiin suihin jo aikoja sitten :)  


Tontut saivat pähkinänsä valmiiksi kuorittuina, vaikka lapsuuteni jouluihin kuului aina pähkinät kuorineen. Nykyisin yritän selviytyä vähimmällä vaivalla ja sotkulla. Muutenkin perinteet ovat muokkautuneet niin ruokien kuin tapojen osalta omalle perheelleni sopiviksi.


Joulukuusikin meille tuotiin sisään jo aaton aattona, vaikka aluksi yritin pitää kiinni siitä, että se koristeltaisiin vasta aattoaamuna. Koristeiden määrä on vähentynyt vuosi vuodelta. Kynttilöiden ja latvatähden lisäksi koristeiksi riittävät ystäväni tekemät, kristallein koristellut valkoiset huopapallot.
No, kuvan ottamisen jälkeen  kuusi sai oksilleen vielä neljä punaista lasipalloa.


Jouluaattona minä heräilen ensimmäisenä keittämään riisipuuron aamiaiseksi. Pojat löytävät takan reunalla riippuvista joulusukista jonkun pienen yllätyksen edelleen, vaikka ovat jo teini-iässä. Ne sukatkin ovat niin kitchiä (kirkkaanpunaiset, poronsarvipäiset Nalle Puh -hahmot), että poistan ne paikaltaan heti joulupäivänä :)

Iltapäivällä kävimme joulukirkossa, jonne saimme ajella lumipyryssä. Kuopus jäi kotiin lepäilemään, koska hän oli ikävä kyllä jo kolmatta päivää kovassa kuumeessa. Tänä vuonna kuulimme aattohartaudessa erityisen kauniin ja koskettavan kappaleen Tuhat kynttilää säveltäjänsä Kai Jämsän tulkitsemana.

Myöhemmin poikien siirryttyä omiin puuhinsa katsoimme mieheni kanssa elokuvan Sinä päivänä (Anne Hathaway), jonka ostin itselleni jo viime jouluksi, mutta jäi jostain syystä katsomatta silloin. Minä tykkäsin kovasti, mies ei yhtään, vaikka nautimme elokuvan aikana lasilliset kuohuvaa.


Valitsin kyseisen pullon ihan sen vuoksi, että on luomua. Ja minun makuaistini mukaan ihan hyvää, makeahkoa. Voisin ottaa toisenkin lasillisen.

Lopuksi vielä kuva lahjasta, jonka sain ystävältä. Kuka arvaa, mikä härveli on kyseessä? Meillä tälle keksittiin monenlaisia käyttötarkoituksia, jotka herättivät pääasiassa hilpeyttä. Itsekään en arvannut oikein, joten piti häiritä kamua vielä aattoiltana.


Nauttikaa talvesta, kun se vihdoin tuli!
Minä jatkan flunssan potemista ja odotan, että mies saa joululaatikot lämmitettyä :)