sunnuntai 31. elokuuta 2014

Lämmintä harteille

Mieltäni lämmittää pari uutta Etanaellin seuraan liittynyttä lukijaa, mutta nyt kun ilmat on syksyyn tultaessa viilenneet, sopii hyvin esiteltäväksi juuri valmistunut hartialämmitin tai miksi tätä nyt kutsuiskaan. Ajatuksena oli tehdä jonkinlainen tuubi, mutta sen saa hyvin vedettyä myös harteille. Rajoituksena oli myös langan määrä eli minulla oli vain kaksi vyyhtiä eli 300 grammaa paksua lankaa, joka ei ole super riittoisaa.


Lankana on Malabrigon Rasta, joka on niin ihanan pehmeää, paksua ja muhkeaa 100% merinovillaa, ettei sen tuntua voi sanoin kuvata. Ostin kaksi vyyhtiä jo talvella Snurresta, kun heillä oli Ystävänpäivän illanvietto lankapuodillaan ja Neulojien yön tarjoukset nettikaupassaan. Ehdin jo heti silloin aloittaa neulomisen, mutta olen myös ehtinyt kaksi kertaa purkaa jo aloittamani työt, koska tuntui, ettei ihana lanka päässyt tarpeeksi oikeuksiinsa aiemmissa tekeleissä. malli olisi voinut olla vieläkin simppelimpi, mutta kun nuo palmikot nyt vain ovat se "mun juttu".

Neulomiseen käytin pyöröpuikkoja nro 12. Kavensin silmukoita lopussa, jotta tulisi tuollainen matala "kilpikonnakaulus", koska tuubi ei olisi kuitenkaan mennyt kahta kertaa kaulan ympäri. Jätin nuo langanpäät esille, jota saisitte vähän käsitystä, miten muhkea lanka on kyseessä.



Voin taas jatkaa muita neulomuksia; kämmekkäitä on tilattu yksiin jos toisiinkin käsiin, ihania lankoja on neulomatta (ihan liikaa) ja uusia ideoita kokeilematta.

Muistuttaisin vielä huomenna alkavasta VIllasukat jalkaan -kampanjasta, joka on levinnyt tuolla facebookissa. Minä tosin olen käyttänyt niitä läpi kesän, kun palelen niin helposti varpaista.

Aurinkoista sunnuntaita!


torstai 28. elokuuta 2014

Mökkipäivitys

Uusi mökkimme ei ole vielä varsinaisesti asumiskelpoinen, mutta yöpyä siellä jo voi. Heinäkuun lopussa kannoimme aitasta sängyn uuden mökin makuuhuoneeseen ja nukuimme siellä pari yötä. Silloin oli ne kovat helteet, mutta mökissä todella viileää ilmalämpöpumpun vuoksi, melkein tuli kylmä yöllä. Viime viikonloppuna taas mökissä oli mukavan lämmin, vaikka ulkona oli kylmä tuuli ja satoikin välillä rankasti.



Kuskasimme mökille jo toisen vanhoista yöpöydistämme ja tuon kassini alle täydellisesti sopivan pikkupenkin olin ostanut mökkimatkan varrelta Pernajasta pienestä Bric-á-Brac -kesäkahvilasta/puodista, josta taisin kertoa facebookin puolella. Kaikki kalusteet ja tavarat ovat kyllä vain tiellä ja niitä pitää siirrellä eestaas, kun pistorasioita ja listoja laitellaan paikoilleen. Ikkunapokatkin on vielä maalaamatta ja mies jo sanoutui irti siitä hommasta.

Silloin heinäkuussa mökissä näytti melko valmiilta, koska se oli niin siisti lattioiden maalamisen jäljiltä. Keittiö ja veski ei tosin olleet silloin(kaan) lähelläkään valmista. 



Yritin silloin heinäkuussa päivittää blogia ulkona, mutta hyttyset tekivät hulluksi ja lopulta valokaan ei riittänyt, eikä sitä ollut myöskään sisällä mökissä.


Nyt vajaa kuukausi myöhemmin hommat ei näytä juuri edistyneen, mutta tavarat on taas enemmän levällään. Mies myös marmatti minulle, etten olisi saanut tuoda taas lisää kamaa mukanani, koska ne olisivat vain tiellä. Hän olikin jo ansiokkaasti ottanut yhden hankintani työpöydäkseen.


Koska pienet pöydät eivät kirpparilla kelvanneet kellekkään, toin ne tänne yöpöydiksi, kun nuo valkoiset on liian suuret. Nämä tummat pikkupöydät saavat ehkä joskus uuden, vaaleamman värin.


Tuo kirpputorilta ostamani Long beach -taulukin on tuossa vain väliaikaisesti poissa tieltä, mutta tarkoitus olisi laittaa se eteiseen. Kattoon on mies jo upottanut tuollaiset "spotit", mutta ne ei vielä toimi, kun ei ole katkaisijoita. Tuo musta käärme on sitä varten. 
Sopivaa riippuvalaisinta en ole vielä löytänyt, mutta varmaan väliaikaisesti ripustan siihen Pieni Juhlapuoti Vaniljan sisustuskirpparilta ostamani valaisimen valkoisella kangasvarjostimella.


 Eteiseen sovittelin mattoa, joka kuitenkin pitää toistaiseksi rullata pois. Mielestäni tämä nahkasuikaleista kudottu matto sopii väreiltään ja kooltaan hyvin juuri tähän tilaan. Eri asia on sen käytännöllisyys, mutta toivottavasti kumisaappaat jää jatkossa kuistin puolelle. Peilinkin paikka on vielä hakusessa, kun muiden kalusteiden paikat ei ole tiedossa. Tai ei tähän eteiseen varmaan muuta tuodakaan kuin meillä kotona aiemmin eteisen penkkinä virkaa toimittanut arkku.



Naulakon kävin hakemassa mökille lähtiessä EkHome:sta, jossa se oli ihan käytössä ja olen siihen takkini useasti ripustanut putiikissa käydessäni. Tänään näen onko Nina löytänyt tilalle uuden naulakon, kun menen viettämään sisustusiltaa liikkeeseen. Tuo musta möhkäle tarjoaa miehelleni työmaamusiikkia ja oli itse asiassa yllätys nähdä se edelleen toimintakuntoisena, koska olen saanut sen lahjaksi noin 25 vuotta sitten silloiselta poikaystävältäni. Siihen aikaan en omistanut edes televisiota ja hän ajatteli, että tarvitsen viihdykettä edes musiikin muodossa.


Keittiö näyttää kuvassa pienemmältä kuin se oikeasti on, johtuisiko tuosta tavaramäärästä. Tuo sininen letku näyttää tulevan hellan ja tiskialtaan paikan. Vastakkaisella seinällä on Pentikin vitriinikaappi, jonka ostin My Villa May -blogia kirjoittavalta Hannikselta. Hän kun on tyhjentänyt kesän ajan taloaan vuokralaisia varten, kun aikoo perheensä kanssa jäädä pidemmäksi aikaa valtameren taakse asustamaan. Kaapin paikka saattaa muuttua, kunhan keittiö alkaa saada muita kalusteitaan.



Keittiön vieressä sijaitseva kylppäri on kaikkein kaoottisin paikka tällä hetkellä. Kaiken muun rakentamisen ohella mökin sähkötyöt hoituu mieheni toimesta, hän kun on sen alan ammattilainen. Voisi olla kyllä minkä tahansa muunkin rakentamiseen tai vaikka moottoripyöriin liittyvien alojen ammattilainen, niin monitaitoinen ja käsistään kätevä mies minulla on. Mutta hänenkin tapauksessaan pätee vanha viisaus "suutarin lapsella ..." eli kotona moni asia hoitamista.


Näiden kasojen tilalle pitäisi siis tulla wc-kalusteet. Siihen asti käytetään ulkohuussia. Jonka muuten viikonlopun aikana jynssäsin desinfiointiaineella läpikotaisin. Tai no, taisi sinne vielä jokunen hämähäkinverkko jäädä.


Meillä on mökillä grillikatos, jossa teemme ja syömme kaiken ruokamme. Vanhassa mökissä on kyllä kaasulevy, mutta uunia ei ole koskaan ollut ja koska grillissäkin on keittolevy, niin omasta maasta kuokitut perunat saa hyvin keitettyä samalla kun muu ruoka valmistuu grillissä. Jos minä en ole mukana, niin ainoa valmistettava kasvis on maissintähkät, joita tosin syö vain nuorin poika.

Poimin lauantaina pöydälle kimpun apiloita, mutta homma keskeytyi hirveään kaatosateeseen. Aurinkokin näyttäytyi välillä, mutta kova ja kylmä tuuli sai meidät harkitsemaan grillikatokseen sellaisia liukuvia lasiseiniä. En tiedä montaakaan niin ärsyttävää asiaa, kuin tuuli silloin kun syö tai tekee mitä tahansa ulkona.


Luumut olivat kypsymässä kovaa vauhtia ja yksi pipokin valmistui.


Nyt vaan toivottelen kaikille oikein hyvää viikonloppua! 

PS. Se piti vielä sanoa, että tulin viikonloppuna miettineeksi, että meidän mökki taitaa olla tänä päivänä niitä harvoja, jotka enää näyttävät perinteiseltä mökiltä, kun sisutuslehdet ja loma-asuntomessut ovat täynnään moderneja loma-koteja. Monilla "mökki" on varmaan hienompi kuin se varsinainen koti. Samasta asiasta juttelin Cillan kanssa, kun toissapäivänä poikkesin hänen puodissaan. Ja juuri näin Huvila ja huussi -jakson, jossa mökin omistaja totesi uuden keittiön näyttävän hienommalta kuin kotona.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Saaristokierros päättyy

Itsestäkin tuntuu siltä, että minun ja ystävieni heinäkuinen reissu saaristoon kesti pidempään kuin kaksi päivää, kun siitä kirjoittaminenkin kestää näin kauan. Mutta tällä kertaa olisi tarkoitus saada matka vihdoin päätökseensä. Täällä mökillä sataa juuri nyt ihan kaatamalla, joten on hyvä hetki päivittää blogia. Otin jo muutamia kuvia uuden mökin tämänhetkisestä tilanteesta, joten mökkipäivityskin on tuloillaan.


Toisena reissupäivänä heräsimme aikaisin auringonpaisteeseen ja lähdimme heti pikaisesti liikkeelle. Ajatuksena oli hörpätä aamukahvit Korppoon torilla, mutta ei siellä vielä ollut kukaan kahvia keittelemässä ja koska sama juttu oli Nauvossa, niin jatkoimme lautalta toiselle päämääränä pysähtyä vasta Paraisten keskustassa nauttimaan aamiainen.



Sikäli harmi, että olimme liikkeellä niin ajoissa, koska meille ei jäänyt juuri vaihtoehtoja paikan valintaan. Ainoa auki oleva kahvila oli  AXO, joka oli sinänsä han mukava paikka tuoreine leivonnaisineen ja terassilta sai hyvän vaikutelman, että Paraisilla panostetaan vierailijoiden ja asukkaiden viihtyvyyteen kauniilla kukkaistutuksilla, mutta metallituolit ja pöydät eivät ehkä ollut kaikista viehättävin vaihtoehto meille esteetikoille. Varsinkin kun meille suositeltiin Hallonbladia, jossa on kuulemma todella idyllinen sisäpiha. mutta se aukesi meiile liian myöhään.





Aamiaisen jälkeen lähdimme pienelle kävelylle katomaan, josko sisustuspuoti Tre Små Rum olisi ehtinyt avata ovensa. Olihan se, mutta sitä ennen oli ihan pakko poiketa sisälle kukkakauppaan, jonne houkutteli upea kukkaloisto kaupan ulkopuolella.



Sisällä saimme todeta, että Liatris on varmaan maailman kaunein kukkakauppa.





Kukkakaupan vieressä on käsitöihin ja lankoihin erikoistunut liike, mutta sen ohi kulkiessamme Johanna käski minun laittaa silmäni kiinni. Arvasi, että olisin saattanut juuttua pidemmäksi aikaa. Oli kuitenkin ihan pakko kuvata rakennuksen räystään alla kiertävää nauhaa, johon oli kankaisten viirien lisäksi virkattu kolmioita ja neliöitä.





Tre Små Rum on taas palannut Paraisten keskustan kävelykadun varteen. Kun minä viimeksi kävin puodissa, se sijaitsi lähistöllä, kanavan toisella puolella kolmessa pienessä punaisessa mökissä., mutta siitä onkin aikaa jo useampi vuosi.







Cafe Hallonbladissa kahvittelulle pitää varata aikaa seuraavalla kerralla, todennäköisesti ensi kesänä. Näistä minun vinkeistäni ei taida olla paljonkaan hyötyä enää tätä vuotta ajatellen, nimittäin Parainen on selkeästi kesäkohde ja kiinnostava onkin, ainakin minun mielestäni.

Meidän matka jatkui kohti Raisiota ja Vanha-Vanto putiikkia, jossa Henna oli viime huhtikuisen käyntimme  jälkeen laittanut pystyyn myös "poistomyymälän", jonka bongasimme kulkupelimme ikkunoista ennekuin kuin olimme saaneet sitä edes parkkiin. Hirveällä kiireellä piti päästä katsastamaan valikoima ja yrittää kahmia itselle edes jotain ennenkuin kamut ehtii viedä parhaat päältä ;)






Kun Kati ja Johanna jatkoivat varsinaiseen putiikkiin, niin minä jäin ulos kuvailemaan omenatarhassa laiduntavia lampaita. Henna kertoi, että omenapuiden lomassa kasvava ruoho riitä lampaille ruuaksi, vaikka onkin tosi laaja alue, vaan heille pitää lisäksi antaa heinää. Kovia ovat syömään nuo villakasat. Mutta siellä onkin omia lapsiaan imettävä äiti-lammas.





Sitten alkaakin olla lounasaika ja pitää kutua vielä kolmas sisarus syömään.




Murkinoinnin jälkeen on hyvä seurata äitiä ruokalevolle.
Minä lähdin putiikkiin omien ystävieni perään. En tällä kertaa ottanut kovin montaa kuvaa sisältä ja niistäkin vähistä onnistuin kadottamaan muutaman tässä kuvia pienentäessäni,  mutta niitä huhtikuun lopun kuvia voit kurkata täältä.




Meidän olikin sitten aika lähteä kotiinpäin. Mutta vielä oli aikaa yhdelle pysähdykselle, jonka teimme Paimiossa. Siellä olevassa navettapuoti Adalmiinan helmessä en ollutkaan käynyt moneen vuoteen.


Jatkan kirjoittamista aamukahvin merkeissä, kun valo kävi illalla vähiin. Uudessa mökissä ei siis vielä ole valoja, mutta olemme kyllä nukkuneet siellä jo pari yötä.



Adalmiinan helmi toimii monen muun kauniin sisustusliikkeen tavoin vanhassa navetassa. Heti ovesta sisäänkäytyään pääsee tutkimaan vanhoja aarteita.



Sisällä puodissa olin ihan taivaassa. Vanhaa ja uutta oli yhdistetty niin kauniilla tavalla. Mutta sain reissun jälkeen taas kerran todeta, että makuja on niin monia kuin meitä sisustajiakin, kun eräs ystäväni ei ollut erityisen innostunut Adalmiinan helmen tearjonnasta. Minä taas olisin voinut jäädä asumaan sinne :)









Tämä vanha leivinlauta on nyt meidän uudella mökillä sängynpäätynä.
Nuo alla olevat hyllyt ovat kuulemma toimineet entisessä elämässään mehiläispesissä.


Adalmiinan helmen pihapiirissä on myös lampaita.



Sanoimme lampaille heipat ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Tai ensin menimme Johannalle, jota odotti työpäivä ja asiakkaat. Piti vain purkaa lasti pihalle ja siirtää omani ja Katin ostokset minun autooni. Kyllähän sitä tavaraa kertyikin, vaikka kaikki ei mahtunut edes kyytiin :)


Johannan koira Hilma tuli tarkastamaan, löytyykö hänelle tuliaisia. Taisi haistaa nenässään Paraisilta AXO-konditoriastasta ostamamme piparit.


Kyllä - tunnustan: hirveästi kamaa! Mutta juuri mikään ei ole uutta, vaan vuosikymmeniä sitten valmistettuja ja käytössä olleita tavaroita. Katsokaa nyt tuotakin vasemmassa yläkulmassa olevaa kalkkitehtaan (muistinkohan oikein?) vanhaa kellokorttitelinettä, jolle aion antaa uuden elämän ehkäpä korttitelineenä. Minun ostoksistani lähes jokainen on tulossa tänne mökille, jonne muutoinkin kalusteet tulee pääosin haalittua käytettyinä niin omasta kotoa kuin muidenkin kodeista.


Kati ajoi autoani aidan takana :) Se sängynpäädyksi päätynyt leivinlauta on siis niin pitkä, että ylsi etupenkkien väliin asti.

Huomaattehan muuten uuden autoni värin, joka on lähes sama kuin joululahjaksi saamassani läppärissä. Sain siis auton käyttööni vasta jokunen viikko sitten, vaikka se ostettiin minulle jo kolme vuotta sitten. Mutta auto tuli liikkestä vasta onnettomuuteni jälkeen ja koska toipumisesta ei ollut mitään tietoa, mies otti sen yrityksensä työnjohtajan käyttöön tähän saakka. Käsihallintalaite vaihdettiin edellisestä autostani, mutta normi automaattivaihteisto toimii yhä, joten ystäväni voivat myös toimia kuskeina yhteisillä, pitkillä reissuillamme, jolloin en itse jaksa ajaa. Jos olisin vasta nyt valitsemassa uutta autoa, se ei olisi tämä, koska säädettävyydestä huolimatta kuskin penkissä on sen verran huono asento ja kova reuna, että tönkkö jalka puutuu usein tuskallisen kipeäksi. Siksi on ihanaa, että ystävät toimivat mielellään kuskeina.


Tässä se nyt oli meidän lyhyt ja tiivis, mutta sitäkin antoisampi kesäreissumme. Ensi kesänä toivottavasti uudelleen, väljemmällä aikataululla.