tiistai 30. heinäkuuta 2013

Mökki-viikonloppu ja kesätori Kalkkirannassa

Kun miehen Savon serkku lapsineen jatkoi matkaansa, me lähdimme mökille lepäilemään :) Hah! Kuten kaikki varmaan tietää, mökkeily tuskin on lepolomaa vaan ainainen työleiri. Niin tälläkin kertaa. Ajoimme mökille Porvoon kautta ja pysähdyimme Malmgårdin kartanopuodilla. Itse kartanokin on upea, mutta sinne pääsee kierrokselle vain tilauksesta. Heillä on myös oma panimo, jossa valmistetaan ja maistellaan palkittuja oluita. Puodissa myydään mm. luonnonmukaisesti kasvatettuja viljatuotteita, joita mekin hamstrasimme kotiin.




Mökiltä saimme omat luomu-perunat, ukin ja mummin kasvattamat. Eipä tullut mukuloista kuvaa, mutta varsista kyllä. Ja mies kyllä manasi, että on potut valettu sementtiin, kun niin paljon joutui näkemään vaivaa yhden kattilallisen takia :) Porkkanaa ei appivanhempani tänä kesänä laittaneet, mutta sipulia kyllä, ja auringonkukkia.




Sitten alkoikin marjasavotta. Mustat viinimarjat piti kerätä, eikä se ollut kovin mukavaa hommaa helteisessä säässä. Ensin piti kuitenkin saada raivattua heinikkoa puskien ympäriltä. Koska mökillä käydään harvemmin, ehtii ruoho kasvaa pitkäksi ja siksi mies päätti hankkia työnnettävän trimmerin. Maastokin on kovin epätasainen, joten isoista pyöristä on etua.


Jottei kaikki sujuisi niinkuin siellä yhdessä paikassa, niin sain härvelin jymähtämään ensimmäisen pensaan uumenissa olleiseen appiukon vuosikymmeniä aiemmin virittämiin pensastukiin, jotka oli värkätty jostain ihmeen rautalankajohdoista. Onneksi ei hajonnut koko vehje. Pari iltaa meni ämpärillisen keräämiseen.


Nyt yritän tyrkyttää marjoja kaikille halukkaille, koska en itse aio tehdä niistä mitään, korkeintaan pakastan pari litraa. Appivanhemmatkaan ei halunneet niitä, koska heillä on omallakin pihalla reilusti marjoja. Karviainen ei onneksi tehnyt runsasta satoa. Johtuneeko siitä, että pensas raukka on tukehtumaisillaan heiniin.



Eikä ne hommat marjoihin loppuneet. Vuorossa oli maalausta. 83-vuotias appeni on yksin rakentanut puuliiteriksi kaksi tällaista kuutiota, joiden väliin tulee vielä katto ja oviaukotkin.



Vaikka tarkoitukseni oli, niin en juurikaan ehtinyt näpertää koruja. Kotona olen kyllä tehnyt niitä tasaisena virtana, mutten oikein ole saanut kuvattua valmistuneita ja osa on ehtinyt jo uusille omistajillekin. Olen viime aikoina innostunut punomaan rannekoruja helmistä ja vahatusta puuvillanarusta ja mökillä niitä valmistui muutama. Keltaisesta kvartsista ja oranssista sitriinistä.





Itse käytän ensimmäistä aikaansaannostani, turkooseista helmistä ja hieman paksummasta nauhasta punottuna.


Sunnuntai-iltana mökille sitten saapuivatkin seuraavat Savon serkut, joiden kanssa ajeltiin iltasella kotiin, jotta pikkuserkukset pääsisivät Linnanmäelle. Matkalla pysähdyttiin taas Askolan hiidenkirnuilla, jotka minä jätin suosiolla väliin ja kulutin ajan neulomalla autossa.

Kerron tähän samaan syssyyn tästä päivästä, josta osan vietin Sipoossa Kalkkirannan Kievarin kesätorilla. Mukana oli myös Pitsilaatikko- ja Nooran nurkka -blogien tytöt. En nyt voi laittaa muita kuvia kuin oman myyntipöytäni, koska en tähän hätään saa kysyttyä lupaa julkaista muita kuvia. Emme asettaneet päivälle suuria odotuksia, joten vilkas ja aurinkoinen toripäivä oli mukava yllätys. Myynnissä oli käsitöiden ja kirppistavaran lisäksi paikallisia sipoolaisia tuotteita, kuten tomaatteja, salaatteja ja saaristolaisleipää.



Tuon akaatti-perhosen otin omaan käyttööni, koska se on juuri minun väriseni.  Akaattia ovat myös nuo suorakaiteen muotoiset riipukset sekä mustavalkoinen pallo. Muut ovat lasia.

Koska Kievarin ruoka-annoksista suosituin on peura-burger, herätti se meidät miettimään, voiko bambia syödä. Mutta mitäs sanotte tästä? Kuulin nimittäin ihan järkyn asian japanilaisista, jotka ovat tunnetusti suuria muumi-faneja. He kuulemma kyselevät silloin tällöin mm. lentokentillä, että saisivatko muumia syödäkseen !?!? Voitteko uskoa? Minä en! Olen kuvitellut heidän pitävän muumeista juuri niiden sielukkuuden ja ihmismäisyyden vuoksi, mutta että he kaiken lisäksi voisivat syödä muumeja. Olen ihan järkyttynyt! Keventääkseni hieman lopuksi tätä synkkää tunnelmaa, laitan vielä kuvan ihastuttavasta keksilaatikosta, joka löytyi ihan Prisman keksihyllystä.


Tässä tätä olikin sekalaista tarinaa kerrakseen. Huomenna yritän saada kesken jääneen jakkara-projektini valmiiksi. Siitä siis toivottavasti seuraavaksi.

Mukavaa viikon jatkoa!











maanantai 29. heinäkuuta 2013

Käsityökortteli Kampin Narinkkatorilla

Piti tulla kirjoittelemaan teille mökkiviikonlopusta, mutta luettuani muiden blogeja, päätin ensin mainostaa teille Suomen käsityöyrittäjien tapahtumaa Helsingissä elokuun viimeisenä päivänä.


Tapahtuman tarkoitus on kerätä yhteen y-tunnuksen omaavia suomalaisia kädentaitajia myymään ja esittelemään  tuotteitaan ja tarjota heille myyntipaikka mahdollisimman kohtuulliseen hintaan ehkäpä Helsingin parhaimmalta ja vilkkaimmalta kauppapaikalta - Kampin Narinkkatorilta. Itse olisin oitis varaamassa myyntipaikkaa, jos omistaisin y-tunnuksen. Mutten ole vielä uskaltautunut siihen ryhtyä.

Mutta asiakkaaksi aion ainakin ja olen jo suositellut tapahtumaa muutamille käsityöläis-ystävilleni, jotka olivat  Kotitoripäivillämme myymässä upeita tuotteitaan. Mahtavinta tässä on se, että myyjäksi ei hyväksytä ketä tahansa ulkomailta tuodun rihkaman myyjää vaan ihka aitojen, omin ideoin ja omin pikku kätösin valmistettujen käsitöiden tekijöitä.

Voitte lukea tapahtumasta lisää Susannan Työhuone - blogista ja Käsityökorttelin facebook-seinältä.

Ja koska Käsityökortteli pannaan pystyyn talkoovoimin, toivovat he apua muilta käsityöharrastajilta ja erityisesti bloggaajilta, jotta nämä laittaisivat sanan kiertämään ja mainostaisivat tapahtumaa kaikelle kansalle. Siitä hyvästä saattaa tulla palkituksi eli voittaa arvonnassa tuotepalkinnon joltain tapahtumaan osallistuvalta käsityöyrittäjältä. Pitää vain kertoa tapahtumasta blogissaan ja linkata juttu osoitteeseen : kasityokortteli at gmail.com
Tässä vielä linkki avunpyyntöön :)

Palaan mökkiterveisten kanssa myöhemmin asiaan, kunhan saan kuvat siirrettyä kamerasta. Öitä!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Perinnemaisema


Helsingin Tuomarinkylän kartanolla voi vielä nähdä palan historiaa. Ratsastuskoulun viereisellä pellolla järjestetään joka kesä heinätalkoot kaikille halukkaille heinämiehille Helsingin kaupungin toimesta. Kuivunut heinä syötetään talvella läheisen Haltialan tilan karjalle. Olimme ystäväni kanssa menossa kartanon pihapiirissä sijaitsevaan Country White -sisustusliikkeeseen, kun tämä upea näky avautui edessämme. Seuraavat kuvat puodista otin jo aiemmin, kun kävin liikkeen kesäkauden kantis-illassa. Nyt siellä oli paljon ihania tuotteita 40% alessa.





En ostanut eilen kuin pari valkoista kynttilää :) Mutta edellisellä kerralla mukaani lähti seinälle laitettavaksi tuo neljännessä kuvassa ikkunalla puoliksi näkyvä valkoinen vitriini. Se ei tosin ole vieläkään seinällä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Nyt minulla on meneillään projekti, joka jäi kesken, kun mies toi Savon perukoilta mukanaan yllätysvieraita. Tarkoitus olisi maalata tämä kirppikseltä parilla eurolla ostettu jakkara valkoiseksi.


Saa nähdä maksaako vaivan. Kivaa viikkoa!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Kylänäyttelyssä

Mies ja lapset sukuloimassa Savossa ja ulkona sataa kaatamalla, joten on hyvä hetki kirjoitella kuulumiset viikonlopun kylänäyttelystä, joka pidettiin Kanteleella, jossa siis mökkeilemme. Kyseessä oli maatalousnäyttelyn kaltainen tapahtuma, jossa esiteltiin 100-vuotiaan seurantalon kunniaksi seudun historiaa, maatalouskoneita ja muita kulkupelejä. Oli eläimiä, poniratsastusta, lypsykilpailuja, traktorinvetoa, taidenäyttelyä, kirpputoria, pomppulinnaa ja tietysti herkkuja syötäväksi.


Tämän puisen lehmän lypsämisen lisäksi sai kokeilla nännituttien heittämistä maitotonkkaan. Traktoreita oli tietenkin hirveä määrä ihan vanhoista peleistä aina moderneimpiin malleihin. Sitä pohdimme, että miten onkin saman värisiä saman vuoden Massey Fergusoneja säilynyt jälkipolvien ihmeteltäväksi niin monta kappaletta. Sen lisäksi vielä muut merkit, mallit ja värit, jotka eivät edes olleet kaikki näyttelyssä. Jotkut vanhat isännät eivät kuulemma luovuttaneet aarteitaan kaiken kansan pällisteltäväksi.




Esillä oli myös vanhoja autoja, joilla ihan tänäkin päivänä ajellaan. Kaksi- ja kolmipyöräisiäkin oli esillä  ja niistä erikoisin oli kyllä avaruussukkulan näköinen Messerschmitt. Pappatuntureita mieheni ihaili kateellisena, koska hänen omansa on vielä palasina tuolla autotallissa.





Mattilan veljekset ajoivat letkassa paikalle huolehtiakseen viihdepuolesta. Heitä on siis enemmän kuin kaksi, eivät vain mahtuneet kaikki samaan kuvaan :)


Näyttelyalueelta järjestettiin nonstoppina kuljetuksia upouuteen pihattonavettaan, joka sijaitsee meidän mökkitien päässä lähes naapurissa. Itse en ehtinyt käydä siellä, vaikka kissanpojat olisivat kiinnostaneet. Työnäytöksissä esiteltiin mm. päreiden tekoa. Huomio idylliset bajamajat taustalla :)

 
Sain välillä pojat tuuraamaan minua korujeni myynnissä, mikä tuli kyllä kalliiksi. Sen verran monta muurinpohjalettua, munkkia, makkaraa ja limua ehtivät kahden päivän aikana ahmia. Käväisin seurantalolla katsomassa näyttelyn, johon oli koottu vanhaa esineistöä huoneittain. Arvaatteko missä käytössä tämä kaappi on ollut?


No sehän on jääkaappi! En ole ikinä nähnyt, mutta arvasin, kun mieheni serkku esitteli sitä minulle.


Aivan ihana vanha kelkka. Lavalle oli koristeltu myös valtava joulukuusi esittelemään kylällä vahvasti elänyttä nuutti-perinnettä.
 


 
Tuo yläkuvan käsin tikattu peite on 1800-luvun lopulta. Ajatelkaa miten hyvässä kunnossa se on säilynyt, kuten myös nuo pitsein koristellut liinavaatteet. Itse ostin romutorilta tällaisen vanhan kirjoituskoneen. Kun vielä keksin millä sen puhdistan. Tulihan sieltä hankittua vähän muutakin, kuten vanha emalipannu - lähinnä koristeeksi.
 



Maanantaina mieheni suostui hampaita kiristellen kierrättämään minua Orimattilan kirppareilla, joista ei kyllä jäänyt mitään käteen. Surkeaa tavaraa kovaan hintaan. Muutaman mökille tarpeellisen hankinnan tein Megamarket Outletistä (en muista onko oikea nimi). Se on varsinainen ostoshel...., jossa on runsaasti eri merkkien tuotteita;  vaatteita, kosmetiikkaa, astioita ym. edulliseen hintaan. Tai osa on superhalpaa ja osa taas ei niin erityisen halpaa. Mutta nyt on mökillä uudet Filaysonin käsipyyhkeet, patalaput ja Hackmannin yleisveitsi.

Loppuun vielä kuva toisesta emalipannusta, jonka ostin vähän aikaa sitten kirpparilta. Tämä on ihka aito Finellin Sinihilkka.


Nyt jatkan lempparisarjani Muodin huipulle katsomista. Kivaa loppuviikkoa!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Erinomaista palvelua

Heips! Kotiuduttiin juuri mökiltä, mutta ennen viikonlopun kylänäyttelyn raporttia, kerron viime perjantaista, jolloin sain kokea esimerkillistä palvelua. Vietettiin pojan kanssa Lastenklinikalla piiiitkä päivä ilman ruokaa ja juomaa, kun odoteltiin hänen pääsyään leikkaussaliin. En ehtinyt ennen kotoa lähtöä edes kahvikupillista juoda. Kun iltapäivällä sitten saliin lähtö koitti ja minulle tuli tilaisuus päästä juomaan ja syömään, niin en kuitenkaan halunnut viettää parin tunnin odotusaikaa sairaalan kalsean tylsässä kahviossa. Muistin lähistöllä meren rannalla sijaitsevan kahvilan, jossa olin käynyt viimeksi vuosia sitten, mutta joka jo silloin oli persoonallinen paikka.


No, ei se nyt ihan lähellä ollut. Paahtavassa auringonpaisteessa kepin kanssa köpötellessä ja janoisena, tuli kyllä Kari Grandia ikävä. Cafe Regatta sijaitsee vanhan soutustadionin kupeessa ja minulta kesti puolisen tuntia päästä sinne. Matkalta soitin miehelleni, jota pyysin noutamaan minut ennen kuin haetaan poika. Kun sitten nääntyneenä pääsin perille pikkuruiseen kahvilaan, kuulin edessäni odottavien asiakkaiden laskevan kolikoitaan, kun kortti ei kuulemma käy maksuvälineenä. Eihän minulla ollut yhtään käteistä mukana!


Vuoroni tullessa varmistin vielä ettei kortit käy ja kun niin todella oli, sanoin, että alan kohta itkemään. Se oli oikeasti aika lähellä, koska olin niin väsynyt ja nälkäinen ja janoinen. Nuori nainen kassalla sanoi: "Älä itke, kerro vaan mitä haluat ja minä kirjoitan ylös paljonko olet velkaa. Tulet varmaan joskus uudelleen ja maksat sitten." Minä yritin änkyttää, että asun toisella puolen kaupunkia ja käyn täälläpäin harvoin. Mutta muistin sitten, että mieshän oli tulossa minua hakemaan ja voi sitten lunastaa minut ja velkani :) Toinen tyttö ystävällisesti kantoi tilaukseni ulos terassille ja haki myöhemmin vielä santsikupin kahvia, josta täällä maksetaan asiakkaalle 5 senttiä palautusta!

Paikka sijaitsee upealla paikalla meren rannalla, mutta sinne on maiseman lisäksi ripoteltu mitä mielikuvituksellisimpia somisteita. Lisäksi siellä on nuotio grillaamista varten. Sen lisäksi keskeltä terassia on käynti Merimelojien seuran tiloihin, joka on suosittu hääjuhlien pito paikka. Nytkin saimme ihastella kaunista hääparia. Tapasin terassilla mukavan rouvan, jonka kanssa rupatellessa aika kului niin, etten taaskaan älynnyt ottaa enempää kuvia. Kahvilan edessä oli parkissa mm. heidän edustusautonsa - farmari-Lada :)

Niin, ja tuo velaksi myyminen ei taida olla mitenkään poikkeuksellista, koska keskustelukumppani kertoi toisesta asiakkaasta, joka oli tullut maksamaan velkansa edelliseltä käynniltään -neljä vuotta sitten. Aikamoinen luottamus asiakkaita kohtaan, mutta ilmeisesti se juuri saa ihmiset palaamaan. Kahvilasta voi vuokrata kanootteja ja jotain melottavia lautoja, joiden nimeä en muista.


Mukavaa viikon alkua!

torstai 11. heinäkuuta 2013

Kesäpäivä Skanssenilla


Ei tarvinnut mennä Lastenklinikalle vielä aamu kahdeksalta, mutta lähtö saattaa tulla minä hetkenä hyvänsä. Todennäköisesti pojan pitää viettää yksi yö sairaalassa , koska vasta klo 15 jälkeen ehtivät leikata. Toivottavasti ehdin tässä odotellessa kertoa meidän Tukholman reissusta. Olimme jo etukäteen päättäneet viettää päivän Skanssenilla, joten ostimme jo laivalta liput HOP- ON/HO- OFF paattiin, jolla voi vaikka koko päivän reissata kaupungin eri nähtävyyksiin mereltä käsin ja sillä pääsee kätevästi Djurgårdenille.


Koska olin liikkeellä pyörätuolin kanssa, oli kätevää, kun paatin yksi pysähdys-laituri oli vain muutaman sadan metrin päässä Viking Linen terminaalista. Hyvin pääsin kyynärsauvan kanssa siirtymään kyytiin henkilökunnan avustamana ja pyörätuolille (kuten lastenvaunuillekin) oli hyvin tilaa. Jos kiinnostaa, niin kuulokkeilla voi kuunnella selostuksia Tukholman historiasta ja nähtävyyksistä monella eri kielellä.

Jo silloin, kun laiva oli saapumassa satamaan, ajattelin, että Tukholman kaupunkisiluetti on kyllä kauniimpi kuin Helsingin. Ja sightseenristeily kyllä todisti sen.




Jäimme kyydistä Gröna Lundin huvipuiston laiturilla, josta on tosi lyhyt matka Skanssenin pääsisäänkäynnille. Silti matkalla piti pysähtyä virkistäytymään, koska miehellä oli niin raskas urakka työnnellä minua :)




Vohvelit jätimme suosiolla myöhemmäksi, olimmehan vasta syöneet laivalla runsaan aamiaisen. Skanssenillakin toimi sama systeemi kuin Suomessa monessa paikassa eli miehellä oli avustajan ominaisuudessa ilmainen sisäänpääsy. Hän tosiaan joutui tekemään töitä sen eteen, koska täällä Skanssenilla on suuret korkeuserot eikä hissi ja rullaportaat toimineet.

Poikia kiinnosti eniten apinat ja muut eläimet, jotka olivat päivän helteestä johtuen melko laiskoina. Nämä raitahäntäiset otukset pysyivät silti tiiviisti yhdessä kasassa. Heidän isoon aitaukseen pääsee myös sisälle kulkemaan, mutta apinoihin ei toki saa koskea, vaikka ihan kosketusetäisyydelle pääseekin.


Tämä Galejan-aukio ei meidänpoikia enää kiinnosta, mutta perheen pienimmille siellä on kivoja härveleitä. Kuten kuvasta näkyy ei porukkaa ollut ruuhkaksi asti.


Minun mielestä upeinta täällä ovat kaikki vanhat hirsiset rakennukset, joita on paikalle tuotu eri puolilta Ruotsia. Olisin voinut kuvata niitä vaikka kuinka, mutta mies vaan vauhdilla työnteli ohi. Muutenkin reissulla kukki musta huumori minun hitaudestani, kun laivalla könkkäsin kyynärsauvan kanssa ja pojat huutelivat minulle "run Forrest, run" :) Ei meillä aikaa olisi ollutkaan ihan jokaisen torpan kuvaamista varten.




Juuri tuli puhelu Lastenklinikalta ja pojan operaatio on siirretty huomiseen, jolloin meidän pitää olla osastolla jo 7.15! Apua! No, ehdinpä saada tämän jutun valmiiksi.



Juuri kukaan eläimistä ei ollut näkösällä, mutta karhut sentään nukkuivat taivasalla.




Tämän jälkeen olikin paikallaan lounaspaussi Högloftetin kupeessa. Skanssenilla on useampi kahvila ja ravintola, mutta siellä on myös paikkoja omien eväiden syömistä varten. Me istuimme ulkoilma kahvilassa puiden katveessa, jossa ihme kyllä saimme olla rauhassa lokkien hyökkäyksiltä, mutta muutamilta naapuripöydiltä katosi eväät kyllä salamannopeasti niiden nokkiin. Minä nautin lettuja hillon ja kermavaahdon kanssa, pojat otti luonnollisesti hampparit, vaikka tarjolla oli myös mm. uuniperunoita salaatin kanssa. Mies huolehti nestetasapainosta :)



Matkamme jatkui kohti Markkinakatua, jossa on vieri vieressä pieniä myyntikojuja. Skanssenin portilta saa muuten tosi hyvän kartan, johon on merkitty eri rakennusten nimet ja eläinten sijainnit. Huomatkaa seuraavassa kuvassa mehiläispesät talon edessä.




Karkkipuodista tein lähes ainoat ostokseni ja ne ovat tässä. Tuossa Lakritsfabrikenin rasiassa oli pieni pussillinen salmiakkilakuja, joiden oletan olleen hyviä, koska niissä maistui sopivasti salmiakin suolaisuus.


Seuraavaksi lähdettiinkin sitten rytyyttämään mukulakivikaduille. Ei ole kaikista mukavinta pyörätuolilla. Varsinkaan, kun mies ei juuri välittänyt kauhun kiljahduksistani.



Rautakaupasta tuli napsittua vähän enemmän kuvia, kun oli niin mielenkiintoista esineistöä. Hänen rouvansakin oli kotosalla keittelemässä kahvia piknikiä varten. Juu, en mennyt sisään taloihin pyörätuolin kanssa :)








Parasta antia Skanssenilla on eri ammattilaisten työpajat ja kodit. Samaan tapaan kuin Turussa Luostarinmäen käsityöläismusoessa. Kaikissa emme tälläkään kertaa ehtineet vierailemaan, joten on hyvä syy tulla uudelleen. Seuraavassa ruukuntekijän paja ja leipomo.





Minä ihan varmasti haluan tulla uudelleen, koska monen muun paikan lisäksi väliin jäi myös kahvit ihastuttavassa Cafe Petissanissa. Ja Skanssenia ympäröivällä Djurgårdenilla on muitakin kohteita, jonne en ole vielä ehtinyt, kuten Rodendahlin puutarhat ja Waldemarsudde.


Djurgårdenilta pääsee kätevästi Tukholman keskustaan raitiovaunulla, mutta meillä alkoi olla jo hoppu laivalle, joten hyppäsimme taas paattiin, jonka seuraava pysäkki olikin sopivasti terminaalissa.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!