sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lämmintä ja pehmoista

Nyt kun on ollut niin koleat  ja/tai kosteat syyskelit, niin esittelen lämpimikseni tässä matkan varrella valmistuneita neuleita. Tavallaan en malttaisi, kun tekisi mieli vaan käyttää tämäkin aika neulomiseen. Mutta kun yhtenä päivänä vaivauduin oikein raijaamaan osan neulomuksista tuonne parvekkeelle kuvattavaksi, niin samapa tuo on niitä esitellä. Tarkoitukseni oli mennä ihan pihalle asti, lehtensä kohta pudottavan vaahteran vierelle järjestämään kuvaussessio, mutta olikin niin kylmä, että pysyttelin sisällä.


Ensin näitä tupsupipoja, jotka olen neulonut todella paksusta Rowanin Tumble-langasta, jossa on 90% alpakkaa ja 10% puuvillaa. Tarkoitukseni oli tehdä niitä viimetalvisia lippa-versioita, mutta nämä ovat nyt toistaiseksi ilman, kun lanka riitti juuri ja juuri kolmeen pipoon. Lipat saattavat ilmestyä myöhemmin, jos saan lisää tuota luonnonvaaleaa väriä, joka tuntuu olevan loppu joka paikasta. Tosin Tikatasta, josta nämäkin kaksi kerää ostin, saattaa löytyä vielä, ainakin verkkokaupassa näyttäisi olevan.



Kolmannen pipon tupsu on vasta tekeillä, siksi näyttää vielä aika hassulta. Ja taitaa ehdottomasti tarvita sen lipan vielä. 


No ei ole tässäkään vielä tupsu valmis, mutta tuo kerä näyttää mallia. Tämä näyttää, kuin olisi neulottu paksusta puuvillasta, mutta lanka on ihan 100% ylämaan villaa.


Rinkulahuvi on samasta langasta ja todella muhkea.


Vieläkin paksummasta villasta tuli tällainen napillinen versio, kun noin paksu huivi voisi ahdistaa, jos kietoisi kaksi kertaa kaulan ympäri. Ei ole tämäkään ihan valmis, vaan nuo pyöreät napit laitoin vain kuvausta varten, kun en löytänyt tarkoitukseen varattuja hieman pitkulaisempia nappeja, sellaisia kuin duffelitakeissa käytetään. Minulla on muutenkin tapana tehdä töiden viimeistelyt, kuten lankojen päättelyt vasta samalla kertaa.


Vähän on taas huono kuva ja puolet päästäkin jäi pois, kun ei ollut kuvausassistenttia paikalla. Eikä heistä kyllä yleensä ole sen parempaa hyötyä ;)

Vielä yksi paksusta villasta neulottu tuotos, hupulla varustettu poncho, johon tein ihan simppelit palmikot, koska lanka itsessään on niin näyttävää. Lankana Turkista joskus vuosi sitten tilaamani 100% Australian villa.


Sitten hieman ohuempia, mutta kuitenkin paksuhkosta villasta valmistuneita palmikkopipoja. Näissä on sellainen syvälle päähän, korvien päälle vedettävä malli. Itse käytän aina pipoa niin, että se lämmittää korvia, mutta joillain on tapana jättää pipo takaraivolla roikkumaan. 



Kaksi yllä olevaa pipoa on neulottu Syrjälän lammastilan paksummasta villasta ja kaksi alempaa taas Syrjälän kampavillasta, josta on myös nuo ruskeat kämmekkäät.



Kämmekkäitä on valmistunut useampia pareja hieman erilaisista langoista. Tälläiset harmaat merinovillaiset on jo lämmittämässä uuden omistajansa käsiä.


Muutamia ohuempiakin rinkulahuiveja on valmistunut. Vaalean beigessä on lankana Snurresta hankittu Adriafil Llama, jossa on 50% laamaa ja 50% villaa. Tämän langan ostin jo viime talvena ja aloitinkin neulomisen, mutta jostain syystä jäi silloin kesken. Mielestäni kuvastakin näkee, että on ihanan pehmoinen huivi.


Samankaltainen ruskea rinkulahuivi on Rowanin Cocoonia, jonka koostumus on 80% villaa, 20% mohairia. Alta hauskasti pilkottavat siivenkärjet kuuluvat Fridan ompelemaan pellavakassiin.


Tässä näitä olikin. Luonnossa voit tulla ihastelemaan ja tekemään kauppoja Metsänkylän Navetalle Hämeenlinnaan, jossa 30.11. järjestetään Kahvila Leivintuvan joulumarkkinat. Toivottavasti saan ahkeroitua paljon lisää neulomuksia, jotta niitä riittää joulukuun alkuun asti Naisten joulumessuille, joissa Etanaelli on myös mukana.

Kohta ainakin valmistuu pari tälle kämmekkäälle, jonka lankana on 100% baby alpakka Ruukin kehräämöltä Mathildedalista, jossa tuli taas viikonloppuna käytyä lankaostoksilla.





torstai 23. lokakuuta 2014

Neuletreffeillä Peroba Cafessa


Minulla oli tänään ilo osallistua Katjun koolle kutsumaan neuletapaamiseen Espoon Leppävaarassa tässä ihastuttavassa, upeassa Villa Ylänteessä, jossa toimii Peroba Cafe.
Jos nimi kalskahtaa tutulta, niin kyllä, samalla omistajalla on Helsingin keskustassa samanniminen sisustusliike. Tännekin oli kai ajatuksena ensin tulla sisustusta, mutta hyvä näin, talo tarjoaa ihan täydellisen miljöön kahvilalle. Varsinkin, kun remontti on tehty taidolla ja vanhaa kunnioittaen.
Remontin vaiheista ja talon historiasta voi lukea blogista Villa Ylänne.


Nuo ikkunat vaan on niin kauniit. En muista ennen nähneeni tuollaisia kaarevia koristeita.



Kaikissa huoneissa, tai pitäisikö sanoa saleissa, on säilynyt vanhat kakluunit, jotka ovat kaikki erilaisia ja todella komeita.



Olin paikalla melko ajoissa, joten käytin tilaisuuden ja kiersin kuvailemassa paikkoja. Ihan kaikkea en kameraan saanut, koska en halunnut häiritä muita asiakkaita.


Perimmäisessä huoneessa on arkisin lounaskattaus ja viikonloppuisin tarjotaan brunssia. Aion kyllä mennä testaamaan sen perheen kanssa joku viikonloppu. Pikkunälkään on tarjolla suolaisia piiraita ja tietenkin makeita herkkuja.



Itse valitsin päivällisen korvikkeeksi suppilovahvero-piirasta ja valkosuklaa-mustaherukkamuffinssin cafe latten seuraksi (lounas oli jäänyt väliin).



Mukana treffeillä oli Zentiinasta Tiina Erkkilä-Wahtera, joka tässä laittaa Katjun kanssa lankojaan esille ja houkutukseksi meille neulojille. Minä sorruin ihanaan, pumpulin pehmoiseen silkkivillaan.




Valitsin paikkani mukavalta sohvalta ja pian meitä neulojia olikin koossa suuri joukko. Muutama piipahti paikalla pikaisesti, mutta lähes kaikki viihtyivät loppuun asti tapahtuman jatkuessa yli sulkemisajan. Parin ystävän lisäksi paikalle ilmaantui aiemmista neuletapaamisista (Snurre ja POPupILO) tuttuja kasvoja, mutta myös ihan uusia tuttavuuksia.





Toiset saivat enemmän aikaiseksi kuin toiset, mutta iloinen puheensorina oli tauotonta. Itse jouduin purkamaan enemmän kuin sain valmista, mutta se ei taida näissä yhteisissä sessioissa olla tärkeintä. Harjoitukset jatkuvat ensi vuoden alussa siten, että joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko neulojat ovat koolla Peroba Cafessa klo 16.30-19.30. Ensimmäinen tapaaminen on 7.1.2015.
Tervetuloa mukaan!



Ennen kotiinlähtöä piti vielä noudattaa muiden kehoituksia ja tutustua toiletin upeaan lattiaan.



Neuletreffien innoittamana yritän saada pian tehtyä postauksen valmistuneista neuleistani, joita ehdin hieman kuvata tänään. Huomenna suuntaan kuitenkin kirjamessuille.



Pitäkääpä itsenne lämpiminä!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Mökki talviteloille

Ihana aurinko ja muutenkin pirteä syyssää ja lauantai oli täydellinen mökkireissua varten. Uusi mökki saa jäädä niille sijoilleen, mutta vanha piti valmistaa talven tuloon eli laittaa vesihanat kiinni Ja muutenkin siivoilla paikkoja kuntoon. Peräkärry oli ihme kyllä tyhjänä työkaluista ja moottoripyöristä, joten tällä kertaa sinne pakatiin uuteen pirttiin hankkimiani piensisustustarpeita ja yksi nojatuoli. Paluumatkalla siellä olikin traktori ja hirveä määrä rakennusjätettä.


Olen hankkinnut tavaraa mökille hartaudella jo pidemmän aikaa. Osa on vanhoja aarteita, osa uusia, osa vielä vanhoilla omistajillaan  ja osa paketeissaan avaamattomina, kun olen postitse tilannut ja tiennyt tulevan käyttöön vasta myöhemmin. Mainittakoon tässä vaiheessa, että juttu sisältää runsaasti tuotesijoittelua.

Pipokin on uusi ja se on ystäväni Mersian käsialaa. Intouduin ottamaan selfien, kun sen väri on prikulleen sama kuin kesäisessä kepissäni. Poika otti kyllä muutaman kuvan kotipihalla, mutta eihän tuota kiinnostanut, joten kuvat eivät ole julkaisukelpoisia.


Piipahdin pikaisesti mökillä muutama viikko sitten Orimattilan askartelutreffien jälkeen, Silloin näytti vielä melko "väljältä".



Ystävältä saatu Ektorp-vuodesohva oli päässyt hieman siistittyyn nurkkaan.
Ikkunaristikot oli kiinnitetty paikoilleen, alla keittiön ikkuna.


Makuuhuoneessa toimii jo kattoon upotetut halogeenit ja katkaisija on siksi paikoilleen asennettu. Siitä voi hallinnoida koko mökin valoja, mutta älkää kysykö minulta miten. Tuolla kuvaruudulla varustetulla termostaatilla taas säädellään ja ajastetaan mökin lämmitystä. Mies turhaan selittää käytttöohjeita, minä tarvitsen muistin tueksi yksityiskohtaiset, mutta selkeät ohjeet paperilla.


Vessan/kylpyhuoneen lattia oli saanut peitteekseen vinyylikorkkia. Tuon paksun putken kohdalle tulee lavuaari ja sitä vastapäätä pönttö..


Vastakkainen seinä näytti pari viikkoa sitten ja näyttää edelleen tältä. Sähköistys on vielä kesken ja virtaa tulee vain osaan mökkiä.


Poikien hommana oli eilen kiskoa, vai oliko se työntää tuota mustaa kaapelia tuohon valkoiseen putkeen. Oli kuulemma hankaluutensa vuoksi jäänyt viimeksi kesken ja nytkin toinen pojista kävi välillä kiroilemassa ja potkimassa kantoja tuolla metsässä. Niin, ja poikia tarvitaan erityisesti nyt, kun miehelläni on oikea käsi kipsissä, kun murtuneesta peukalosta operoitiin katkennut jänne. 


Pojat olivat kyllä suurena apuna ja mm. raivasit jättimäisen trampoliinin sisätiloihin ja keräsivät kaikki lakanat pesua varten. Nuorempi pojista on hyvä ajamaan pientä traktoria ja hän kävikin välillä tienaamassa taskurahoja naapurista tekemällä kaivuuhommia heidän pihallaan. Esikoiseni taas on tienannut omat karkkirahansa auttamalla mökkinaapureita tietokoneongelmissa.


Viikko sitten sohva sai kaverikseen ruokapöydän ja nuo vanhat tikkaat, jotka ovat ihan aarteeni, Nämä ovat Piantikista Hyvinkäältä ja ne kiinnotetään poikittain seinälle tuohon ylä- ja alaikkunoiden väliin. Etsinnässä ovat toiset samanlaiset, joten jos törmäät, niin vinkkaa ihmeessä.  Laitan jossain välissä parempaa kuvaa - toivottavasti. Ruokapöytä on EkHomesta ja vaikka tykkään siitä kovasti, niin etsinnässä on edelleen joku talonpoikainen ihanuus, jolla on kuitenkin tilan vuoksi melko tarkat mittarajoitukset.


Nyt tuo sama nurkka näyttää näin täyteen ahdetulta, kun on siis siistein kohta kohta mökissä. Tuo valkoinen Ektorp-nojatuoli on ollut meillä kotona takkahuoneessa noin kymmenen vuotta ja se löytyi aikoinaan Ikean löytöpisteestä super halvalla. Pojat unohtivat selkänojatyynyn kotiin. En malttanut olla hieman stailaamatta tyynyllä (Stockan hulluilta päiviltä) ja IB Laursenin ihanalla, paisley-kuvioisella täkillä (Villa Nokkosesta).


Keittiöön ilmestynyt iso valkoinen möhkäle pitää sisällään lieden, uunin ja astianpesukoneen. Kyllä, triplasetti samassa kompaktissa paketissa. Kaikki eivät pidä parhaimpana vaihtoehtona, mutta näissä asioissa tarkkaakin tarkempi mieheni pitää sitä mökkitarpeisiin ihan passelina.

Minun tehtäväni oli purkaa pääasiassa keittöön tulevat tarvikkeet kasseista ja laatikoista Hannikselta (My Villa May) ostettuun vitriiniin. Mikä olikin mieluinen tehtävä, kun sain ihastella aiempia ostoksiani kuin olisin ollut karkkikaupassa :)


Ylähyllyllä Piantikista löytämäni vanha monitoimikoneen esiäiti ja sen vieressä maitopullot Clas Ohlsonilta. Samanlainen pienempi sopi täydellisesti tuohon Vanha-Vanton poistomyynnistä kesällä löytämääni koriin, jossa on neljä lasista kahvimukia. Sillä voi kätevästi kantaa aamu/päiväkahvit ulkosalle.

Alahyllyllä olevat for my sweets -lasipurkit keramiikkakansilla tulevat kyllä käyttöön jauhoille, ryyneille ym, eikä herkuille ja ne olivat joskus keväällä/alkukesästä Living and room:lla tosi hyvässä alessa. Jos en ihan väärin muista, niin alle kympin oli kpl-hinta. Ovat tosi suuuret. Purkkien alapuolella pilkottaa sisustusreissulla Ruotsista ostetut lamput paketeissa, Kärpässienikaupan virkattu matto ja mustassa paperikassissa Cilla's:sta hankitut The Organic Companyn luomupuuvillaiset pyyhkeet. 



Cillan puodista on myös yllä näkyvä HK Livingin suuri leikkuualusta, johon sijoitin arvonnasta voittamani lahjakortitn. Pentikin pikkuiset pannunaluset Stockmannin Hulluilta päiviltä ja samasta paikasta Lapuan kankureiden iki-ihana, kaunis keittiöpyyhe. Harmi, kun kuvasta ei erotu sen kaunis pinta.


Loviisan Wanhat talot -tapahtumasta ostamani vanha perunakappa ja jauhokaukalo päätyivät myös mökkikäyttöön.  

Kuten huomaatte, olen aivan intona hankinnoistani ja siksi esittelen niitä teille. Suurinta osaa ei vaan ikävä kyllä ole enää saatavilla. Kuten tätä hienoa, vanhaa vehnäjauho-purkkia, johon en kyllä ehkä laita jauhoja. Sisustus Omettan Juhan kanssa naurettiin, kun siellä taitaa olla vielä hiirenpapanatkin tallella :)  Miten ne ovat purkkiin päässeet, sopii ihmetellä. Sori, jos olen esitellyt kuvan ennenkin!
En muista, enkä äkkiseltään löytänyt aiempaa kuvaa. Pikkuinen kermanekka on Arabian.


Pidetäänpä välillä kaffepaussi. Mies toi minulle vanhalta mökiltä kahvin ja viinerikin oli löytynyt pakastimesta. Se ei päässyt kuvaan, koska putosi lattialle ja meni palasiksi. Sattui myös vahinkolaukaus, joten näette myös millainen katto meillä on. Kahvikupit on ikiaikainen alelöytö Hemtexistä. Hintalapun liimat on näköjään vielä tallella.



Siirrytäänpä sitten eteiseen. Sinne naputtelin seinälle yhden taulunkin, kun puutarha-aihe sopi mielestäni hyvin juuri eteiseen. Taulu löytyi kesällä kirpputorilta eurolla.


Valon kanssa on hieman hankaluuksia, älkää sen vuoksi ihmetelkö seinien vaihtelevia sävyjä. Nyt huomaan myös, että ovi on vielä maalaamatta. Naulakon (EKHome) taisin esitellä jo ennenkuin se oli kiinni seinässä.


Puun palasista kootun mobilen tuunasin Living and Roomin versiosta, kun sieltä tilaamani oli mielestäni koottu kehnosti. Alkuperäiseen kuului pari palikkaa, joissa oli tekstit Garden ja Breeze. Sain huomata, ettei laatu vastaa omia kriteereitäni sarjatuotantona kokoon kyhätyssä esineessä. En vain jaksanut nähdä palauttamisen vaivaa. kun taisi tämäkin olla alessa.

Rottinkinen taulunkehys on Riviera Maisonin ja siinä tehtaan jäljiltä olevaa naisen ja rantapallon kuvaa pojat ihmettelivät. Että miksi pidän jonkun vieraan naisen kuvaa esillä? Se on sitä saamattomuutta, mutta kyllä siihen on perheen kuva tulossa :)

Vanha jakkara on Götan maailmasta. Kori ei odota sienimetsään pääsyä, vaikka siltä näyttäisi, vaan siinä on jotain rakennustarpeita.


Sisäovia mökissä ei ole kuin kaksi, vessaan ja makkariin ja ne ovat tuollaiset tylsät valkoiset. Taisin jossain välissä mainita, että yritin ehdottaa vessan oveksi ikivanhaa tuvan ovea karmeineen, mutta mies ei innostunut sen mataluudesta johtuen. Nyt olisi sen sijaan hakusessa edes vanhahtavat ovenkahvat.


Auringon laskiessa pakattiin roskat ja pyykit peräkärryyn ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti Orimattilan kautta. Mies odotti jo kuola valuen Ravintola Tehtaan kehuttua maksapihvi-annosta. Tehdas sijaitsee samassa Kehräämössä kuin Hotelli Teltta, jossa yövyimme Askartelutreffeillä. Sunnuntaisin ravintola on auki vain tilauksesta, joten silloin mies jäi ilman pihviään.



Voin lämpimästi suositella ravintolaa Orimattilassa liikkuville. Ruoka ja palvelu on hyvää ja miljöö on viihtyisä. Eipä tullut muista annoksista kuvia otettua, mutta pojan jälkkäriksi valitsema suklaakakku näytti ihan vyötiäiseltä. Oli kuulemma herkullinen, mutta liian pieni. Itse söin Muscatel-bruleen, jonka koostumus oli täydellinen.


Kotiin päästyämme oli jo pilkkopimeää. Onneksi teimme reissun eilen, emmekä tänään sateen ja tuulen vihmoessa niin, että sähkötkin on välillä poikki.

Parempaa uutta viikkoa!