torstai 27. kesäkuuta 2013

Ei kahta ilman kolmatta

Ensin oma onnettomuuteni puolitoista vuotta sitten. Viime syksynä mies törmäsi enduro-pyörällä puuhun, niin että sormi murtui ja vaikka metallilevyllä korjattiin, aiheuttaa vieläkin huolta. Eilen olin tulossa kampaajalta, enkä taxiin könytessäni pystynyt vastaamaan puhelimeen, mutta istumaan päästyäni soitin kuopuksen numeroon ja siellä itkua tihrustava poika kertoi kaatuneensa pyörällä ja epäili kätensä murtuneen.

Ihan kauheaa jättää toinen sinne yksinään hädissään odottamaan, kun aloin soittamaan, kuka ehtisi nopeimmin hänen luokseen. Onneksi olin jo itsekin matkalla ja onneksi naapurilla oli mummi kylässä, joka pystyi jäämään kolmen lapsen seuraksi. Naapurimme on hammaslääkäri, mutta pystyi silti näkemään, että murtunuthan se käsi on. Heiltä löytyi jääpussi käden päälle ja kyytikin tarjoutui Lastenklinikalle.


Tällaisen paketin kanssa sieltä lähdettiin kotiin. Kyynärluun ja värttinäluun alaosat poikki, mutta paranemisennuste on hyvä, eikä tarvinnut operoida. Oli kyllä loistavan nopea ja hyvä palvelu Lastenklinikalla. Suuri kiitos sinne! Noin puolitoista tuntia meni kaikkinensa röntgenin ja kipsauksen kanssa. Vaikka epäröin aluksi, että voimmeko edes mennä sinne ja siksi soitin matkalta Töölön tapaturma-asemalle, josta sanottiin, ettei alle 16-vuotiasta saa missään nimessä sinne tuoda.

Tässä tarinassa piilee sitten OPETUS ja MUISTUTUS ja se koskee KYPÄRÄN käyttöä. Sitä ei pojalla ollut päässä, vaikka kuinka on paasattu. Mutta Luojalle kiitos, hän ei lyönyt päätään pahemmin, vaikka leuka onkin ruvella. Lastenklinikallakin ensimäiseksi kysyttiin, oliko kypärä päässä. Muistuttakaa nyt lapsianne siitä kypärän käytöstä, eikä siitä aikuisillekaan haittaa ole. Kampauksesta viis, jos terveys säilyy :)

Tänään piti sitten hemmotella potilas Saarista ja harjoitella rippijuhlia varten kuppikakkujen tekemistä. Eilisellä kampaajareissulla hankin välineenkin niitä varten. Nimittäin Lékuén silikonisen pursottimen.


Nämä olivat elämäni ensimmäiset itse tekemäni vanilja-kuppikakut, joihin otin ohjeen täältä.


Vuokina käytin joku aika sitten esittelemiäni GreenGaten versioita. Kuten kuvasta näkyy, kakkuset lätsähtivät keskeltä ja vuokien reunaan jäi tuollainen rantu. Kuvittelin pursottamisen olevan tuolla Lékuén vempeleellä paljon kätevämpää kuin pussi-systeemillä, mutta totuus oli toinen. Otsa hiessä ja rystyset valkeina sai puristaa, että täytettä sai ulos tuutista. Lopputulos ei ole erityisen kaunista katseltavaa.


Olisihan tuon päällisen voinut peittää tuoreilla marjoilla, joita ei tähän hätään ollut saatavilla. Ai hitsi, nyt kun tuon kirjoitin, tajusin, että pihalla olisi metsä/ahomansikoita vaikka kuinka. No, kaapista löytyi purkillinen strösseliä, jota onneksi laitoin vain vähän, koska täyte oli älyttömän makeaa. Ihan liian makeaa minun suuhuni. En tosin ole paras mahdollinen makutuomari, koska makuaistini katosi onnettomuuden myötä niin, että erotan vain suolaisen, makean, happaman, kitkerän, mutten mitään muita eri aineksille ominaisia makuja. Makea erityisesti korostuu, niin etten edes suklaata syö kovin mielelläni.


Miten se syöminen sitten onnistui? Koko vuoka piti repiä auki, jotta herkun saisi suuhunsa. Tai sitten syödä lusikalla kuten toinen pojista. Eli mielestäni eivät kovin kätevät juhlatarjoiluiksi. Kotioloihin sopii ihan mainiosti.


Ja jos joku ei tunnista, niin meidän pöytäliinana on Marimekon Kuusama vahakankaisena. Laskosverhot löytyy samasta väristä kankaisena ja pöytäliina myös ruskeana. Tykkään kuosista tosi paljon :) Huomenna pitää lähteä mansikka ostoksille. Harmi, kun meidän lähellä sijainnut itsepoimintapaikka lopetettiin.

Mukavaa loppuviikkoa!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Keskikesän huumaa

Ehdinpäs kumminkin tähän koneelle. Olin ihan unohtanut ystäväni tyttären rippijuhlat, mutta onneksi kutsu oli muistuttamassa keittiön pöydällä. Eikä ole kyllä ainoa unohtamani asia, vaikka yritän kirjata kaikki mahdolliset velvoitteet kalenteriin. Mutta vielä mökillä juhannukseen. Lähes ensitöikseni mökille päästyämme kävin poimimassa kimpun kukkia, joita kaikki pellonreunukset on täynnään.


Juuri mitään muuta en aikonut tehdä, vaikka normistihan mökillä odottaa varsinainen työleiri.  Olin varannut mukaan monta lehteä, yhden kirjan ja korutarvikkeita, mutta en pahemmin ehtinyt tarttua kuin korujen näpräämiseen. Pari kaulakorua sain valmiiksi ja toinen niistä meni samantien kaupaksi naapurimökin vieraille mutamien rannekorujen kanssa. Koska olin ottanut valmiitakin koruja mukaan, yksi mökkinaapureistamme keksi värvätä minut myymään niitä heinäkuun puolivälissä pidetäville Kanteleen kyläpäiville.

Juhannusaattona kylän "keskustan" pellolla poltetaan perinteisesti kokko. Kyyti sinne järjestyi Erkin hienolla Mersulla.



Paikanpäällä kyytiä sai myös hevosilla. Tarjolla oli myös kahvia, munkkeja ja grillimakkaraa, jos joku ei ollut saanut niitä vielä tarpeeksi omalla mökillään. Musiikkitarjonta oli hanurista ja kokko paloi iloisesti.
Lauantaiaamu alkoi tuulisena ja sateisena, mutta saatiinpa laitettua linnuille pari pönttöä. Olen saanut kaksi tuollaista kaappia joskus kauan sitten Ikean Smålandista, niihin piti vain porata sisäänkäyntiä varten reiät. Toinen kaappi laitettiin autotallin oven yläpuolelle. Saa nähdä uskaltautuuko niihin kukaan asumaan.


Illemmalla ajeltiin metsäteitä pitkin laavulle rillaamaan. Mies otti minullekin oman kulkupelin mukaan, kun mökillä on hänelle ja pojille omat kaksipyöräiset menopelit. Nuotion ympärillä olimme jatkuvan tarkkailun alla.




Illalla piti kuvata superkuuta, mutten jaksanut valvoa ihan pimeään asti.



Sunnuntaina olikin taas lämmintä ja aurinkoista heti aamusta. Päätettiin lähteä sunnuntai ajelulle oikein maisemareittiä pitkin. No, eipä tullut niitä maisemia niin kauheasti kuvattua, mutta kaikenlaista muuta. Jäin ihmettelemään, miksi lehmillä on ketjut kaulassa laitumella.


Mies olisi halunnut näyttää minulle aution talon kummituksen, mutta nyt sen pihalle oli tuotu pari lammasta, joten jäi kummitus katsastamatta. Juu, kyllä siellä oli lampaita, ne vaan piiloutuivat meidän päristäessä paikalle.



Tälle vanhalle sillalle pysähdyimme ihailemaan alhaalla joessa kelluvia lumpeita ja sudenkorentoja.




Koska ajelumme venyi eikä eväitä ollut mukana, matka jatkui Mallusjoen kahvilaan. Matkan varrella ohitimme viehättävät navetan rauniot.


Helpotus löytyi täältä. Ja todellinen seikkailu se olikin. Yksityiskohtia unohtamatta.



Kahvilassa on kaikkialla paljon katseltavaa.





Takaisin mökille ajettiin hieman suorempaa reittiä, mutta polttoaine pääsi silti loppumaan. Onneksi ei ollut enää pitkä matka miehen hakea menovettä. Sainpahan kerättyä pellon laidalta lisää kukkia kotiin viemisiksi.



Kotimatkalla ohitamme Askolan hiidenkirnualueen ja menin ehdottamaan pistäytymistä sinne. Mies kyllä tivasi, että olenko ihan varma, kun parkkialueen opastaulullakin varoitetaan, ettei alue sovi liikuntavammaisille. Viime käynnistäni on niin kauan, etten muistanut kulkureitin vaativuutta. Pojat juoksivat kaukana edellä ja minä jo mietin, pääsisikö autolla jotain kautta kirnuille hakemaan minut sieltä pois. No ei pääse, joten jätin itse kirnut katsomatta ja lepäsin ennen paluumatkaa. Mieheni otti teille kuvat hiidenkirnuista.





Suosittelen kyllä vierailua tuolla. Hyväjalkaisen on helppo kulkea alueella, vaikka siellä onkin kivikkoista, juuria ja portaita. Jokaisella kirnulla on nimi ja muutenkin alueella on hyvät opastaulut, jotka on juuri uusittu. Metsä on todella upea! Vaikka olihan siellä hirveästi itikoita, mutta minut ne onneksi jättävät jostain syystä rauhaan. Mieheni sanoi, että minut on sairaalassa imetty niin kuiviin, ettei itikoille jäänyt mitään :)

Silti oli ihanaa päästä autoon lepäämään kotimatkan ajaksi. Otin kukat mukaan muistuttamaan mökki-juhannuksesta.



Kiva, jos jaksoit lukea loppuun asti :)




sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Kotona taas

Tulin vain ilmoittautumaan, että juhannus on juhlittu ja pari tuntia sitten kotiuduttiin mökiltä. Yritän huomenissa ehtiä kuvien kanssa kertomaan mitä kaikkea tuli puuhailtua.


Mukavaa uuden viikon alkua!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Taas löytyi kiva sisustuspuoti

Tai itse asiassa kuulin siitä viime vuonna, mutta mies ei ole suostunut pysähtymään kohdalla, vaikka se sijaitsee ihan hänen vanhempiensa nurkan takana itäisen Helsingin Vartiokylässä viehättävällä alueella. Eilen illalla sain hänet ihan varta vasten kuskaamaan minua, varmaan kahvihammasta kolotti. Pikku Gildassa on nimittäin myös pikkuinen kahvila :) Ulkona pari pöytää ja sisällä yksi. Eilinen päivä oli aurinkoinen, mutta matkalla alkoi sataa ihan kaatamalla, jopa rakeita tuli taivaalta. Mies meinasi jäädä autoon odottamaan, mutta uskaltautui sitten kumminkin sisälle kahvittelemaan :)


Pikku Gildasta löytyy runsaasti GreenGaten tuotteita, sillä he tuovat merkkiä maahan. Lisbeth Dahlin tuotteita on myös runsaasti, sekä esim. Creamin ja Noa Noan vaatteita. Valikoimissa on runsaasti kaikenlaisia tekstiilejä; verhoja, kankaita, tyynyjä, peitteitä sekä valtavasti kaikenlaisia sisustusesineitä astioista valaisimiin. Heillä on myös catering-palvelua pääkaupunkiseudulla. Ja putiikista saikin ostaa mm. marmeladeja ja tartar-kastiketta  söpöissä lasipurkeissa.

Olin varustautunut järkkärillä, mutta taas se teki tepposet - akku loppui heti alkuunsa. Tai ei se edes tyhjä ollut, mutta ei suostu kuvaamaan, jos virtaa on liian vähän. Siksi en ikinä huomaa sitä. Kännykällä siis tuli räpsittyä nämä otokset. Jälkeenpäin taas tajusin vajavaisuuteni kuvaajana, kun en ollut älynnyt ottaa paria yleiskuvaa puodista.







Osa GreenGaten tuotteista oli 20% alessa ja olipa takahuoneessa myös hyllyllinen tavaraa 50% alennuksella. Sieltä mukaani lähti yksi pussukka, joita naisella ei voi koskaan olla liikaa - ystäväni sanoin.



Tulevia rippijuhlia varten ostin myös kuppikakku-vuokia ja tulevia korttiaskarteluja varten teippiä ja pakettikortteja. Niin, ja ystävälleni tuliaisiksi tiskiainetta. Pullo sopii täydellisesti heidän keittiöönsä.




Jos haluatte tehdä retken Pikku Gildaan, niin kannattaa käydä heidän nettisivuillaan tarkistamassa aukioloajat, sillä se ei ole joka päivä avoinna.

Tänään käytiin ihan toisenlaisissa ympyröissä shoppailemassa Itäkeskuksessa, kun piti hankkia pojille rippijuhliin vaatteita ja käyttää heidät parturissa. Ihmeen kivuttomasti meidän reissu meni ja tarvittavat hankinnat tehtiin helposti ja käytiin lopuksi syömässä. Nyt voi hyvillä mielin siirtyä juhannuksen viettoon.

Oikein mukavaa Juhannusta!