torstai 30. toukokuuta 2013

Pihatöitä

Mitähän sitä nyt kertoisi. Olin eilen kirkolla vanhempainillassa, kun esikoiseni lähtee viikon päästä rippileirille Puolan Gdanskiin.  On kyllä jännittävää lähettää oma lapsi pois kotoa niin kauas ja niin pitkäksi aikaa. Onneksi ovat siellä tiiviin ohjelman parissa usean huolehtivan silmäparin valvonnassa.
Tulipa myös muisteltua omaa rippileiriä joskus sata vuotta sitten :)

On taas ollut tosi helteisiä päiviä, joten pihalla on tullut puuhasteltua. Aikaa on mennyt nysvätessä pihakiveyksen reunalla olevaa mukulakivireunusta siistiksi. Se kun on paikoin kasvanut umpeen ruoholla. Olen niin tarkka, etten kestä katsella sitä epäsiistinä, vaikka kroppa panee hanttiin epäerkonomisia työasentoja. tässä näytteeksi pari kohtaa, jotka olen saanut siistiksi.

ennen

jälkeen

jälkeen
Tällainen pätkä on vielä jäljellä. Eikö olekin huima ero?
Voin kertoa, että valkoiset housut eivät ole kaikkein käytännöllisimmät multaisiin puutarhahommiin. Uudet puutarhakäsineetkin pitää käydä ostamassa, nämä kun eivät kestäneet kuin pari viikkoa. Etusormikin on ihan riekaleina, kun en heti huomannut reikää hanskassa.


Kukkapenkissä loistaa kaikki sateenkaaren värit. En istuttaessa yhtään miettinyt sopiiko värit keskenään yhteen, valitsin vain kivannäköisiä taimia. Ja liian tiheäänkin istutin ja nyt en pysty harventamaan. Kun Kotitoripäivä viikon päästä sunnuntaina koittaa, laitan lapion pystyyn kukkapenkkiin ja merkitsen puskat, jotkat kävijät saavat kaivaa mukaansa. Toivon oikein aurinkoistaa päivää, jotta voimme pystyttää myyntikojut pihalle.


Tuosta kuvasta vasta huomasin, että taustalla näkyvät pihlajat muodostavat hauskasti kaarevan portin. Lauantaina onkin sitten lasten kevätjuhlat. Hirmu aikaisin meillä, jo puoli yhdeksältä. Kuopus jättää alakoulun taakseen, joten se tietää märkiä silmänurkkia. Sen verran haikeat oli jäähyväiset, kun esikoinen siirtyi yläkouluun.

Oikein aurinkoista viikonloppua kaikille!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Lovely goddes ja muita koruja


Tämän aurinkoisen päivän vietin melkein kokonaan pihalla. Mitä nyt sain yllätysvierailulle kummipoikani tyttöystävänsä kanssa. Heidän lähdettyään menin jatkamaan hommia ja tulin sisälle vasta kahdeksan jälkeen, kun en malttanut millään lopettaa, vaikka kroppa pani jo kivuliaasti hanttiin.

Viime perjantaina innostuin värkkäämään pitkästä aikaa koruja lähenevää kotitoripäivää varten. Innoissani näpersin vielä yön tunteina ja lopetin vasta kahdelta. Kehitin uuden mallinkin kaulakorulle. Nämä tuotokset poikkeavat väreiltään tosi paljon, koska yritän aina välillä saada käytettyä pois ylijääneitä materiaaleja. Ensin muutama rannekoru.

makeanveden helmiä ja kaksi ametistia

lasihelmiä

kissansilmä lasihelmiä

lasihelmiä

Sitten yksi avain/kulkukortti-koru, joita pitäisi tehdä enemmän, mutta taitaa materiaali eli nuo hopeoidut renkulat loppua. En viitsi tilata uusia vielä, kun helmiä on niin paljon varastossa.

lasihelmiä

Yksi "perinteinen" eli rukousnauha-tyyppinen kaulakoru sinisistä fasettihiotuista lasihelmistä. Tämä oli ollut jo jonkin aikaa keskeneräisenä, vasta nyt sain valmiiksi.

lasihelmiä

Tein myös yhden pelkän riipuksen isosta kirkkaasta lasihelmestä, jota voi pitää pitsinauhassa tai vaihtaa helposti ketjuun, joihin yleensä näitä riipuksia laitan.


Viimeisenä uuden malliset kaulakorut, joihin sain idean noista pitkulaisista laatoista, joissa on kaksi reikää. Ne kuuluivat entisessä elämässään, ei kovin kauan sitten, rannekoruun, jonka ostin ihan tätä tarkoitusta varten. Nuo helmet eivät ole luonnossa yhtä kirkkaita ja räikeän värisiä kuin kuvassa.

makeanveden helmiä


lovely goddes


haukansilmä kvartseja


gorgeous
 
Tälläiset tuli, saapa nähdä mitä seuraavaksi. Nyt unten maille. Öitä!







maanantai 27. toukokuuta 2013

Prinsessa Herne

Heips! En meinaa millään ehtiä kirjoitella tänne kuulumisia, vaikka paljon olisi kyllä kerrottavaa. On vain ollut niin paljon puuhaa. Lähiaikoina on tullut käytyä jopa kolmessa sisustusliikkeessä, olen väkertänyt koruja, ommellut, järkännyt kotitoria ym. Nyt kerron sunnuntaista, jolloin matkustimme oikein vieraalle paikkakunnalle Veikkolaan sisustuskirppikselle. Sain houkuteltua miehen kuskiksi, koska kirpparin järjestäneen Minnan miehellä on siellä liike, josta saa  mootoripyöriin ja mopoihin jos jonkinlaisia osia ja tarvikkeita.

Itse kirpparilla oli kyllä paljon myyjiä ja hyvää tavaraa, mutta ikävä kyllä aikainen lintu madon nappaa eli parhaat oli viety nenän edestä. Ostin vain muutaman euron vanhan jakkaran ja taalainmaan hepan ystävälle.

Upeimmat löydöt olisi ollut Minnan sisustusliikkeessä Pieni Juhlapuoti Vanilja. Sikäli että olisin heittäytynyt ihan villiksi :) Mutta nyt pidin kukkaron nyörit tiukalla, kun on viime aikoina tullut shoppailtua ihan liikaakin. Kaikki ihanuudet olisivat kyllä olleet juuri minun makuisia.

 Kuvat olen lainannut luvan kanssa puodin facebook-sivulta.
 




 
Minnalta ostin yhden kynttilälyhdyn ja tämän Mailegin kortin. Mieheni sanoo minua aina prinsessa herneeksi. En yhtään ymmärrä miksi :)
 
 
Kirpparilla kanssani oli Tiina, joka myös tykkää vanhoista esineistä, mutta niitä on kuulemma kertynyt nurkkiin jo ihan liikaa. Häneltä sain tämän telineen, jota ajattelin käyttää korujen esillepanossa. Täytyy ensin kokeilla miten toimii käytännössä, kun koruissani ei yleensä ole lukkoja, että miten ripustaminen onnistuu.
 
 
Eipä sitten muuta. Katsotaan jos jaksan huomenna esitellä valmistuneita koruja. Kivaa viikon jatkoa!



lauantai 25. toukokuuta 2013

Matka jatkuu

Ulkona paistaa vihdoin aurinko, mutta minä täällä päivittelen blogia. Kävin jo aikaisin hesarin hakureissulla myrkyttämässä ne pirun hiirenvirnat, jotka oli reissun aikana kasvaneet ihan älyttömästi. Kuten kaikki muutkin vihreät, niin kukkapenkissä kuin muuallakin. Mutta nyt Ledreborgin linnan puutarhaan.

Perjantaipäivä oli pyhitetty lähes kokonaan lifestyle-messuille. Vähän ennen porttien aukeamista olimme jo innokkaina odottamassa pääsyä paratiisiin.



Paikalta sai panttia vastaan lainata vedettävää kärryä, jolla olisi helppo kuskata isompia ostoksia. Mutta minähän en aikonut ostaa kuin jotain pientä :) Onneksemme myyjät olivat super ystävällisiä ja säilyttivät ostoksiamme teltoissaan, joista ne myöhemmin keräsimme kokoon. Sain myös ujutettua yhden kaapin kanssamatkustajan kärriin. Kiitos Ritva!






Tarjolla oli niin uutta kuin vanhaa, kotiin ja puutarhaan, astioita, kukkia, huonekaluja, vaatteita, koruja, kädentaitoja ja mitä ikinä kuvitella saattaa. Vanhoissa tallirakennuksissa oli lisäksi monenlaisia herkkuja; viinejä, juustoja, suklaata, makeisia, joista monet luomua. Ihan joka kolkkaan en edes tutustunut, koska käveleminen laajalla alueella oli sen verran raskasta. Vaikka välillä toki tuli pidettyä lepopausseja. Tapasin mm. kaksi mukavaa koulutyttöä, Carolinan ja Antonian, joiden kanssa rupattelin yhdellä penkillä. Tytöt puhuivat tosi hyvin englantia, opiskelevat sitä kuulemma komannelta luokalta asti kuten meillä Suomessakin tehdään.






Olisihan täällä ollut vaikka mitä ostettavaa. Kaikkea ihanaa oli vain niin paljon, että sitä meinasi ihan seota. Yritä siinä sitten tehdä järkeviä ostopäätöksiä. Yksi ostamatta jäänyt juttu jäi harmittamaan ja se on tuo puinen vetokärry. Ei se ollut edes suuren suuri ja minulla olisi ollut takataskussa plan b - miten saisin sen kotiin. Ihanainen matkanjohtajamme Virpi olisi voinut huolehtia osan tavaroistani aikanaan Tampereelta Helsinkiin. Unohdinhan edelliselläkin reissulla sen puuarkun Turussa bussiin :)




Muutamia kuvia myös upeista rakennuksista linnan alueella.





Kun messualue oli koluttu, tulikin aika mahduttaa ostokset bussiin. Onneksi kuskimme AP on varmaan joskus rakentanut palapelejä.




Hei hei Ledreborg, nenä kohti Ruotsia! Oli aika jättää hyvästit Tanskalle ja suunnata eteläiseen Ruotsiin, kohti Goaa ja Mor Agustas Garagea, jonka pihalla meitä odotti myös Pernilles Tanskasta ja jossa kissat köllöttelivät auringossa.



Taas oli pitkä päivä takana ja oli aika matkata Ystadiin hotelliimme Herrestad Gästikseen. Taisimme rynnätä suoraan illalliselle ennenkuin ehdimme viedä tavarat huoneisiin. Ja taaskaan en ottanut kuvia kuin alkuruuasta, vaikka jälkkäri se vasta olikin suussasulavaa - raparperi-mansikka-pannacotta. Nams! 




Seuraavava aamuna olikin aika suunnata vimeiseen kohteeseemme Ängelholmiin, jossa ihastuttavaa Vintage by Nina -putiikkiaan pitää ihastuttava Nina, jolta olin jo etukäteen ostanut yhden puulaatikon ja muutaman Sveitsin armeijan vanhan rottinkikorin, mutta kotiinpäästyäni huomasin, että taidan tarvita vielä tuollaisen ikkunassakin näkyvän hieman leveämmän version. Mukaani ratsasti myös vanha ranskalainen puuhevonen.






Nina tarjosi meille kuohujuomaa heti aamusta- kuinkas muuten :) Ja juuri hän päivitti facebookissa, että hänen kolmas kirjansa, Among vintage & friends, ilmestyy syyskuussa.
Niin se reissu oli saatu päätökseen. Toki matkasimme vielä illaksi Tukholmaan, josta Viking Amorella vei meidät Turkuun ja kohti kotia. Laivalla tuli valvottua pikkasen pidempään, kun piti seurata Suomen pärjäämistä euroviisuissa. Luovutimme, kun ei niitä pisteitä alkanut herua alun seitsemän jälkeen enempää.
Kiitos vielä Terhi ja Virpi, että jaksoitte taas järkätä upean matkan ja kiitos muille mukana olleille leideille hyvästä matkaseurasta! Nyt meen vähäksi aikaa ulos lämmittelemään, kun sisällä tulee vilu.