perjantai 27. joulukuuta 2013

Vähän vielä joulua

Kyllä nyt kelpaa blogia päivittää :) Olen varmaan ollut tosi kiltti ja tai sitten tontut kyllästyivät iänikuiseen marmatukseeni tietoteknisistä ongelmista. Joulupukki muisti uutukaisella läppärillä ja värikin osui ihan nappiin. Tykkään tosi paljon tuollaisesta murretusta oranssista. Neulekin löytyy samassa sävyssä ja mm. ballerinat.



Läpyskän kansi taittuu tuolleen, olisko 360 astetta ja siten siitä tulee tabletti, jota voi käyttää myös sormella tökkien. Kyllä on tekniikka ihmeellistä!


Sitten muita kuvia meidän jouluajasta, joka oli todellakin monen toivotuksen mukainen eli rauhallinen. Eipä sitä paljon huvittanut nenäänsä ulos työntää, kun vettä satoi koko ajan ja oli ankean harmaata. Jouluaattona kävimme virittäytymässä tunnelmaan Östersundomin kappelin aattohartaudessa.


Sitten ukki ja mummi, siis mieheni vanhemmat, tulivatkin syömään ja viettämään aattoiltaa. En kuvannut meidän pöperöitä enkä kattauksia, kun ei ne kovin ihmeellisiä olleet. Sitä ihmettelen, etten tuntenut missään vaiheessa kiirettä tai stressiä, vaikka unohdinkin esim. maustekurkut kauppaan.  En muutenkaan tee rosollia, joten ei se niin suuri puute ollut. Söimme tavallista kurkkua :) Torttuihinkaan en laita luumuhilloa vaan omenakaneli-marmeladia. Pojillekin kelpaa.


Tulppaanit ehti vähän väsähtää, kun niitä pitäisi muistaa leikellä ja vaihtaa vettä välillä. Ukin kasvattama, mökiltä haettu kuusi on säilyttänyt neulasensa hyvin. Tänä vuonna siinä ei kynttilöiden lisäksi kuin punaisia lasipalloja ja ystävän tekemiä valkoisia, kristallein koristettuja huopapalloja. Joka jouluiseksi perinteeksi on muodostunut kuusen valojen sytyttämiseen liittyvä lausahdukseni: "Ajatelkaa, yli 20 vuotta vanhat valot ja aina vaan toimii!" Tosiaan, 25 vuotta vanhat Airamit (hintalapun mukaan maksaneet Anttilassa 59,90 markkaa) ovat yhä kunnossa.


Joulupäivän aamuna sai sentään herätä upeaan auringonnousuun.


Koko päivä tuli otettua rennosti, lukien ja telkkarista elokuvia katsellen. Katsoin mm. iki-ihanan Prinsessan. Samoissa maisemissahan kävimme kesällä Kellokoskella. Koteloiduin nojatuoliin viltin alle lukemaan itselleni lahjaksi ostamaani kirjaa. Kuvakulma näyttää hassulta siksi, että nostin jalkoja telkkariruudun eteen.


Ihme kyllä sain tuon yli 600-sivuisen opuksen luettua parissa päivässä, mutta se oli niin koukuttava lukuisine jännittävine käänteineen.  Lars Keplerin nimellähän kirjoittaa ruotsalainen pariskunta, jonka neljäs dekkari tämä Nukkumatti on. Ensimmäisestä eli Hypnotisoijasta en tykännyt. Jätin sen jopa kesken, koska kirjoitustyyli oli jotenkin naiivi. Tämä neljäs ei myöskään ihan yllä kahden keskimmäisen tasalle. mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan. Yhden tärkeän käänteen kuvaaminen on jotenkin epäselvä, että jäin ihmettelemään sitä seuranneita tapahtumia, mutta pitänee lukaista kohta uudelleen. Kirja herättää myös miettimään hoitohenkilökunnan toimintatapoja vankiloissa  - voisiko tuollaista oikeasti tapahtua?


Koska kyynärsauvasta on tullut vakituinen seuralaiseni, päätin ostaa sellaisen ihan omaksi. Tuossa uudessa ei ole paljon eroa terveyskeskuksesta lainassa oleviin sauvoihin, mutta niissä tuo putki on harmaa ja tässä uudessa lisäksi silikoninen eli mukavampi kädensija. Tarvitsen vain yhtä kerrallaan ja mietin, josko ostaisi vielä kesäksi kokonaan turkoosin sauvan. No, katsotaan. Kiinnitin sauvaan ystävältä lahjaksi saadun Humbugi-heijastimen. Koska se ei ole virallisesti hyväksytty, on takissa hyvä olla ihan hyväksyttykin versio, jollaisen myös sain.


Sain nimittäin taas todeta, että pimeä tulee tosi aikaisin, kun teimme miehen kanssa pienen pyörätuolilenkin naapurustossa. Meilläpäin kun ei katuvalotkaan näemmä aina toimi. Sisällä ei pelkkä kynttilänvalo haittaa yhtään.


Ensi viikolla lähdemmekin sitten lumen  ja revontulien toivossa Lappiin. Nyt hyvää viikonloppua!


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulu kukkii

Menneellä viikolla kävin pitkästä aikaa Ikeassa. Tarkoitus oli vain ostaa yksi lahjakortti, mutta tulihan sitä pieni kierroskin tehtyä. Olin välillä ihan eksyksissä, kun ovat remontoineet Vantaan tavaratalosta niin sokkeloisen. Ja olen sentään ollut siellä töissä, kun se avattiin, tosin kassakonttuurissa. Enpä ostanut lahjakortin lisäksi muuta kuin hyasinttejä. Hamstrasin kaikki valkoiset, joka oli selvästi ollut suosituin väri. 



Yksittäiset kukat laitoin tuollaisiin pitkulaisiin koreihin, joita minulla on säästynyt vuosien takaa ja joihin mahtuu sopivasti neljä sipulia. Kolmosten päälle askartelin suojukset tavallisesta ruskeasta lahjapaperista ja narusta. Olen myös säästellyt erilaisia ruukkuja ja koreja, joissa olen aikoinani saanut itse joulukukkia. Niitä on hyvä laittaa kiertoon, kuten koristeitakin. Kävin myös Plantagenissa hankkimassa hieman lisää istutettavaa. Jostain syystä valkoiset kukat ovat miellyttäneet tänä jouluna.


Jouluruusun istutin krakeloituun ruukkuun minikokoisen tulilatvan ja yhden hyasintin kanssa.


Tänä aamuna vasta ehdin hakemaan sammalta meidän takapihalla olevan ison kiven päältä. Tai oikeastaan takaa helmasta, jonne se kasvaa pian takaisin.


Kodinhoitohuoneen työtasolla on hyvä askarrella nyt, kun siskoni kävi lainaamassa ompelukoneen pois tieltä. Hän ei jaksanut enää odottaa, että ompelen verhot hänen kissojensa näyttelyhäkkiin, vaan päätti ryhtyä itse hommiin. Yhden hyasintin laitoin vanhaan kurkkupurkkiin, johon sain/varastin idean Prisman kukkaosastolta.


Nämä valkoiset ruukut ovat myös kierrätyskamaa ja niihin laitoin mukaan murattia. Näitä asetelmia sitten jakelen ystäville ja sukulaisille.


Äidilläni oli tänään synttärit ja hän sai asetelmansa puisessa astiassa.


Nämä pienet valkoiset suojaruukut on ikivanhoja Ikea-ostoksia, jotka ovat jääneet käyttämättä. Sydän on harmaa, vaikka taitaa kuvassa näyttää mustalta.


Siitä Seija-myrskyn kaataman kuusen oksista sain värkättyä yhden kranssin. Istuin yksi ilta ulkona kuistilla lähes pimeässä (valot sammuu aina isestään) ja rautalangan kanssa kieputin pari oksanpätkää suoraan ympyrän muotoon ja lisäsin paljaampiin kohtiin  pienempiä havunippuja. Juuttinaruun kiinnitin ruosteisia sydämiä ja kulkusia, jotka on peräisin Memories Marin putiikista ostamastani koristenauhasta. Tämän kuvan nappasin yksi aamu keskeneräisestä kranssista.


Tänään tein homman loppuun ja ihan sattumalta, ilman mitään mittauksia, kranssista tuli juuri oikean kokoinen meidän ulko-oven ikkunaan.



Ihanaa ja Rauhaisaa Joulun aikaa itse kullekin!


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ennen joulua

Nyt tuleekin melko sekalainen kuvapläjäys menneeltä viikolta. Kuvien myötä kerron viikon puuhista, joita onkin riittänyt jos jonkinlaisia; joulun valmisteluja, ystävien tapaamista, balettia muun muassa. Ja töissäkin tuli käytyä parina päivänä. Joulukortteja kirjoittelin useampana aamuna ja iltana ja sainkin ne ajoissa valmiiksi postitettavaksi.


Mutta eihän ne ajoissa ehtineekään, koska mieheni sanoi viimeisen postituspäivän halvimmalla merkillä olevan 15.pv, mutta oikea päivä olisikin ollut perjantai 13.pv ja minä jätin kortit laatikkoon vasta tänään. Ei kiva, kun kerrankin uskoin miestä :)

Lahjaostoksilla vietin useamman tunnin tiistaina ja liikkumisen hankaluuden vuoksi keskitin hankinnat Itikseen, josta löysinkin oikeastaan kaiken tarvitsemani. Välillä piipahdin fysioterapiassa ja taas jatkui shoppailu.


Yleensä rakastan paketointia ja haaveilinkin pikkutyttönä, että pääsisin töihin Stockmannin lahjapakkaamoon, mutta ajan säästämiseksi annoin heidän hoitaa paketoinnit. Ainakin tuo punainen paperi on ihan jouluista, jos ei muuten makuuni. Lahjoja hankimme lähinnä lapsille, eikä heillekkään enää kovin montaa. Itselleni kiellän ostamasta mitään, koska haluan ostaa lahjani itse :) Tällä reissulla ostin muutaman lahjakirjan lisäksi pari uutuus-kirjaa myös itselleni, mutten paljasta niitä, koska toisen saatan vielä antaa siskolleni. Hän ei kyllä taida lukea blogiani, mutta äitini voisi vahingossa paljastaa salaisuuden ;)

Ostin itselleni myös tämän NOOM neuletakin harmaana. Se taitaa olla Stockmannin verkkokaupasta loppu, koska sain lainattua sieltä kuvan vain beigestä takista. Tuo hupun tekoturkisreunus tuntuu mukavalta kaulalla ja tykkään pitudesta, koska en halua ruman jalkani näkyvän niin selvästi.


Miehellekin tuli pari pehmeää pakettia hankittua ja yllätyslöytönä vähän musiikkia. Tarkoitukseni on jossain vaiheessa kertoa täällä muutamasta lukukokemuksestani ja yhdestä mielettömästä musiikkielämyksestä. Mutta ensin vähän joulukoristeita.

Stockmannin kukkaosastolta löytyi eteisen lipaston päälle simppeli hyasintti-asetelma. Huomaatteko tuon lampusta tulevan hieman kylmän valon? En tykkää, kun mieheni vaihtelee led-polttimoita kotimme valaisimiin. Vaikka ne kuinka ovat kestävämpiä ja säästävät sähköä, niin en pidä niiden valosta. Jouluvaloiksi en missään nimessä hyväksy ledejä.



Keskiviikkona vietin puoli päivää Töölön sairaalassa. Ihan vaan olin röntgenissä ja ortopedin kontrollissa, mutta siellä odotusajat aina venähtää. Onneksi olen tottunut ja osaan varautua eväillä ja neulomuksella, mutta kyllä siellä käytävällä istui myös kiukkuisia odotajia. Mukaviakin oli, kuten nuori teollista muotoilua opiskeleva nainen, joanka kanssa aloin juttusille hänen käyttämästään piirustusohjelmasta, jollaisen saa ilmaiseksi ladattua tebletille.

Sairaalan muovikuusessa oli kivat koristeet, jotka oli askarreltu kirjan sivuista ja helmistä.
Vastaavanlaiset koristeet löytyi Kulttuurikeskus-STOAn aulan aidosta kuusesta. Ne vaan oli tehty lehtien sivuista ja höyhenistä. 


Sain myös kaivettua kotona esille osan Nisseistä, joita levittelen ympäri taloa. Minulla on myös pellavaisia enkeleitä siellä täällä, mutta ne saavat liihotella talossa vuoden ympäri, vaikka ovatkin alunperin tarkoitettu joulukoristeiksi. Näihin kuviin en saanut mitään tunnelmavalaistusta, kun kuvasin pikapikaa eteisessä juuri ennen töihin lähtöä.



Mies sai vihdoin kiinnitettyä seinälle tuon Memories Marin putiikista ostamani renginkaapin. Minä taas en ole oikein ehtinyt sisustaa sitä. Kello otettiin hyllyn tieltä pois.


Vaikka olen viikko sitten päättyneiden Naisten joulumessujen jälkeen hiljentänyt totaalisesti neulomistahtia ja ollut hieman ihmeissäni tekemisen vähyydestä, niin olen kuitenkin neulonut lähes päivittäin. Sain jopa tehtyä itselleni tupsullisen lippapipon, sama lanka kuin tässä, mutta hieman erilaiset palmikot.


Lauantai-aamusella varhain oli poikieni joulujuhla, jota tänä vuonna vietettiin kauneimpien joululaujen merkeissä Östersundomin kappelissa, joka on Helsingin vanhin kirkko. Kuva on vähän vino, mutta niin on kyllä kirkon seinätkin. Täällä käymme aina jouluaattona .


Kyllä siinä silmäkulmat kostuivat, kun pienet enkelikuorolaiset aloittivat laulun ja viimeistään Tulkoon joulu sai jo padot auki ja kyllä siinä piti nieleskellä, ettei poikien tarvinnut hävetä äitiä.. Kuulin ensimmäistä kertaa yhden todella kauniisti sanoitetun laulun, mutta en tiedä sen nimeä enkä oikein muista sanoja, jotta voisin etsiä sitä. Itse en osaa laulaa, enkä koskaan laula muiden kuullen paitsi silloin, kun pojat olivat pieniä.

Kirkolta pyyhälsin suoraan hiusten leikkuuseen ja matkalla ostin täytetyn sämpylän, koska tiesin saavani kahvia kampaajalla. Eli aamiainen hoitui samalla, kun hiuksia hemmoteltiin. Laitettiin niihin vähän kiharoitakin, koska illalla olin menossa Kansallisoopperaan katsomaan Lumikuningatarta. Sain seurakseni Kristan ja Sofian, rakkaan ystäväni tyttäret.


Oli kyllä upea baletti hienoine lavasteineen, pukuineen ja tansseineen. Juuri koko perheelle sopiva, vaikkakin mukana on myös pelottavia kohtia. Lopussa lapsikatsojat otetaan mukaan osallistumaan esitykseen taikasauvoineen. Tytöt tulivat meille yökylään ja aamulla leivottiin pipareita.


Olin ostanut Myllyn paras -taikinaa, jossa oli uudistettu koostumus. Taikina repeili kaulittaessa, kun se oli ollut jo kauemmin lämpimässä. Pitäisi varmaan tosi nopeasti sulatuksen jälkeen leipoa. Etanaelli teki tietysti muutamat etana-piparit. Ekan pellillisen onnistuin käräyttämään, vaikka käytän aina uunin ajastinta. Mutta kun ei sieltä mitään itsestään tule ulos. Piti tehdä Sofialle uudet  piparit.



Tytöt halusivat koristella pipareitaan, mutta minulla oli vain sellaista kuorrutetta, joka ei millään meinaa tulla tuubista ulos, vaikka lämmitin niitä kuumassa vedessä. Krista halusi myös strösseleitä koristeeksi ja kaiken lisäksi söi koko komeuden!


Tytöt pyysivät jo etukäteen, että pääsevätkö poreammeeseen, joten leipomisen jälkeen seurasi aamupesu. Porekylpyyn ei tarvitse kovin paljon laittaa suihkugeeliä, kun saa aikaan mahtavan määrän vaahtoa. Sitä riitti lattiallekin niin paljon, että tytöt tekivät vaahtoenkeleitä. Ne kuvat ovat sensuroituja :)


Puhtaita tyttöjä lähti kotiinsa, kun oli ensin vähän leikitty ullakolta kaivetuilla eläimillä ja junaradalla.

Vielä vähän tonttuja:


Tuon valkoisen joulutähden ostin pari viikkoa sitten lähi-siwastamme ja se oli jotenkin uudennäköinen pienine kukkineen. Nyt siitä on lehdet tippuneet, kun olkkarin pöytä on suoraan ilmalämpöpumpun alapuolella ja sieltä puhaltaa lämmintä.



Pipareita säilytän perinteisesti tässä vuosia vanhassa peltisessä Nalle Puh -rasiassa. Täytyy varmaan leipoa muutama lisää.




Kiva jos jaksoit seurata viikkoani loppuun asti. Tämä on varmaan monelle ihan normiviikko, mutta työn ja kuntoutusten  ja arkiaskareiden lisäksi minulle melko väsyttävää. Onnekseni viikottainen neuropsykologinen kuntoutus tuli päätökseensä (ainakin toistaiseksi), joten on yksi velvollisuus vähemmän hoidettavana. Tai voiko sitä nyt velvollisuudeksi kutsua, kun saa hoitoa vaivoihinsa. Fysioterapiakin loppuu kohtapuoliin ja sitten on vain opittava hyväksymään kivut osana elämää.

Mukavaa joulunalus-viikkoa!

Unohdin vielä kertoa, että Silja-myrsky kaatoi pihaltamme ison kuusen naapurin aidan läpi heidän autotallinsa eteen, ja miehen piti aamuhämärissä mennä auttamaan raivaustöissä. Appiukko tuli myöhemmin pilkkomaan puun ja nappasin kuvan oksista, joista ajattelin, josko askartelisi havupallon, kranssin tms.




maanantai 9. joulukuuta 2013

Ohi on - Naisten Joulumessut

Eilen ne sitten vihdoin päättyivät, messut Wanhassa Satamassa. Toisaalta on todella helpottunut olo, koska rupeama oli melkoisen raskas. Olen itse asiassa tälläkin hetkellä kuoleman väsynyt. Mutta toisaalta oli taas niin mahtavaa, että haluan pikaisesti raportoida tunnelmista.

Kuvakatsaus ei tule olemaan järin ihmeellinen, en jotenkin jaksanut siihen panostaa kännykällä. Kamerani hajosi juuri ennen messuja - tippui lattialle ja vasta huomenna ehdin kysäistä, että kannattaako korjata vai ostaa uusi. Toivottavasti vakuutusyhtiö on suosiollinen.


Tässä ensin Etanaellin oma myyntipöytä. Hieman se on sekavan näköinen, kun otin nuo korutkin mukaan. Epäröin kyllä niiden kanssa, kun ovat enemmän jotenkin kesäisiä ja menekin perusteela olisi voinut jättää ne kotiin.  Pitkävartiset villasukat etualalla ovat ystäväni Eijan tekemiä ja herättivät runsaasti ihailua. Ja menivät kaupaksi :) Nuo värikkäämmät lippapipot jätin ensin taka-alalle, mutta kun pöytä tyhjeni, niin siirtelin nekin näytille. Muutenkin vaihtelin välillä valikoimaa tuossa korokkeella.


Itsenäisyyspäivänä suoritimme lipunnoston ja esille pääsi sinivalko-sävyiset  100% luomumerinovillasta neulotut tupsupipot. Molemmat pipot saivat uuden pään lämmitettäväkseen. Muutenkin sain ilokseni huomata, että lipallisista pipoista tykättiin, koska ne tosiaan sopivat monille ja tekivät hyvin kauppansa. Iltaisin kotiin päästyä piti kaivaa puikot esille ja sainkin ainakin viisi pipoa valmiiksi messujen aikana. Neuloin toki sielläkin lähes koko ajan, mm. alakuvan lipallisen tupsupipon.


Parasta Naisten Joulumessuilla on tavata uusia ihmisiä, erityisesti muita myyjiä, jotka ovat kaikki ihania, taitavia ja idearikkaita naisia. Ympärilleni on aina osunut erityisen mahtavat pöytänaapurit ja olenkin luonut messuilla monta pysyvää ystävyyssyhdetta. Yksi heistä oli tälläkin kertaa mukana, nimittäin artesaani Ritva Tuominen, jonka upeita keramiikkatöitä voit kurkata vaikka täältä. Ritva on mukana myös perinteisillä Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisillä 11-22.12. Siellä on myös toinen pöytänaapurini Eija myymässä korujaan, joissa on käytetty kierrätettyjä vetoketjuja ja neulahuovutusta.



Ilonin vieressä oli Pienet Sydämet, jolla oli myynnissä mm. kaikenlaisia rautalangasta kieputeltuja koriste- ja tarve-esineitä. Eijaa ei varmaan haittaa, kun lainaan tähän kuvan facebookista.


Toisen puolen naapureina oli ystävykset, joista toinen oli tehnyt suloisia kurkistus-hiirulaisia ja tonttuja, peikkoja ja käsinukkeja ja toinen painanut pellavaisia käsipyyhkeitä.


Selkäni takana karkkikorujaan näpersi ja möi Piiamarilla. Kuvassa hänen materiaalinsa, ei eväät :)


Tulihan sitä itsekin tehtyä muutamia ostoksia, vaikka mies yritti kieltää ostamasta mitään :) Välillä piti päästä vetristämään jalkoja ja ihmettelemään, mitä kaikkea naiset ovat taas käsillään saaneet aikaan. Meille kotiin lennähti eteisen seinälle Matami keramiikasta lökäpöksyinen enkeli. Matami valmistaa monenlaisia siivekkäitä pinsseistä saippuakuppeihin.



Koska tykkään kovasti keramiikasta, ihastuin myös Lohikäärmepuun tuotoksiin. Erityisesti pidän rakukeramiikasta, joten kokoelmani karttui tällaisella piilolla.



Messuilla vieraillut ystäväni oli ostanut lasipurkkiin säilöttyjä sytykeruusuja ja pitihän minunkin sellainen saada. Sytykkeet tulee omaan käyttöön takkaa ja kiuasta varten ja tyhjän purkin voin kierrättää siskolleni, joka on innokas hillojen keittelijä. Eikä se keramiikka vielä loppunut, ostin myös pienen pöllö-pinssin takkiani koristamaan.



Mahtavaa oli, kun monet ystävät kävivät moikkaamassa ja jotkut toivat vähän evästäkin. Jokunen kanta-asiakaskin löysi taas Etanaellin neulomukset :)  Ja mikä parasta, kauppa kävi tosi hyvin. Kaiken kaikkiaan oli taas mukavat messut, mutta ihanaa, että huomenna on vapaapäivä ja saan nukkua pitkään.

Ai niin, joulukortit! En ehdi/jaksa itse askarrella, joten luotin Nooraan, joka on väkertänyt tämmöisiä ihanuuksia. Eihän näitä kyllä raaski lähettää.


Koska en voinut tyhjentää Nooran varastoa kokonaan, ostin jokusen kortin vielä messuilta. Aikas kivoja nämäkin, valmistaja Butterfly Effect Unique Card Design.



Jottei se joulufiilis katoaisi  kaiken tämän shoppailun keskellä, niin tässä vielä resepti joulumieleen: