torstai 27. lokakuuta 2011

Meillä tuoksuu pulla

Ja se onkin harvinainen tuoksu tässä talossa. Viimeksi olen leiponut pullaa - ööh, en muista koska! Siitä täytyy olla yli 20 vuotta! Mies koki siis elämänsä yllätyksen tullessaan kotiin :) Poika on koko viikon kärttänyt pullan leipomista, mutta olen ollut ihan sairaan väsynyt eikä taikinan pyöritys ole innostanut. Poikakin kehotti aamulla ottamaan vitamiineja, että jaksaisin illalla leipoa. Tarvikkeet hankin kyllä eilen, tosin raesokeri unohtui. Ei kai siitä ole mitään terveydellistä haittaa, että hiivapala kävi tänään mukanani töissä käsilaukkuni pohjalla?? En millään viitsinyt ajella ostamaan uutta enkä halunnut tuottaa pojalle pettymystä.

Hieman oli ruosteessa tuo taikinan tekeminen. Jauhopussin kyljestä lunttasin ohjeen, mutta maito ei ollutkaan kädenlämpöistä, vaikka niin luulin. Ihan hyvin se litistynyt hiivapala liukeni kylmään maitoon, kuten muutkin aineet. Ja mikrossa taikina kohosikin joten kuten. Ei, en laittanut mikroa käyntiin, vaikka poika sitä ehdottikin, kun manailin kylmää maitoa. Itse asiassa taikinan rakenne oli oikein hyvä, mutta omien korvapuustieni maku ei ollut oikein mistään kotoisin. Liian vähän sokeria ja kanelia välissä! Eikä ulkonäössäkään ole kehumista. Se puuttuva raesokeri... Pojan pikkuruiset pullat sen sijaan olivat oikein maukkaita.


Taustalla odottelee uuniin pääsyä joku kummallinen mittarimato, joka paistuttuaan näytti tältä:


Uunista tuli ulos myös pullapoika.


Tällaisen syyskimpun ostin eilen iloksi itselleni:


Huomenna taidan piipahtaa kirjamessuille, vaikka en olekaan ehtinyt lukea pitkään aikaan. Tein kyllä divarista hyviä löytöjä joku aika sitten ja ajattelin oikein esitellä niitä täällä joku päivä.

Nautinnollista viikonloppua!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Tehdään yhdessä hyvää

Viime viikolla julkaistiin Hope-yhdistyksen Lapset ja tähdet - kalenteri vuodelle 2012.


Kalenterin kuvissa on lasten mukana Suomen kirkkaimmat urheilutähdet, joten tässä on oiva lahjaidea kaikille äideille, isille, mummoille, vaareille, kummeille ja kummin serkun kaimoille. Kalenterin tuotolla mahdollistetaan ja tuetaan liikuntaharrastuksia suomalaisille vähäosaisille lapsille, jotta he voisivat kokea liikunnan iloa ja onnistumisen elämyksiä perheen taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

Kalenteria voit tilata täältä. Ja Hope-yhdistystä saat tietysti tukea ihan puhtaalla rahalla tai vaikka lahjoittamalla vaatteita, liikuntavälineitä, leluja ym. ym. ym. Kiitos!

Tämä ei sitten ollut maksettu mainos :) HOPE käyttää kaikki saamansa varat vähäosaisten lasten auttamiseen. Yhdistyksen vapaaehtoisena tiedän, miten valtavan paljon - LIIAN paljon - avuntarvitsijoita on. Mutta onneksi on myös niitä iloisia tarinoita; kuinka apua saanut perhe kokee tulleensa kuulluksi ja saa konkreettisesta avusta toivon kipinän, pääsee jaloilleen ja laittaa hyvän kiertämään. Juuri niistä tarinoista saan itsekin voimaa ja niiden vuoksi teen ilolla töitä Hopen hyväksi. Ja osaan olla onnellinen kaikesta mitä minulla ja perheelläni on.

Sitten vähän iloisempiin tunnelmiin eli Kardemumman kaupunkiin. Muistattehan nuo kolme iloista rosvoa; Kasper, Jesper ja Joonatan? Helsingin Kaupunginteatterin esitys oli taas kerran taattua laatua huippunäyttelijöineen ja upeine lavasteineen.

kuva: www.hkt.fi
Olen onnellinen, ettei tällä viikolla ole mitään iltamenoja, joten voin keskittyä käsitöihin. Naisten joulumessut lähestyy hurjaa vauhtia ja pelkään että joudun seisomaan tyhjän myyntipöydän takana. Eli puikot heilumaan. Opetin muuten ystäväni 7-v. tytölle neulomista ja hän kuulemma aikoo tehdä kerrostalon kokoisen kaulaliinan :)

Onnellista viikkoa teillekin <3

tiistai 18. lokakuuta 2011

Syyslomalla Skansenilla


Ja taas matkasin laivalla Tukholmaan - tällä kertaa 11-, 12- ja 13-vuotiaiden poikien kanssa. Eipä tee vähään aikaan mieli risteilemään. Pojillekin laivalla oleminen taisi olla melkoisen tylsää, kun pelikoneet oli kesän jäljiltä korjattu pois. Eikä nuo enää jaksa innostua smurffiasuisen tyypin leikeistä ja pallomeren ikärajakin on ylitetty muutama vuosi sitten. Onneksi ohjelma maissa näytti kiinnostavan. Kirpeän kylmän kävelyn päätteeksi hyppäsimme lautalle ja suuntasimme Djurgårdenille.

Olin ajatellut suunnistaa suoraan Vasa museoon, mutta pojat halusivat poiketa Aquria Vattenmuseum:iin. Mikäs siinä, olihan se kiva käydä lämmittelemässä sademetsässä ja sukeltaa trooppiseen mereen.



Akvaarion kahvilasta on upeat näkymät merelle, mutta vielä oli masut täynnä laiva-aamiaisen jäljiltä.


Tunnustan sivistymättömyyteni ja paljastan, etten ollut koskaan ennen käynyt Vasa Museet:ssa, vaikka pari kertaa on tullut käytyä sen naapurissa Junibackenissa. Oli siis jo aikakin tutustua tuohon mahtavaan museoon. Poikiakin kiinnosti tuo valtava paatti niin, että jaksoivat katsoa sen uppoamisesta ja nosto-operaatiosta kertovan elokuvan sekä venäjäksi(!?) että suomeksi. Ihan käsittämätöntä miten hyvin laiva on saatu kunnostettua maattuaan 333 vuotta merenpohjan mutaan hautautuneena. Museossa oli tosi hämärää, joten kuvat ei ole oikein julkaisukelpoisia. Suosittelen käymään paikan päällä, alle 18-vuotiaille sisäänpääsy on ilmainen.

Seuraavaksi otimme suunnan Skansenille, jossa en myöskään ollut ennen käynyt. Oikaisimme Nordiska Museet:n vieressä olevan viehättävän hautausmaan kautta.




Tämä sisäänkäynti, josta myös lähtee kiskojuna ylös kukkulalle, ei ollutkaan auki, joten piti sitten käyttää ihan pääovea. Skansenin akvaarion (oma sisäänpääsymaksu aluemaksun lisäksi) jätimme väliin, mutta apinoiden luota poikia sai hoputtaa pois, eivät kai olisi malttaneet jättää serkkujansa. Ha haa...vanha vitsi ;-) Itse en jaksanut eläimistä hirveästi innostua, vaikka ahmoilla olikin aikamoinen meno päällä.



Minua kiinnostivat enemmän kaikki upeat vanhat asumukset, aitat ja tallit, joita innolla kuvailin.
 


 
 






Kuvat on vähän sikin sokin ja heikun keikun, koska yritin säästää tilaa, mutten jaksa käsitellä niitä sen kummemmin. Haluan ehdottomasti palata Skansenille kesällä, kun se herää eloon. Nyt siellä oli tooosi hiljaista - vain jokunen turisti ja tukholmalaisia päiväkotilapsia retkellä. Ja meidänkin oli aika etsiytyä välipalalle kahvilan lämpöön. Onneksi pojat osoittivat turnauskestävyyttä eikä tarvinnut tyytyä lähimpään muonituspaikkaan, koska löytyi tämä keidas: Café Petissan.


Vasemmalta vanhaan apteekkiin ja oikealta tunnelmalliseen kahvilaan.







Ikävä kyllä aikaa oli liian vähän koko alueen tutkimiseen. Raitiovaunulla pääsee kätevästi keskustaan Sergelin torille, ihan Gallerian kauppakeskuksen ovelle. Siellä piipahdimme vain sen verran, että kävin Pressbyrå:ssa (anteeksi oikeinkirjoitus) nappaamassa uusimman Vakre Hjemin (vain 49 kr!) ja uuden Hus&Hem Retron, joka on muuten mielenkiintoinen uusi lehti.



Näitä jätskejä kuolasimme vain lasin takaa ;-P


Laivalla nautin yhden elämäni parhaista pizzoista; kasvisversiossa oli mustajuurta, latva-artisokkaa, tryffelitapenadea, pihvitomaattia ja mozzarellaa - NAM!

Loppuviikoksi tämä elli hiljenee blogissa, muualla ääntä varmaan riittää. Lapset olleet pari päivää erityisen meluisia. Tiedättekö miten ärsyttävää on jumppapallon läiskytys parketilla?? Minut se ajaa hulluuden partaalle! Sukulaiset poikineen tulossa vierailulle ja torstaina-iltana HOPE-yhdistyksen Lapset ja Tähdet 2012- kalenterin julkkarit.

Pirtsakkaa viikkoa! 


maanantai 17. lokakuuta 2011

Tunnustuksia, tuotoksia ja tuliaisia


No niin, vihdoin maltan ottaa läppärin syliini ja alkaa naputtamaan. Täältä tuleekin juttua ja varsinkin kuvia oikein urakalla. Laitan Skansenin kuvat oman otsikkonsa alle, että pysyy edes joku järjestys täälläkin :) Aloitetaan siitä Kesäkukan antamasta tunnustuksesta, joka edellyttää saajaa:
kertomaan 8 satunnaista asiaa itsestään,
jakamaan tunnustuksen eteenpäin 8 blogille ja ilmoittamaan sen heille
sekä tietty kiittämään antajaa (done!)

Toivottavasti voin suorittaa eteenpäin jakamisen myöhemmin, en nimittäin seuraa aktiivisesti kovin montaa blogia. Minulla on tapana hyppiä blogista toiseen niissä olevien listojen kautta ja vaikka monesti eksyy tosi kivoille sivuille, ei tule merkattua niitä mitenkään. Mutta tässä niitä paljastuksia minusta:

1. Tein juuri pannukakkua iltapalaksi ( 11-v. poikani sanoi pannaristani, että siinä on joku sellainen juttu kuin hapankorpuissakin; kun syö yhden palan, on pakko saada lisää).
2. Olen karkki-addikti (pohdin äskettäin miehelleni; onkohan anonyymeille karkinsyöjille omat ryhmänsä).
3. En ole koskaan meikannut (hiuksianikin on värjätty/raidoitettu ekan kerran vasta muutama vuosi sitten - ollessani yli nelikymppinen).
4. Keräilen grafiikkaa
5. Lempparisarjani tv:ssä on Muodin huipulle - en jätä yhtäkään jaksoa väliin (onneksi on digiboxi ja netti-tv).
6. En käynyt eilen lauantaina ollenkaan ulkona, edes postilaatikolla (hesarin haku on poikien homma).
7. Olen tosi aamu-uninen (onneksi on liukuva työaika).
8. Menen ensi lauantaina teatteriin katsomaan Kolme iloista rosvoa (lempparisatuni pienenä).



Sitten niihin tuliaisiin eli Friends forever - reissun löytöihin. Yllä oleva jauhokaukalo Artur & Gerdasta Gävlestä. Sieltä on myös tuo puupää, jollainen on jo pidempään ollut etsinnässä. Pyysin jo appiukkoani tekemään sellaisen, mutta nytpä ei tarvitse vaan voi käyttää pölkyt johonkin muuhun :) Palmikkomyssy on tuollainen kaikista simppelein malli ja lapsen kokoa, siksi näyttää puupäälle liian piukalta.



Kenkälesti löytyi Gävlen vanhasta kaupungista, Maja's Cafen vastapäisestä antiikkiliikkeestä 20 kruunulla. En nyt tähän hätään muista paikan nimeä, mutta sieltä moni teki hyviä löytöjä. Ostipa yksi reissunaisistamme jopa paikan oman kyltin, jossa oli aukioloajat ym!


Tämä ihana, ihana "bestikslåda" on Tukholmasta Garbo Interiors:sta. Niin upeasti kulunut ja joskus ilmeisesti kuulunut Helge Larssonille - ainakin nimi on kirjoitettu lyijykynällä lokerikon kylkeen. Ao. kuvan upea voipytty on myös Artur & Gerdasta. Mielestäni tuo Pennimuori sopii siihen oivallisesti. Huom! Olen suojannut pohjan ettei kasteluvesi vahingoita sitä.


  

Kun kerran kasveihin päästiin, niin olen jopa saanut hankittua hieman syyskukkia sisääntuloa sulostuttamaan. Valkoinen hortensia on kaksikorvaisessa sinkkiastiassa, joka lähti mukaan Two shabby chicks:tä. Sori että esiintyy puhdistamattomana, mutta tuo musta on vain multaa :)

Vaateostoksiakin tuli jokunen tehtyä ja tässä ne makeimmat. Ei ole Swedish hasbeensit, vaikka siltä näyttää - merkki on muistaakseni XYZ.


Viimeiseksi sitten viime aikojen tuotoksia käsityörintamalta. Niitäkin valmistuu tasaista tahtia, mutta en saa aikaiseksi esitellä niitä samaa tahtia. Tänä viikonloppuna olen myös jokusen korun tehnyt, kun tilauksia on pukannut, mutta niitä on  niin hankala kuvata, että laitan nyt yhden, joka matkaa Turkuun eräälle sisustaja-leidille. Tämä rukousnauha-malli on ollut tosi suosittu, mutta noita harmaansävyisiä haukansilmiä en ole onnistunut enää löytämään mistään.


Tuubeja, lenkkejä, renkuloita - miksi noita kaulureita sitten haluaakaan kutsua. Alla olevat ovat eri sävyä, vaikka näyttävätkin molemmat harmailta. Ylempi on luonnossa pehmeän vaalean ruskea, ihan kuten lankakin on suloisen pehmeää Sublimen luomu merinovillaa, jota ei Suomeen enää tuoda enkä ole onnistunut jämävarastojakaan mistään löytämään. Vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan.

Alempi huivi on sitten harmaata Marks & Kattensin Eco ull -lankaa, jota olen neulonut kasin puikoilla, vaikka suositus on 5 1/2. Tulee pehmoisempi looputulos. Ihan alempana sitten myssy samasta langasta, mutta seiskan puikoilla, niin on pikkasen tiiviimpää.









Voi voi , taas oli kello nopeampi kuin minä ja uusi viikko alkoi jo.  Pakko alkaa tutimaan, että jaksaa loman jälkeen taas uurastaa töissä. Ja huomenna tapaan piiiitkästä aikaa vanhan ystäväni Pohjois-Karjalasta <3

Kivaa syksyistä viikkoa!