lauantai 27. syyskuuta 2014

Moni kakku päältä kaunis ja omituista antiikkia

En ollut koskaan aiemmin käynyt Helsingin Kirurgisessa sairaalassa, mutta torstaina menin sinne pään tietokonetomografiaan. Kunhan ensin sain autoni taskuparkkiin Kasarmikadun varteen. Sairaalan pikkuruisella kymmenen auton pysäköintialueella oli tietenkin kaikki paikat täynnä, joten uhkarohkeasti aloin tunkemaan autoa taskuun peruutustutkan ja kameran avulla. Ei niistä oikeasti ole minulle mitään hyötyä, kun ne piippaukset vaan häiritsee ja ruudun kuvastakaan ei näy, kuinka paljon on rakoa takana olevaan autoon. Onneksi viereiseen rappuun oli menossa nainen, joten eikun sivuikkuna auki ja apua huikkaamaan. Kohta siinä oli toinenkin avulias nainen neuvomassa, joten kyllä se auto siihen väliin saatiin kolmeen pekkaan survottua :)


Kirurginen sairaala on koristeellisine parvekkeineen ulkoapäin todella kaunis. Sisällä totuus oli toisenlainen. Tai sitten se johtui vain siitä, että minut ohjattiin kellarikerrokseen. Jotenkin karmivalta tuntui pitkä käytävä, jonka varrella oli niin konekorjaamo kuin rikkinäiset sairaalasängyt, rakennustelineet,tikapuut ynnä muut roinat.

x

Ei ole tässä sairaalassa asiat sen paremmin kuin Lastenklinikalla tai Töölössä. Oven tiiviste heilui kivasti tuulessa ja vessan lattia lainehti vedestä, onneksi oli kummpparit jalassa. Pääasia kuitenkin, että palvelu oli hyvää, henkilökunta ystävällistä ja pätevää ja tutkimuslaitteet viimeisen päälle.


Koska olin kerrankin tullut ajoissa paikalle, piti keksiä viihdykettä noin tunniksi ennen tutkimusta. Yritän aina vältellä sairaaloiden ankeita kahviloita, koska olen saanut niistä tarpeekseni. Tarkk'ampujankadun kulmasta näin avonaisen oven kohdalla kyltin, joka viesti jostain viihtyisästä paikasta. Ei kun sitä kohti.

Kyseessä oli tosiaan kahvila, leipomo ja konditoria, mutta  siitä tuonnempana, koska vieressä oli jotain vielä kiinnostavampaa - Götan maailma.


Silmäni varmaan laajenivat lautasen kokoisiksi ja ehkä jokunen kuolapisarakin tippui suupielestä, kun mielessä kävi, että täälläkö se onkin.  Tiesin kyllä tämän omituisen antiikin aarreaitan olevan Viiskulman nurkilla, mutta vanhasta sijainnista olivat muuttaneet Tarkk-ampujankadulle putkiremonttia pakoon. Ei minulla ollut tarkoitus käydä missään muualla kuin sairaalan tutkimuksessa, joten Götan maailmaan eksyminen oli todella mieluinen yllätys.


 Pikkuruisen liikkeen tunnelmaa ei voi oikein sanoin kuvata. Siellä on hämyinen fiilis, kun valoa antavat vain siellä täällä olevat pöytävalaisimet. Olen hiemn kirkastanut joitain kuvia, että näkisitte paremmin, mitä kuvissa oikein on. Mutta parasta olisi kyllä matkustaa itse Götan maailmaan, jossa tavaraa on PALJON ja se on todellakin omituista, vanhaa, erikoista, harvinaista, mielenkiintoista ja ......
juuri sellaisia esineitä, jotka herättävät uteliaisuuden.



Ensimmäisenä sisään astuessa huomio kiinnittyy lukuisiin täytettyihin eläimiin. Niistä osa on  peräisin vanhoista kouluista ja ollut siis opetusvälineinä, kun osa taas on saatu iäkkäiltä ihmisiltä, jotka ovat mahdollisesti tuoneet niitä matkoiltaan. Omistaja itsekin täyttää eläimiä ja vain sellaisia, jotka ovat kuolleet tapaturmaisesti. Itse olen aina  jotenkin vierastanut täytettyjä eläimiä, ne kun ovat mielestäni vähän pelottavia, mutta täällä sain huomata niiden olevan aika lempeän näköisiä.


Vai mitä sanotte  kruunupäisestä ketusta tai hattupäisestä bambista?



Monissa esineissä oli hienointa niiden erikoiset säilytyslaatikot. En ikävä kyllä saanut oikein hyvää kuvaa tästä kuusikulmaisesta rasiasta, joka on ehkä kuulunut jollekin apteekkarille.



Katsokaa nyt tätäkin yksisilmäistä nallea, joka on niin kulunut, että karvaakaan ei ole enää jäljellä. Missähän lie tämäkin raukka seikkaillut?



Tuolta haikaran takaa ja kattovalaisimen alta bongasin kauniisti maaleistaan kuluneen jakkaran. Mies, jonka kanssa tein kaupat ja keskustelin esineistä, taisi olla varsinaisen kauppiaan isä. Oletan niin sen perusteella mitä luin Helsingin Sanomien  Götan maailmaa koskevasta jutusta. Suosittelen lukemaan, jos nämä minun kuvani yhtään herättivät uteliaisuutenne. Jutussa on paljon mielenkiintoista tietoa mm. siitä, keitä tässä liikkeessä käy asiakkaina.

 Itse sain paikan päällä runsaasti tietoa ja opin paljon uutta. Esimerkiksi sen, että norsuilla on jättimäiset hampaat. Sellainen on tuossa alakuvassa oleva valkoinen möhkäle,





Minulla on joku ihme fiksaatio jakkaroihin, sillä niitä on tullut hankittua useampi. Noudin tämä jakkaran vasta myöhemmin, kun olin ensin käynyt tutkimuksessani ja sen jälkeen kiertänyt Korkeavuorenkadun pikku putiikeissa. Kerron siitä toisessa postauksessa, koska tähänkin tuli jo niin paljon kuvia.




maanantai 22. syyskuuta 2014

Kädentaitajat Kartanopäivillä

Viikonoppuna järjestettiin jo perinteeksi muodostuneet Kartanopäivät Leppävaarassa Cafe Latte Spirit lifestylepuodin pihapiirissä. Tapahtuma kokosi eri alojen kädentaitajia myymään ja esittelemään tuotoksiaan kahden päivän ajaksi. Hienon lisämausteen tuo ihanaisten naisten kanssa hengailu ja kuulumisten vaihtaminen ja se, että mukana on aina joku uusi tuttavuus ja ennennäkemättömät tuotteet taitavista käsistä.

Itse olin paikalla vain lauantain ja mukanani oli nahkaisia rannekorujani ja jonkinverran kaulakoruja. Neuleita säästelen joulunajan myyjäisiin. Eikä ne välttämättä olisi tällä kertaa herättäneet kiinnostusta, koska keli oli mitä parhain. Aamusella oli hieman koleaa, mutta auringon höyrystämästä kasteesta saattoi jo aistia päivän lämpenevän.


Syksyn saattoi kuitenkin jo aistia puiden värjäytyneistä lehdistä. Minun saapuessani kartanolle siellä kävi jo hyörinä telttakatosten alla. 





Saijan upeat kukat eivät nyt pääse oikeuksiinsa kuvassa, kun aurinko näköjään otti ylivallan. 


Suurin osa myyjistä oli jo valmiina ottamaan asiakkaat vastaan, mutta minun pöytäni, jonka Tuija oli oli varannut Pienet Sydämet -katoksen alle, ammotti vain tyhjänä, kun käytin tilaisuuden hyväksi ja napsin kuvia.  Meillä oli niin suloinen seuralainenkin, kun Tuija oli ottanut mukaansa nelikuisen Elmo-vauvan, joka niin hienosti jaksoi koko päivän ottaa vastaan ihastuneiden kävijöiden rapsutuksia.


Olen ostanut muutamia vanhoja puristimia, kun ajattelin niiden olevan hyviä telineitä rannekoruille, mutta nuo magneettilukot ovat sen verran painavia, että kierähtävät aina ylösalaisin. Kuvaa varten yritin saada korut pymään hetken aloillaan. Muista koruista ei tullut otettua kovin hyviä kuvia, mutta sen sijaan kävin kyllä kuvailemasa muiden tekosia. Ja tekemässä ostoksia :)



Kärpässienikaupasta saa tietysti kärpässieniä, mutta myös paljon muuta Nonnan virkkaamaa kivaa, hauskaa ja käytännöllistä. Itse ostin virkatun maton, jonka loppusijoituspaikka tulee olemaan uudella mökillä. Minun valintani oli alakuvasta tuo ylimmäinen.


Kipan pajassa  valmistuu kaikenlaista keramiikkaa ja kartanopäivillä mukana oli erityisesti koirille ja kissoille tarkoitettuja hauskoja vesi- ja ruokakippoja.




Minä en vaan voinut vastustaa tuota yllä olevaa kulhoa, jossa kuvittelin namujen tai keksien säilyvän tekstin mukaisesti hieman pidempään. Väärin arvattu! Sunnuntaina tekemäni triple chocolate chip cookiesit loppuivat jo maanantai-iltana. Niitä valmistui siis neljä pellillistä, joista yhdet kärähti.

Päivän aikana kartanon pihapiirissä kävikin useita koiria, onhan sen ympäristö mitä mainiointa ulkoilumaastoa. Moni karvakuono halusi käydä tervehtimässä Elmoa, niin myös Birdie, joka kävi ensin kurkkimassa pöytäni takaa. Eikö olekin suloinen!



Frida ja Nuppu Home jakoivat teltan, joka heillä oli taas niin kauniisti somistettu.



Fridan on ommellut ja painanut upeita pellavatuotteita ja hänen blogistaan Koti kaupungin laidalla voi käydä kurkkimassa lisää hyviä kuvia. 


Vanha tuttu täältä blogistakin eli Tuias oli mukana kauniiden keramiikka-astioidensa kanssa.


Metcalfe designs on erikoistunut huovutusvilloihin ja -tuotteisiin


Nuo pöllökorvikset! Harmi, ettei minulla ole reikiä korvissa. On joskus nuorena ollut, mutta ovat umpeutuneet aikoja sitten.

En muistanut ottaa yhtään lähikuvaa Safkalan herkuista, mutta heidän telttansa näkyy tämän jutun toisessa kuvassa. Itse käytin ystävän palveluksia, kun tarvitsin välipala-kahvituksen :) 
Ja arvatkaapa mitä myös unohdin?! Käydä sisällä Cafe Latten puodissa!  Minulle käy helposti niin, kun samaan aikaan tapahtuu paljon. Onneksi sentään Leea ehti käydä tervehtimässä meitä kojuissamme :) Eikä varmasti ollut viimeinen vierailuni Leppävaaran kartanolla.

Ensi sunnuntaina  on sitten syysmyyjäiset N'Avetalla, mutta niihin en aio osallistua muuten, kuin piipahtamalla paikalla,