lauantai 29. maaliskuuta 2014

Ruuhkaa leipäjonossa ja taivaalla (vuodenaikakuvia)

Olin eilen todella aikaisin liikkeellä. Itselleni hyvin epätyypillisesti heräsin jo klo 7, jotta ehtisin ilahduttaa kuopusta synttäri-aamiaisella. 14-vuotis päivän kunniaksi hänellä oli myös hammisaika klo 8 ja oli minun hommani kuskata hänet sinne, kun miehellä oli menoa - siis töitä :) Normisti hän kuskaa pojat parin kilometrin päähän bussipysäkille, josta koulukyyti nappaa heidät mukaansa. Joka perjantai meidän seiskaluokkalainen on koko päivän ja ysiluokkalainen vain valinnaiset kotitaloustunnit muualla kuin omassa koulussaan. 

Vaikka Hesari jäi lukematta, niin heti aamusta sain karun muistutuksen Suomen talouden huonosta tilanteesta. Hammis on Myllypuron terveysasemalla, jonka naapurin Liikuntamyllyn ympärillä kiemurteli JÄRKYTTÄVÄN pitkä leipäjono. Kolmesti viikossa Herttoniemen seurakunta järjestää siellä ruuanjakelua ja jonon pituus voi hieman vaihdella riippuen eläkkeiden, lapsilisien ym. maksupäivistä. En tietenkään ottanut kuvaa, sillä minusta se olisi ollut irvokasta. Mutta tässä linkki Kirkko ja kaupunki -lehden asiaa käsittelevään artikkeliin.

Hope-yhdistyksen alkuaikoina sen perustaneet äidit ja vapaaehtoiset kävivät tuolla Liikuntamyllyn leipäjonolla jakamassa lahjoituksena saatuja vaatteita ja leluja suoraan auton peräkontista, kun varastotilat olivat silloin olemattomat. Nyt yhdistyksen antama apu on paljon organisoidumpaa, kiitos vapaaehtoisten, lahjoittajien sekä yhteistyökumppaneiden. Poikieni koulun vanhempainyhdistyksen kasvatusillassa järjestettiin juuri keräys Hope-yhdistykselle. Kuskasimme heidän varastolleen ystäväni kanssa reilun rullakollisen lahjoitettuja vaatteita, leluja, pelejä ja turvaistuimia.

Pitkän tekstin väliin kuva viime toukokuulta meidän autokatoksesta, kun Hopelle lähti mm. pikkupyöriä.


Poistin jossain vaiheessa tuosta profiili-tekstistä maininnan toimimisestani Hope-vapaaehtoisena, kun melkein melkein kaksi vuotta olin poissa pelistä, mutta ehkäpä voisin taas lisätä sen sinne. Sen verran monta kertaa on lähiaikoina tullut kuskattua tavaraa yhdistykselle, kun kotimme yhä toimii heidän välivarastonaan naapureiden ja ystävien toimittaessa meille lahjoituksia :) Varaston lastauslaiturille on helppo peruuttaa autolla ja yleensä joku ehtii tulla rullakon kanssa purkamaan lastin, niin homma ei ole minulle liian raskasta. Olen myös ajatellut, että voisin silloin tällöin käydä varastolla purkamassa ja lajittelemassa lahjoituksia hyllyihin, koska siihen puuhaan ovat apukädet aina tervetulleita.

Sitten tämän postauksen alkuperäiseen aiheeseen, jonka piti olla vuodenaikakuvat. Meinasi maaliskuu melkein jäädä väliin. Otsikossa mainitsemallani ruuhkalla viittaan mm. noihin taivaalla näkyviin lentokoneiden jälkiin, joista muodostui myös ihan valtava risteys. Kännykällä en saanut vangittua kuvaan lentokonetta, joka juuri ohitti tuon risteyskohdan. Samaan aikaan lentokoneiden ja lintujen lisäksi taivaalla pörräsi helikopteri.




Kuvasin lentoon pyrähtäneitä sorsia ihan summassa kohti aurinkoa. Alla näkyvä musta otus otus ei ole ufo vaan ohi kiitävä sorsa :) Kuvan haaleat sävyt johtuvat ehkä siitä, että kännykän kamerassa menee herkästi päälle toiminto, jolla saa muutettua kuvan värejä. Enkä ole älynnyt ennenkuin nyt, että ne voisi muuttaa normaaliksi ennenkuin kuvat siirtää tietokoneelle :)



Päiväaikaan rohkenen jättää auton ihan jalkakäytävälle, kun ei silloin kulkijoita juuri ole. Olisi tuolla kauempana tien toisella puolella parkkipaikatkin. En oikein ymmärrä miksi, kun lähellä ei ole mitään, mihin pitäisi tulla autolla. Ehkä Helsingin kaupunki ystävällisesti ajatteli niitä, jotka kesäaikaan tulevat ongelle tuonne sillan alle. Ovat useimmiten ulkomaalaistaustaisia, joilla on joskus kumiveneetkin mukana. Heitä näkee pehvat pystyssä kaivamassa matoja tuolla autoni takana näkyvässä pienessä metsikössä. Kun jalkakäytävä nelisen vuotta sitten rakennettiin, pusikosta löydettiin joku todella harvinainen eliö. Mikälie jäärä, jonka nimeä en löydä googlailemalla, vaikka muistan jostain lehdestä siitä lukeneeni.


Sillan pohjoispuolelle näytää nyt tältä.



Siellä minä olen taas varjona nojailemassa sillankaiteeseen. Ihan kapea kaistale lunta on vielä jäljellä tuolla rantaviivassa. Tiedän, että nämä kuvat saattavat näyttää teistä tylsän samankaltaisilta, mutta huomioikaa, että kyseessä on Natura-alue ja kansainvälisestikin arvokas lintuvesistö, jota hallitsee ruovikkolajit. 


Laitan jossain vaiheessa useamman kuukauden kuvia rinnakkain, niin voi verrata vuodenaikojen muutoksia. Tässä vielä pari kuvaa viikko sitten muuttomatkallaan eksyneestä joutsenesta, jonka ohitimme laskeutuneena samaiselle kävelytielle, josta äsken kerroin. Paikalle oli jo ehtinyt pysähtyä muita ohikulkijoita ihmettelemään, voisiko eksynyttä jotenkin auttaa.


Tosiaan viikko sitten oli vielä lunta, mutta nyt minä menen vähän rapsuttamaan pihaa.

Hyvää viikonloppua!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Vähän kukkajuttua

Aurinko sen kun jatkaa hellimistään. Ekat lämpimät päivät reilu viikko sitten innostivat istuttamaan ulkoruukkuihin vähän helmihyasintteja ja perunanarsisseja. Kuvittelin niiden kestävän vähän kylmääkin, mutta pari pakkasyötä oli liikaa. Osalle kukista kävi köpelösti, mutta osa onneksi selviytyi.


Sen opin, että jalohortensia ei kestä edes kahta tuntia pakkasessa. Unohdin sellaisen muiden kanssa pihalle, kun huristin jousiammuntaan, jonka olen taas aloittanut melkein vuoden tauon jälkeen. Siellä kyllä unohtuu kaikki muut asiat, kun keskittyy jousen jännittämiseen ja tähtäämiseen. Minulle siellä tulee ihan hikikin ja parin tunnin pystyasento saa jo selän kipeytymään ikävästi. Samoin tekee kyykkiminen noissa kukkien istutushommissa, jota jatkoin eilen.


Leikkasin pois pakkasessa pahoin nuupahtaneet perunanarsissin varret, mutta eivät nuo jäljelle jääneetkään kovin terhakoita ole. Mutta ihana tuoksu niissä on!


Säästin syysistutuksista pari sinikatajaa, koska ne on vieläkin ihan vehreitä ja hyväkuntoisia. Sinänsä ihme, koska istutan ne kesäkukista jääneeseen (kuivaan) multaan enkä kastele tai hoida niitä mitenkään. Ja lyhdyissä palaa vielä jouluvalot :) Pitääpä käydä nappaamassa töpselit irti.


Kävin eilen pitkästä aikaa Prismassa, jota olen alkanut välttämään sen valtavan koon vuoksi, kun pitää kävellä niin paljon. Sain kuulla, että Itäkeskuksen myymälään tulevien muutosten takia siellä on isot alet, joten olihan se lähdettävä tarjousten perään :) Eihän siellä enää ollut juuri mitään jäljellä, mutta onnistuin sentään löytämään pojalle skeittikengät puoleen hintaan. Ainoa pari juuri oikeassa koossa :)

Ostin sieltä myös noita pikku-narsisseja, joita sai kympillä viisi. Valitsin ihan nupuillaan olevia, jotta kestäisivät pidempään. Yläkuvan ruukun takaosassa näkyy pieni kuiva ranka, joka on viimekesäisen maljaköynnöksen jäänne. Elän toivossa, että se olisi selvinnyt talvesta, mikä on kyllä erittäin epätodennäköistä, koska ruukku olisi pitänyt siirtää talveksi vähän lämpimämpiin oloihin.


Talvesta ei selvinnyt myöskään tämä sinkkinen kastelukannu. Sinne on varmaan kertynyt lunta/vettä, joka on jäätyessään vääntänyt pohjan irti. Kuten huomaatte, meillä ei olla niin tarkkoja talvisäilytyksen kanssa. Nyt tuota kannua voi käyttää istutusastiana. Noita kannujahan tällä hamsterilla piisaa.



Ostin Prismasta myös pari uutta perunanarsissia, joilla on muuten kauniimpi nimi englanniksi - bridal crown. Kukat oli Prismassa halvempia kuin esim. Plantagenissa, vaikka taitavat olla ihan samalta puutarhalta peräisin. Laadussakaan ei vaikuta olevan eroja. 


Aiemmalta Plantagenin reissulta ostin kokeilumielssä yhden valkoisen skillan, vaikka sen kukinta onkin jo lähes ohi, kun on raukkaa sisätiloissa pidetty. Istutin sen noiden mummilta tuotujen sinisten viereen ja toivon sen kukkivan taas ensi keväänä ja leviävän vähän laajemmallekin. Kuvassa etualalla on ruusu, jonka sain viime kesänä mieheni serkulta. Pupun ryökäle on käynyt jyrsimässä sen matalaksi, kun lunta oli niin vähän talvella. Olisi pitänyt peittää puska vaikka havuilla.


Nämä Plantagenista ostetut helmihyasintit selvisivät pakkasöistä näin komeina, mutta maasta on puskenut vasta noin parin sentin varret. Prismasta ostin narsissien lisäksi valkoisen muurikellon, jonka aion siirtää myöhemmin ulos.


Jos tästä lähtisi itsekin ulos aurinkoon :) Taidan mennä ottamaan sen vuodenaikakuvan, ettei jää kuukausi välistä.

Mukavaa viikonloppua!


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Mökillä maalaamassa

Aurinkoista lauantaita!

Mies piti eilen vapaapäivän töistä, mutta oli silti lähdössä hommiin toisaalle eli mökille. Päätin lähteä mukaan vähän mittailemaan paikkoja sisustussuunnitelmia varten. Matkatkin voi hyvin käyttää hyödyksi neulomalla. Parhaillaan on puikoilla tilaustyönä villapusero koiralle.

Koska aamiainen jäi minulle niin tyypillisesti väliin, niin pysähdyttiin menomatkalla Pukkilassa lounaalle. Ainoa avoinna ollut paikka oli Kohiseva, jossa paikallisten työporukoiden seurassa minä nautin mausteista linssi-kasviskeittoa ja mies jotain lihapataa tuoreiden kokojyväsämpylöiden kera. Pukkilassa kun oltiin, niin toiletit oli merkitty asianmukaisesti.


Kuttujen puolen sisustukseen oli kiinnitetty erityistä huomiota eli voi sen näinkin kivasti tehdä. 



Peilissä pilkottavassa julisteessa mainostetaan takavuosien superstaria  Markku Aroa :) Kohisevassa käy kyllä esiintymässä ihan tämänkin päivän tähtiä, mutta siellä oli säilytetty paljon vanhaa esineistöä ja kuvamateriaalia, joita en ehtinyt kuvailemaan, kun mies tuttuun tapaansa jo odotteli jalka kaasupolkimella.

Perille päästyämme mökillä odotti tämmöinen kaaos. Muistatte ehkä, kun kehuin Lehmuskorven mökkien rakennusporukan jättäneen jälkeensä tosi siistin ympäristön, Kaikkialla muualla paitsi makkarissa oli lattiat täynnä kaikenlaista kamaa. Toisaalta se kertoo, että jotain on myös tapahtunut.



Näiden portaiden käyttöä ihmettelin, kun mökille ei ole tulossa ullakkoa tai edes parvea. Syy selvisi, kun mies kysyi mihin ajattelin tämän lämminvesivaraajan tulevan. No, se sijoitetaan kylppärin katonrajaan tehdylle "parvelle".



Mies on ollut ahkerana ja asentanut sähkökeskuksen ja vetänyt joitakin putkiakin paikoilleen.


Hän on myös ehtinyt kiinnittää ilmalämpöpumpun seinälle ja sitä varten sutia tuon seinänpätkän paneelivahalla. Aiomme sutia seinän vielä ainakin toiseen kertaan, koska nyt se on liiankin läpikuultava ja jos tuon rajan saisi vähän paremmin peittoon.


Onneksi aamupäiväinen vesisade lakkasi ja aurinkokin näyttäytyi, kun miehellä oli tarkoitus tehdä töitä enimmäkseen ulkona, jotta saisi tuon hökötyksen myös toimimaan. Minä tein vain joitakin mittauksia, koska innostuin myös maalaamaan. Takan ja piipun taustaseinä pitäisi saada valmiiksi ennen asennusta.  Meille tulee sellainen kevyttakka ja siihen hormi eli muurausta ei tarvita. Toki lattiankin pitää ensin valmistua :)


Osmo colorin sijaan valitsimmekin seiniin vesiliukoisen Bloom paneelivahan sävyn Poutapilvi. Bloom -tuottteet ovat myöskin erittäin ekologisia ja ympäristöystävällisiä ja niille on myönnetty Eu-kukka eli Euroopan ympäristömerkki. 


Paneelivahaa on helppo levittää ja se  on tosi riittoisaa. Joku muu saa hoitaa seinien yläosat, koska minä en oikein uskalla keikkua tikkailla.



Kylppärin seinät on seuraavaksi vuorossa ja saa nähdä, jääkö tänään aikaa huiskia pensselin kanssa.
Tulimme ninittäin juuri mökille. Kirjoitan tämän postauksen loppuun autossa. Ajelemme päiväseltään eestaas, koska matka on vain tunnin suuntaansa ja emmekä nyt viitsi nähdä vaivaa muiden kuin rakenneustarpeiden roudaamisessa, kun vanhaan mökkiin ei tule vielä vesikään.

Tänään syynä tuloon on Living & Room -sisustuskutsut, jonne minut on kutsunut täällä mökkinaapurina asuvan mieheni serkun tytär.  Heidän talonsa pilkottaa  mökin taakse  pellon toisella puolen.


Tuonne mökin kuistilta näkyvälle laitumelle toivon toisen naapurin lehmien taas kesällä ilmestyvän. viime kesänähän niitä ei siellä näkynyt ja mietinkin, onko syynä heidän uusi pihattonavettansa.  Jos ammut ulkoilevat nyt lähempänä navettaa, jotta on sitten lyhyempi matka lypsylle. Pitää käydä katsomassa, siellä on taas kissanpoikiakin.


Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!














tiistai 18. maaliskuuta 2014

Cafe Latte Spirit

Vihdoin viimein pääsin tutustumaan ihastuttavaan Cafe Latte Spirit -lifestylepuotiin Espoon Leppävaarassa. En ole ihan varma, miksi kesti näin kauan päästä sinne, vaikka olen jo vuosia tiennyt paikan olemassaolosta ja kuullut siitä pelkkää hyvää.


 Lauantaina kuitenkin onnisti, kun tuppauduin miehen kyytiin hänen lähtiessään hakemaan sähkökaapelia mökkiprojektiin. Alkoi jo seinät kaatumaan päälle, kun flunssan kourissa on mennyt hukkaan monta aurinkoista päivää. Olin jo päätynyt jättämään väliin Helmiplaneetan Kirkkonummella, kun sinne on niin pitkä matka ajella ja talvikin oli tullut yön aikana takaisin.



Mikä yllätys olikaan ensimmäisenä vastassa! Vuosi(kymmenten) takainen opiskelukaveri Maarit oli töissä ystävänsä liikkeessä, joka on kuulemma perustettu vanhaan kanalaan. Tuttuun tapaani minä hölösuu intouduin mainostamaan muille asiakkaille huhtikuun lopulle suunniteltua Friends Forever -sisustusreissua Ruotsiin.

En vaan voi olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni ja kertoa noista mahtavista matkoista, kun paikalla oletettavasti on sisustuksesta kiinnostuneita naisia :) Maarit ei antanut minun juttujeni häiritä, vaan suvereenisti palveli samalla asiakkaita.






Tuo vanha hylly on niin ihana, että olen kuumeisesti miettinyt mihin sen kodissamme sijoittaisin. Pitänee ensin saada kuskattua vanhoja kalusteita alta pois mökille. Tuo oikeasta reunasta pilkistävä valtava puukehyksinen peili on myös upea, mutta siinä roikkui jo myyty-lappu. Mieheni taisi huokaista helpotuksesta, kuten alakuvan vanhan naulakonkin suhteen. Iskin jo silmäni naulakkoon, mutta se ei ikävä kyllä ole myynnissä, koska kuuluu talon alkuperäiseen esineistöön. Olen tainnut jo mainita, ettemme mieheni kanssa jaa kiinnostusta vanhoihin tavaroihin :)




 

Kun katson näitä kuvia, niin muistan, että minun piti ostaa tuo beach rules -taulu uudelle mökille. Onpa ainakin hyvä syy palata :) Eikä se mökkikään ole vielä valmis sisustettavaksi. Tuollaisen alakuvassa näkyvän Lene Bjerren merihenkisen raitakassin kyllä muistin ostaa, samoin kuin siihen kuuluvan pienen pussukan, joita vaan ei koskaan voi naisella olla liikaa.


Kassia saa sini- tai harmaaraitaisena ja väriä valitessani ehdin jo kadottaa kännykkäni, jolla nämä kuvat napsin. Ehdittiin Maaritin kanssa jo hetken etsiä puhelinta, joka sitten löytyi takataskustani :) Ei ole mitään uutta siinä, että tavaroitani etsitään kotonakin yhtenään.


Cafe Latte Spiritin viehättävät ikkunaristikot näkyvät liikkeen sisäpuolelle kauniisti vanhentuneena puuna.


Samoin ikkunoista näkyy putiikkia ympäröivä luonto ja omistajansa kodin ihastuttava pihapiiri vanhoine rakennuksineen. Täällä on aikoinaan säilytetty tilan viljelysten satoa.


Vaikka ulkona oli lunta, sisällä saattoi jo aistia kevään.




Kuvissa näkyviä vaaleita Tine K homen ihastuttavia ruukkuja oli monen kokoisia ja ne jäivät mieleen mahdollisten hankittavien listalle, kun kasvien mullanvaihtokin olisi pian käsillä. Ei meillä ole kotona montaa viherkasvia, kun niille tahtoo minun hoidossani käydä aina köpelösti, mutta nekin harvat on tainneet kärsiä samoilla pahnoilla jo useamman vuoden.




Laitoin taas esille aikamoisen kuvavirran, vaikka tässä ei edes ole kaikki. Toivottavasti kuvat ei näy ihan hassusti, jos selaat älypuhelimella, kun olen laittanut osan vierekkäin. Sain kyllä viimein ladattua ohjelman, jolla kuvia voi yhdistellä, mutta se ei oikein täytä toiveitani. Joten koittakaa kestää :)

Cafe Latte Spiritin nettikaupasta voi tarkistaa valikoiman, mutta sielläkään ei ole ihan kaikkia ihanuuksia, joten parasta on suunnata Leppävaaraan katsastamaan tämä lifestylepuoti livenä. Esillä on myös pieni valikoima vaatteita, mm. lempparimerkkini Hunkydory, johon olen tutustunut ekan kerran noilla Ruotsiin suuntautuneilla sisustusreissuilla. Seuraava olisi siis 25-27.4 ja sinne on tämä viikko aikaa ilmoittautua mukaan. Suosittelen lämpimästi <3


Täältä saa muuten noita Kalklitir-kalkkimaaleja, joilla saa aikaan kivan mattapinnan. Minulla on ollut jo jonkin aikaa suunnitteilla värin vaihtaminen vierashuoneen seiniin ja taidan sutia ne kalkkimaalilla. Siis joku muu sutii :)

Kun tulimme kotiin, niin vastasatanut suojalumi houkutteli pyörittämään lumiukkoa, josta tulikin muumi. Sain pojan avuksi, mutta silti olen pari päivää kärvistellyt kipeiden paikkojen kanssa eikä flunssakaan näytä toipumisen merkkejä.


Kivaa viikon jatkoa!