sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Mökin maalipeite

En olisi millään malttanut eilen lähteä ajelemaan mökille, kun aurinko kerrankin paistoi ja olisi lämmittänyt mukavasti pihahommia. Oli se vaan kumminkin lähdettävä tarkistamaan maalausjälkiä.


Siinä se nyt on uudessa asussaan, maalina Uula-Roslagin mahonki, sävy Kallio. Kivasti tulee vieno tervan tuoksu nenään. Kuistin lattian sävynä on Hiili, joka ei oikein erotu kaikkien jalanjälkien alta.


Sitä en ymmärrä, miksi nuo ovet ovat eri maalia ja näyttävät sinisiltä. Enkä muistanut mieheltä kysyä. No, onneksi on pieni pinta maalata uudelleen.


Maalarit olivat tehneet luvattoman huonoa jälkeä, pinta on ihan läikikäs. Ja ovat mieheni mukaan käyneet jo kerran takuutyönä korjailemassa jälkeään. He kyllä marmattivat maalin hankalaa levittymistä, mutta kyllä minun ammattiylpeyttäni koettelisi noin huono jälki. Luulisi osoittavan juuri sitä ammattitaitoa, että saa maalin kuin maalin tasaisesti sudittua.

En sitten tiedä, onko porukka vetänyt maalihöyryjä sieraimeensa viimemetreillä vaihtuneesta maalin laadusta, mutta olivat myös jättäneet jälkeensä aikamoista sotkua. Mm. muovisia eväspulloja ja käytettyjä, puhdistamattomia pensseleitä lojui pitkin pihaa!?! Mieheni oli kyllä käskenyt heidän siivota sotkunsa, mutta oli sinne vielä muutama todiste jäänyt minun harmikseni.


Sielläkin yksi suti jätetty juuri niille sijoilleen, kun ikkunaristikot on saatu sudittua.


Mökin sisäseinät tulevat siis kuultovalkoisiksi Bloom:in paneelivahan sävyllä Poutapilvi. En saanut oikein hyvää kuvaa makuuhuoneesta ja varsinkaan tuosta lattiasta, jonka mies on sutinut Uulan sävyllä Kelo. Harmaa se on, vaikka näyttää siniseltä. Ja jälki on tosi läikikäs, kun ei kuulemma millään saa siveltyä koko leveydeltä yhdellä kertaa. Ymmärrän, mutta silti juuri kun olin nukahtamaisillani keksin, että voisiko sitä vedellä pitkävartisella telalla, niin yltäisi paremmin.  Mies käski mennä ihan vapaasti vetelemään :)
No, ainahan voi laittaa ison maton päälle.


Muutkin huoneet ovat saaneet lattialaudoituksen, mutta kun nekin pitäisi vielä hioa ja maalata. En kyllä ymmärrä, miksi rakentaminen pitää tehdä niin monimutkaiseksi. Miksei noita lattioita voinut peittää, niin hiomisen olisi voinut jättää väliin?


Kuvassa yläpuolella on siis vain yhtä sävyä vinyylikorkki-laminaattia, jota laitetaan kylppärin lattiaan. Sinnehän ei tule mitään vesieristystä, vaan suihku itsessään on ihan eristetyssä kopissa. Ajattelin jo K-Raudassa maaliskuussa, että tuo harmaa sävy näyttää liian vihreältä, mutta mies ei silloin uskonut minua. (Eikä ehkä erotu tuossa kuvassa.) Onneksi ei tilattu, vaan otettiin mallipätkä mukaan ja nyt mieskin totesi sen olevan liian vihreä. Eli uuden sävyn etsintään!


Ukin ja mummin perunaviljelykset kasvaa hyvää vauhtia. Tänä vuonna näyttävät tyytyneen vain yhteen lajiin ja ovat jättäneet sipulit ja porkkanat istuttamatta.

Huomaa, etten ole käynyt mökillä pitkään aikaan, kun kukkapurkissa kasvaa vain nokkonen. Enkä ihmettelisi, vaikka anoppini olisi sen istuttanut, hän kun osaa käyttää hyödyksi kaikki luonnon antimet.


Ehkä jo kukkaruukusta ja sen ympäristöstä voitte aavistaa, että minulla EI ole sormeni pelissä. Laajempi ympäristön kuvaus EI todellakaan ole kuvaamisen arvoista, eikä varsinkaan julkaisukelpoista, mutta tämän verran voin paljastaa, mikä näky minua odotti, kun saavuin mökille. Ja nämä ei olleet ainoat umpikuraiset vermeet.


Mihinkäs muuhun sitä äippä joutui, kuin siivoushommiin. Tuon vanhan(alkuperäisen) mökin sisälle en astu varpaallakaan, syyt olen ehkä joskus kertonut. Mutta nukkuma-aitan huoneet oli niin järkyttävässä siivossa, että ensi oli tuuletettava ja sitten tartuttava imuriin. 

Palkaksi poikani grillasi aterian, mutta minä olin huolehtinut jälkkäristä; mansikoita ja Aino valkosuklaa-vaniljajätskiä. Mäntsälän S-Marketista matkanvarrelta ostamani Koivistoisen Mansikkapaikan marjat oli ihan parhaita, jotka olen ikinä ostanut kaupasta tai torilta. Parempia olen saanut ehkä itsepoimittuna tilalta, joka ikävä kyllä lopetti kotimme lähistöllä pari vuotta sitten. Ostin nyt kilon mansikoita, eikä niiden joukossa ollut yhtään huonoa; jokaikinen marja oli täydellinen yksilö!


Pöydällä on uusi kangaspintainen kerniliina Hemtexistä. En raaski ostaa mitään erityisen hienoa, koska nämä grillikatoksen pöydällä pidettävät liinat ovat ihan kertakäyttökamaa, jotka aina uuden kesän alussa lentävät roskiin, koska unohtuvat koko talveksi ulos ja ovat sen jälkeen kelvottomassa kunnossa.


Siellä se mun Puuha-Pete levittelee soraa, jotta reittini huussille olisi tasaisempi <3
Kiva, että saamme sisähuussin uuteen mökkiin, niin grillikatoksessa aterioivien ei tarvitse seurata toimitusta :)


Mökkitiellä piti pysäyttää auto, jotta fasaani-pariskunta pääsi tien yli kolmen lapsensa kanssa. En ehtinyt saada kameraa takapenkiltä tarpeeksi nopeasti.


Ei sitä aurinkoa sitten riittänyt tälle päivälle, joten sateista sunnuntaina vaan.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Antiikkisia aarteita Hyvinkäällä - Piantik

Tarkoitukseni oli torstaina käväistä päiväseltään mökillä tarkastamassa ulkomaalauksen tulosta. Mies oli ehtinyt sutia makuuhuoneenkin lattian sisämaalilla, jonka olin kuulemma itse valinnut. Minä vain en muista niin tehneeni, joten nyt pitää tarkistaa, mitä tuli valittua ennenkuin aiheutuu suurempaa vahinkoa. 

Ajattelin koukata mökille Hyvinkään kautta, jossa olen halunnut jo pidempään käydä inventoimassa Piantikin aarteet. Viivyin lopulta Pian seurassa hänen ihastuttavassapuodissaan niin pitkään, etten enää viitsinytkään ajella mökille, josta olisi pitänyt jaksaa kotiin vielä samana iltana, koska aamulla piti olla Töölön sairaalassa.

Kotoa lähtiessä sateli vettä, mutta perille päästyäni oli mukavan aurinkoista. Piantikiin oli helppo löytää ja loppupäässä opastekyltit ohjasivat perille, mutta metsän keskellä hiekkatiellä mietitytti, että mihinköhän korrpeen olen eksynyt. Mutta ihana keidas siellä oli vastassa.


Pian perheellä on siellä oma pikkuinen lampikin, jossa lapset voivat polskia lämpiminä kesäpäivinä.




Jo pihapiirissä oli nähtävissä, että täällä arvostetaan ja säilytetään aikaa kestäneitä aarteita. En siis malttanut odottaa pääsyä sisälle puotiin.



Heti ovella oli nähtävissä, että saan pidellä kukkaronnyöreistäni tiukasti kiinni etten poistu paikalta matti mukanani :) Niin ihania esineitä ja huonekaluja puoti pullollaan, että olisin halunnut lähes kaiken kotiini. Puoti oli somistettu tunnelmallisesti kynttilöillä, olihan sää hieman kolea ja Pian tekemillä meriheinä ja laventelisydämillä, joita on myytävänä muiden omaa tuotantoa olevien koriste- ja tarve-esineiden kanssa.








Ihan kaikki tuotteet eivät ole vanhoja, vaan mukaan on harkiten valittu uusia kauniita tuotteita täydentämään valikoimaa, esim. Jeanne d'Arc Livingiltä.



Upea peiliovellinen kaappi Ranskasta tarvitsisi hieman tilaa ympärilleen.




Tarjolla on kaikenkokoisia ihanuuksia ihan pienistä piparimuoteista aina suurempiin huonekaluihin asti.






Älkää muuten ihmetelkö, jos kuvat näkyvät omituisilla paikoilla. Yritän aina asetella ja keskittää ne niin, että internet-versiossa näkyvät kohtuullisen hyvin, mutta saattavat silti liikahdella omituisesti minusta riippumattomista syistä eli bloggerista.





Näitä kauniisti kuluneita vanhoja lankkuja haikailin uudelle mökille hyllyiksi. Ovat vaan liian pitkiä eikä millään raaskisi pätkäistä lyhyemmiksi. Alkuvan pikkupöytää taas mietin mökille sohvapöydäksi, kun sinne ei kovin suuri tue mahtumaan.



Heinäseipäitäkin on kaupan erilaisiin projekteihin. Itse aion vohkia mökiltä kahden edellisen lisäksi vielä yhden ja tehdä niistä kukka-amppelille telineen, jollaisen näin Sisustus Omettassa.



Vanhoja ikkunoita tai pelkkiä pokia on eri kokoisia ja muotoisia. Myös vanhoja pitsejä ja pellavia on saatavilla, kaiken kokoisista avaimista puhumattakaan.






Vielä kurkistus pihamaalle.





Tuommoiset ihan samanlaiset nukenrattaat näin punaisina Sälgkullan puodin museossa.

Ihan kaikkia ihanuuksia en ehkä teille kuvannut, ettette ryntää Piantikiin viemään niitä nenäni edestä ;) Jos ette pääse paikanpäälle Hyvinkäälle, niin Pia vie silloin tällöin puotinsa aarteita myös joillekin antiikkimarkkinoille ja tapahtumiin eri puolille Suomea. Viimeksi kerroin täällä blogissa Vapriikin sisustus- ja antiikkitapahtumasta, jossa hän myös oli mukana. Seuraavaksi Piantikiin voit tutustua Billnäsin perinne- ja antiikkipäivillä 10 - 13.7. Siellä muuten mukana myös tv:n Rojua rojua - ohjelman arvioitsijat, joilta voit kysyä aarteidesi arvon.

Nyt minä lähden sinne mökille, jossa perheeni on ollut jo torstaista lähtien.
Aurinkoista viikonloppua!