torstai 24. marraskuuta 2011

Arkku täynnä aarteita

Terveiset Tampereelta, jonne pääsimme kuin pääsimmekin viime perjantai-iltana. Matka meinasi tyssätä jo kotipihalle, kun onnistuin kolhimaan mieheni silmäterällä ystäväni miehen autoa. Pakko tunnustaa asia näin julkisesti, niin häpeä ei ole silloin tunnu niin suurelta. Onneksi selvittiin naarmuilla ilman pahempia kolhuja - ainakin näin naisnäkökulmasta.

Reissun päätarkoitus oli Kädentaito-messut, mutta samalla tuli tavattua hyviä ystäviä, vaikka onnistuimmekin väenpaljoudessa välillä kadottamaan toisemme. Porukkaa oli jopa ahdistavan paljon eikä tehnyt mieli ottaa kuvia eikä edes jokaista myyntikojua ihmetellä. Silti sain tehtyä kivoja ostoksia, joista tässä esittelen vain osan. En millään ole maltanut kaikkea kuvata, koska olen viime päivät ahkeroinut koruja - lähes sormet verillä kieputtanut "rukousnauhoja".

Reissun toinen tarkoitus oli noutaa kotiin Ruotsista ostamani puuarkku, joka bussiin unohtuneena pääsi Virpin huomaan ihanaan My Country Home - putiikkiin. Ja mikäs hällä oli siellä ollessa muiden ihanuuksien joukossa :)



Dropsin Alpaca-lankaa tuli ostettua useampi kerä monessa eri sävyssä; harmaata, luonnonvaaleaa, beigeä, ruskeaa. Poskenpehmeää lankaa! Muutama kerä tuli ostettua islantilaista villaa, joka taas on karheaa. Saa nähdä, mitä siitä teen. Ostin myös kokeeksi mohairlankaa, joka on ihan kuin jotain kosteusvoidetta EAJ-käsittelyn ansiosta. Lanka nimittäin sisältää E-vitamiinia, AloeVeraa ja Jojobaa :)


Taidekokoelmani karttui tällä Jaana Tuomiston monotypialla Onnen manifesti. Kunhan ehdin, niin se tulee saamaan arvoisensa kehykset. Perhoset on jostain syystä aina kiinnostaneet minua ja tässä työssä myös väri ihastuttaa. Mukaani tarttui toinenkin taulu, ihan eri tyylinen kollaasi, mutta en ikävä kyllä muista tekijöiden nimeä. Toivottavasti he tulevat  tänäkin vuonna Naisten joulumessuille, olivat siellä viime vuonnakin. myymässä kierrätysmateriaaleista tehtyjä kollaasi-tyyppisiä sisustauluja ym.



Jonkin verran ostin myös kivihelmiä, vaikken juuri etsimiäni löytänytkään. Niitä nyt täällä näprään hopeidun kuparilangan kanssa kokoon - siis ihan tässä samalla kun odottelen esim. kuvien latautumista. Yritän saada jossain vaiheessa tekeleet kuvattua ja tänne näytille. Viikonloppuna olisi tarkoitus saada pääteltyä neulomuksista kaikki langanpäät, hinnoiteltua kaikki tuotteet ja ommeltua vielä kasa pellavaisia korupusseja. HUOH! Mitenköhän ehdin kaiken? Ei ehkä olisi kannattanut jättää kaikkea viime tippaan ;-)

Tässä vielä herkullinen ravintola-suositus Tampereen kävijöille: 2h+k Aleksanterinkadulla. Viehättävä miljöö, mukava ja ystävällinen henkilökunta ja ennen kaikkea suussasulava sapuska. Itse nautin alkupalaksi jättikatkarapuja chili-valkosipuliöljyssä ja pääpalaksi kaksion kuulut parilaleivät kanatäytteellä, kamuni söi valkosipulileipiä ja härkäruukkua, joka oli herkullista. Jälkkäriksi otimme vielä puoliksi omena-kaurapaistosta, jossa olisi kyllä saanut olla reilummin sitä kaura jutskaa.




Unohdin melkein esitellä mitä tästä paketista löytyi:



No tietenkin pellavainen Friends Forever - mekko, josta tulee työasuni Joulumessuille Wanhaan Satamaan. (Anteeksi Virpi ja Terhi kehnot kuvat - kiireessä otetut.)


Sitten vielä pieni näyte palmikoista, joita on myös tullut jonkin verran letitettyä:


Poncho perulaista ylämaan villaa, vaalean harmaat myssy ja huivi australialaista merinovillaa ja vaalean ruskea myssy Sublimen luomu merinovillaa, jota ei ikävä kyllä saa enää mistään Suomesta. Tai jos saa, niin otan vinkit ilolla vastaan.

Eipä muuta kun moro ja kivaa viikonloppua !

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Keinutuolin muodonmuutos

Tällaisena vein Fiskarsista ostamani kiikkustuolin kunnostettavaksi. Ajatuksena oli, että se jäisi puun väriseksi ja saisi pintaansa vain lakan.


Vietettyään aikansa Sipoon Söderkullassa sijaitsevassa Verhoomo Taikaneulassa ihanan ammattilaisen Mirva Kanko-Ingmanin käsittelyssä palasi keinuvanhus kotiin hieman erinäköisenä.




Nähtyäni tuolin ensimmäisen kerran mieleeni tuli heti mummola. Se ei pääse meillä ihan oikeuksiinsa, koska oikeanlainen mummolafiilis puuttuu, mutta kunhan saan kiikun alle sopivan maton, niin ehkä ilme kohentuu. Olin ajatellut laittaa Gotlannista ostamani lampaantaljan maton virkaa toimittamaan, mutta tummahkon harmaana se ei sopinut yhtään. Kiikun istuimen kankaassa on kyllä tummanharmaita raitoja ja sitten tuollaisia tumman tiilenpunaisia/ruskeita raitoja valkoisen lisäksi. Väri toistuu juuri ostamissani uusissa verhoissa, jotka tosin on ruudulliset, mutta niiden kaverina on ihan yksiväriset tummanruskeat verhot. Verhoprojekti on kyllä vielä kesken, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Ostin vain kaksi pituutta kumpaakin lajia siltä varalta, ettei ne sovikaan. Mutta hyvältä näyttää. Jopa 11-vuotias poikani sanoi, että noi verhot muuten näyttää hyviltä :) Se on paljon sanottu se - mies ei olisi huomannut koko verhoja, jos en olisi erikseen huomauttanut.

Takaisin itse asiaan eli keinutuoliin, joka sai kumminkin pintaansa tuollaisen pähkinänruskean petsin. Syystä että koelakkaus oli tehnyt pinnasta mustapilkullisen, koska se nosti ammoisen mustan maalin jäänteet pintaan. Eihän tuo väri tasainen ole, mutta ei haittaa yhtään. Sopii hyvin tuon lipaston kaveriksi. Kiikku oli myös aika huterasti koossa, joten Mirva oli purkanut sen osiinsa ja koonnut uudelleen. Kyllä siinä nyt kelpaa puikkoja heilutella - olen oikein tyytyväinen.


Toistaiseksi puuttuvaa joulufiilistä herättelemään pääsi tämä Mailegin suloinen tyttö-tonttu, joka magneeteilla tarttui jääkaapin oveen ja harjan varteen. Jospa se tekisi meille joulusiivouksen ;-)

Hei sitten seuraavaan kertaan!

Maahinen vai menninkäinen?

Hei vaan kaikille! Olen hengissä, vaikka joku kumma tauti vei sänkypotilaaksi viideksi vuorokaudeksi. Voin vakuuttaa, ettei ollut kivaa. Vaikka kunto ei ole vielä paras mahdollinen, jaksoin sentään lähteä metsään rämpimään, kun isä sai omana päivänään päättää, että lähdetään geokätköille.


Onkohan tuo sammalhattuinen tyyppi maahinen, menninkäinen vai kenties metsätonttu? Ihan Västerskogin kartanon lähettyvillä on ensimmäisen maailmansodan aikana venäläisten rakennuttamia varustuksia, joita ei sitten koskaan käytettykään Pietarin suojaamiseksi. Nyt juoksuhautojen seinämät on paikoin kauniisti sammaloituneet.



Västerskogin kartano

Palattuamme kotiin lounastimme miehen eilen tekemät sapuskat ja nyt iskä on lempipuuhassaan eli värkkäämässä jotain autotallissa. Toivottavasti saan tämän tekstin valmiiksi ennen kuin lähdetäään ukin luo. Paljon olisi teille taas kerrottavaa ja aloitan omenapiirakan ohjeesta, joka piti jakaa jo viime viikonlopun synttärijuhlien jälkeen. Ohje ei ole omasta päästä vaan olen sen jostain lehdestä vuosia sitten napannut. Piirakka on lähipiirissä kovasti tykätty ja toinen pojista on joskus pyytänyt, että tekisin yhden vain häntä varten :)


Tosi helpolla pääsee, jos käyttää valmista kauramuro- tai murotaikinapohjaa (kuten tässä tapauksessa), mutta ohjeen mukainen pohja on helppo ja nopea tehdä itsekin:

75 g voita (margariinia)
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria

Sulata rasva, sekoita siihen kaurahiutaleet, jauhot ja sokeri. Painele taikina piirakkavuokaan (halk. 24 cm.) myös reunoille. Jos käytät valmistaikinaa, voi käyttää isompaakin vuokaa. Itse en koskaan voitele vuokaa. Enkä esipaista, vaikka alkup. ohjeen mukaan pitäisi, 10 min. 200 asteessa. Alkup. ohjeen mukaan pohjan päälle ripotellaan pähkinä- tai mantelirouhetta, mutta sitäkään en tee vaan levitän omenaviipaleet suoraan pohjalle ja ripottelen päälle kanelia ja sokeria. Omenat olivat nyt kotimaisia, siksi kuoret mukana. Sitten valmistetaan soosi:

No nyt se mies tuli hoputtamaan......

..........jatkuu

75 g voita (margariinia)
1 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl kevytkermaa
3-4 omenaa
mantelilastuja

Sulata rasva kattilassa (mieluummin teflon), sekoita mukaan sokeri, joka sulaa rasvaan. Lisää sitten jauhot ja sekoita tasaiseksi. Sitten on kerman vuoro ja se lisätään vähitellen, koko ajan sekoittaen. Kannattaa sekoitella koko ajan, kunnes soosi alkaa kiehua ja sitten saa pari minuuttia porista. Itse vähennän lämpöä tässä vaiheessa ja sekoittelen välillä, jottei pala pohjaan, mutta saa siis kiehua. Tuloksena on paksuhko vaniljainen soosi, joka kaadetaan omenien päälle. Pinnalle ripotellaan mantelilastuja.


Sitten uuniin - 200 asteeseen noin 30 minuutiksi ja herkullinen piirakka on valmis. Nam!


Valmistusta ei kannata jättää viime tippaan, jotta täyte ehtii hieman hyytyä. Piirakka on tosi hyvää myös oltuaan yön yli jääkaapissa. Varsinkin mustikoiden kanssa täyte on heti nautittuna melko löysää. Vadelmat sopii myös omenoiden sijaan.  Enkä tosiaankaan normaalisti asettele omppuviipaleita noin hyvään järjestykseen :)

Juhlan kunniaksi - varsinkin lastenjuhlan - voi skoolata alkoholittomalla kuohujuomalla.


Meillä juomana oli Korpihillan palkittu Kuohuva Kuusenkerkkä, jonka valmistajaan Ritva Kokkoon minulla oli kunnia tutustua Friends forever - reissulla. Terveisiä vaan sinne Riisitunturin juurelle :) Helsingistä juomaa saa ainakin Eat&Joy Maatilatorilta. Tämä kuohuva on kuplivan makeaa ja parhaimmillaan tosi kylmänä. Appiukkoni maistoi juomassa pihkan ja sai hänet muistelemaan nuoruutensa savottoja. Meillä skoolattiin niin kovasti, että kierrätyslasiset kuohuviinilasit joutuivat kierrätykseen - lattian kautta :)

Lopuksi vielä kerrottakoon, että marsu-possumme Laku ja Jyvä muuttivat viikko sitten uuteen kotiin. En muista olenko kertonut tulleeni niille allergiseksi jo keväällä. En kovin aktiivisesti etsinyt niille uutta kotia, mutta viime aikoina olo kävi jo tukalan tukkoiseksi. Onneksi pojille löytyi uudet omistajat, joiden hoiviin heidät saattoi hyvillä mielin luovuttaa.

Keinutuolin kotiinpaluusta kerron erillisessä postauksessa ja yritän myös saada niitä neuletöitä esiteltyä, jos ne nyt ketään kiinnostaa. Palmikkotöiden suhteen on tullut hieman uskonpuute, kun kaupat ja lehdet pursuaa niitä. Että haluaako niitä kukaan enää ostaa siellä Naisten Joulumessuilla?

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

.




torstai 3. marraskuuta 2011

Ihmisen osa - kirjamessujen paras löytö

Hei vaan pitkästä aikaa! En olekaan ehtinyt tämän läpyskän kantta avata sitten pullan leipomisen. Juuri ja juuri olen selvinnyt viidennen luokan järkkäämästä halloween-discosta, kun viikonloppuna jo on seiskaluokkalaisemme synttärit. Enää ei varsinaisia kaverisynttäreitä vietetä, mutta mummeille ja kummeille tarjotaan kakku-kaffeet. Marraskuu onkin varsinainen juhlakuu; on halloweenia ja isänpäivää ja pikkujouluja ja synttäreitä.

Mutta nyt piti kertomani kirjamessujen annista, joka ei kyllä ollut hääppöinen. Jos nyt niin voi sanoa, koska oikeasti ainoa ostokseni on loistava teos - Kari Hotakaisen Ihmisen osa äänikirja. Sain vielä viimeisen kappaleen kustantajan löytölaarista alle 15 eurolla! Äänikirjat nimittäin maksaa yleensä tuplasti sen verran. En nyt saa otettua kuvaa omasta kappaleestani, koska se on autossa (kuuntelen työmatkoilla), joten lainasin netistä.


Olin luullut etten tykkää Hotakaisesta, mutta tämä mahtava teos vei sen luulon ensi minuuteilla. Olin myös ajatellut, ettei äänikirjat ehkä ole mun juttu, mutta Ritva Valkama lukijana on aivan huippu; sopii kuin nenä päähän (näin Nenäpäivän kynnyksellä). Suosittelen kaikille lämpimästi tutustumaan entiseen lankakauppiaaseen Salme Malmikunnakseen. Työmatkani sujuvat hänen seurassaan rattoisasti :)

Vasta kun etsin tuota kuvaa, sain tietää, että Hotakaiselle on myönnetty kirjasta arvostettu ranskalainen Prix Courrier International -kirjallisuuspalkinto. Ihan ansionsa mukaan sai.
Muuta kerrottavaa messuista ei sitten olekaan. Minulle jäi niistä vaisu kuva, vaikka oli kuulemma ennätysmäärä kävijöitä. Taisivat olla kaikki siellä viininmaistelu osastolla.

Yritän viikonloppuna kuvailla vähän valmiita neulomuksia näytille, mutta tällä kertaa ei muuta kuin hyvää pyhäinpäivää. Lainasin tämänkin kuvan netistä; www.hs.fi. Nämä Merja Korisevan omituiset otukset on mun lemppareita.