maanantai 25. heinäkuuta 2011

Karvanaamat pedikyyrissä

Kun murheellisten tapahtumien jäljiltä on niin vaikeaa löytää sanoja, niin laitan muutaman kuvan viattomista luontokappaleistamme, jotka saivat "nauttia" pedikyyristä ja toivat hymyn huulillemme.

Koskas se manikyyri alkaa?

Onks mun kynnet hyvin?

Iik, marsu pulassa!

No entäs mun kynnet?

Viikset on vähän kikkaralla

Nuuh nuuh

Karvat ojennuksessa

Pidetään huolta toisistamme!

torstai 21. heinäkuuta 2011

Aina vaan Gotlannissa, osa 3

Rannalla vietetyn hellepäivän jälkeen on mukava levähtää sisällä viileässä ja saattaa reissuraportti loppuun.

Edellisessä osassa taidettiin jäädä Visbyyn, joten jatketaan siellä. Toisella kerralla kävimme Fornsalen-museossa, jossa pojat viihtyivät tooosi pitkään, koska siellä oli gotlantilaisen keksijän Polhemin interaktiivinen näyttely, jossa  kaikkien vempeleiden kanssa sai leikkiä. Sen lisäksi museossa toimii Fenomenalen-tiedekeskus, jossa oli kaiken maailman härveleitä, pelejä ym. joita sai kokeilla. Pojat esim. tekivät omia animaatioita ihan suvereenisti, vaikka eivät ruotsia osaakaan.

Toinen käymisen arvoinen paikka on ihastuttava Botaniska trädgården, josta löytyy jos jonkinlaisia puu-, pensas- ja kukkalajeja upeina istutuksina.Tietty siellä on myös vanhat kirkon rauniot.








Kuuluisin ja arvokkain Visbyn nähtävyyksistä taitaa olla Sta Marian tuomiokirkko 1200-luvulta.


Seuraavaksi matkataankin sitten toiseen yöpymispaikkaamme Mallas Stenstuguun, Endressä sijaitsevaan Bed & Breakfast paikkaan, jossa kunnioitetaan ekologisia arvoja ja esim. aamiainen on kokonaan luomua, kuten lakanat ja pyyhkeetkin. Paikkaa voin suositella lämpimästi kaikille rauhaa, hiljaisuutta ja harmoniaa kaipaaville. Huoneissa oli toki telkkarit, muuten pojat olis saattaneet saada kulttuurishokin, kun lähimmät naapuritkin oli lehmiä ;-)



Viimeisenä päivänä tehtiin kierros saaren pohjoispuolella, ekana kohteena Lickershamnin kalastajakylä ja Jungfrun luonnonsuojelualue, joka on saanut nimensä 12 metriä korkeasta raukista.





Seuraava pikainen pysähdys oli Lärbrossa, jossa ihastelimme hetken  8-kulmaista kirkon tornia ja jatkoimme sementtikaupunki- Sliteen, jossa nautimme välipala-pankakor hillon ja kermavaahdon kera.




Neulegraffiti Sliten uimarannalla
Gane Gårdin lammastila olikin seuraava kohteemme, koska halusin hankkia lampaantaljan. Yllätyksekseni metsän keskeltä soratien päästä löytyi upea, hyvin hoidettu tila ja aivan mielettömän ihana sisustuspuoti ja tilan emäntä Pia.






Tuliaisiksi täältä lähti mukaani ihanan pehmoinen lampaantalja, joka pääväriltään on tumman harmaa, mutta siinä on myös vaaleampia harmaan sävyjä mukana. Taljan voi pestä koneessa 30 asteessa!

Eiköhän tämä nyt ollut tässä. Viimeiseksi vielä eri rannoilta kerätyt kivet, jotka ovat osoittautuneet ihmeen terapeuttisiksi, kun niistä rakentelee erilaisia kuvioita.


Ai niin, ja vielä tämä Gane Gårdista otettu kuva, jota harjoittelin muokkaamaan Photoscapella, kun se oli niin ylivalottunut -kuten ikävä kyllä monet muutkin kuvistani. Mukavaa loppuviikkoa!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Weird Antiques

Mainitsin aiemmin, että viime lauantaina tuli käytyä yhdessä antiikkiliikkeessä. No, kyseessä oli Sipoon Martinkylän vanhalla asemalla majaansa pitävä Weird Antiques (avoinna vain lauantaisin), jossa oli kyllä niiin outoa ja erikoista vanhaa tavaraa, että sanat eivät riitä kertomaan. Antaa seuraavien kuvien puhua puolestaan.








Samalla reissulla piipahdimme munkkikahveilla Paippisten Moottorikahvilassa, jossa on esillä paljon vanhaa autoilun historiaa. Sijaitseehan se jo 80-luvulla toimintansa lopettaneen pikkuruisen Shellin huoltoaseman ja bensapumpun kupeessa. Mies tiesi paikan, koska he joskus moottoripyöräilevät sinne kaveriensa kanssa. Moottorikahvilassa järjestetään säännöllisesti erimerkkisten mootoriajoneuvojen - jopa  traktorien - kokoontumisia ja jopa aamiaiskerhoja! Jos jotakuta teistä sattuu kiinnostaamaan ;-)

Masu täynnä mansikoita ja lisää Gotlannin kuvia


Nyt on herkuteltu jätskillä ja mansikoilla (jättimäisillä), joten pitää lepäillä hetki tässä koneen ääressä ja laittaa näytille lisää kuvia Gotlannin reissulta. Olen muuten aina suhtautunut epäluuloisesti laatikoittain myytäviin mansikoihin, koska niissä tuntuu vain päällimmäiset täyttävän laatukriterit ja laatikon pohjalla onkin sitten sekundaa. Tänä kesänä en töiltäni ja viikonloppujen pitkään nukkumiselta ehtinyt itse mansikkapelloille (kypsät oli aina ehditty poimia), niin olen tässä mansikkamyyjien ohi kulkiessani katsellut sillä silmällä, josko löytyisi minun seulani läpäisevää tavaraa. Tänään sitten marsujen heinänhaussa bongasin Itäkeskuksen Anttilan edustalla laatikoissa hyvännäköisiä, isoja, muistaakseni Florence-lajikkeen yksilöitä, joten pitihän se yksi viiden kilon loota napata kainaloon. Saa nähdä, riittääkö siitä yhtään pakkaseen vai meneekö parempiin suihin.

Tuosta marsujen herkusta eli kuivasta heinästä vielä sen verran, että meillä on mökillä seipäillä kuivumassa oikein luomu-heinää, josko se kelpaisi sitten possuille. Tuo tänään ostamani syysheinä ei näytäkään maistuvan heille yhtä hyvin kuin kesäheinä eli se, jossa on enemmän timoteita. Opin heinien eron tänään eläinkaupan myyjältä :) Minulle tulee muuten joka kerta liikkeessä käydessäni mieleen Anja Snellmanin kirja Lemmikkikaupan tytöt, jota pitkään välttelin , kun ajattelin aiheen ahdistavan liikaa. Mutta se on kyllä ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kirja.

No niin, palatakseni päivän aiheeseen, tässä niitä reissukuvia. Maatilojen ladot, navetat ja ulkorakennukset ovat pääsääntöisesti tällaisia punaisia ja valkoisia vihreillä tai sinisillä ovilla. Hirmu hyvin hoidettuja eikä mitään rähjiä. Muutenkin pihapiirit ovat, kuten muuallakin Ruotsissa, suurimmaksi osaksi tosi siistejä.



Vanhoja tuulimyllyjäkin on toinen toistaan kauniimpia
Aika lailla saaren keskipisteessä sijaitsee Romakloster sekä Roma, jossa asuvat mm. eräät Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvan dekkarisarjan päähenkilöt. Kun nyt kirjoista tuli puhe, niin sain reissulla luettua kaksi kirjaakin, joista toinen em. kirjailijan uusin eli Kevään kalpeudessa ja toinen oli Eppu Nuotion kuusiosaisen dekkarisarjan viimeinen osa eli Loppu, josta tykkäsin tosi paljon.

Luostarin raunioille ajetaan upeaa puukujaa pitkin



Olisikohan tämä vanha kastemalja?
Romassa toimi ennen muinoin sokeritehdas, jota varten sinne kulki myös rautatie. Nykyisin tehtaassa valmistetaan viskiä ja nuuskaa, mutta portinvartijan mökissä myydään onneksi terveellisempää(?) tuotetta eli paikallista Gute Glass - jäätelöä.


Sitten päästiinkin vihdoin Visbyhyn (vai pitäisikö sanoa Visbyyn vai Visbyyseen?), jossa kävimme itse asiassa kahteen otteeseen, koska ekalla kerralla ei sateen takia viihdytty kovin kauan.

Eteläportista sisään

Adelsgatania pitkin

kohti Stora Torgetia

ja St:a Katarinan raunioita
Pelkästään vanhassa kaupungissa muurien sisäpuolella on kahdeksan keskiaikaisen kirkon rauniot sekä toinen toistaan sympaattisempia talovanhuksia.


 Sekä tietysti ruusuja.


Kolmas osa ilmestyy tuota pikaa, nyt täytyy mennä ruokkimaan rannalta pölähtäneet nälkäiset pojat.
Helteistä päivän jatkoa!