keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Pääsiäiskuulumiset ilman kuvia

Hiljaiselo täällä blogissani on johtunut siitä, että tietokone on korjattavana - Jyväskylässä asti kaiken lisäksi. Vaikka se ei ole talon ainoa laite (tämänkin postauksen yritän tehdä iPadillä), niin kuvia en saa lisättyä, koska juuri se oikea välipiuha on kateissa (talosta löytyy kyllä miljoona muuta piuhaa) ja ilman kuvia nämä jutut on aika tylsiä.

Ihanat pääsiäisen päivät menivät aika lailla pihaa rapsutellessa, kukkapenkkikin on lähes siivottu. Ylellistä oli, että sain kuopsutella pihalla ihan rauhassa ilman keskeytyksiä, koska mies ja pojat olivat pari yötä mökillä jonkun rakennusprojektin kimpussa. Ehdittiin kyllä yhdessä aloitella grillikausi kuten varmaan monessa muussakin perheessä.

Terkkuja myös Tallinnasta ja Karnaluksin käsityöparatiisista, jossa piipahdimme lauantaina. (Laitan kuvan myöhemmin). Korkeita huoneita lattiasta kattoon lankoja, nauhoja, nappeja, puikkoja ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta käsityötarviketta. Ostin ihanaa, edullista alpakka-villaa ja ihan perus-puuvillalankaa valkoisena sekä valkoista pellavakangasta. Ostoksiani rajoitti hieman ettei liikkeessä käynyt kuin käteinen, onneksi sentään nykyään eurot. Syömässä käytiin tunnelmallisessa intialais-thaimaalaisessa ravintolassa, jota voin lämpimästi suositella Tallinnan kävijöille. Löytyy helposti, kun googlettaa Villa Thai Tallinna. Sijaitsee ihan kävelymatkan päässä Viru-hotellista, mutta vastakkaiseen suuntaan vanhastankaupungista. Ruoka on herkullista, halpaa ja palvelu erinomaisen ystävällistä.
Matkan varrella kohti Virua vastaan tuli uusi liike, jossa myydään virolaisten käsityöläisten tuotteita. Eipelkästään villasukkia vaan selvästi nuorten suunnittelijoiden kekseliäitä tuotoksia, mielestäni liiankin halpaan hintaan, niin taidokasta oli käden jälki. Esittelen ostokseni kuvin kun se on taas mahdollista.

Pitkinä pyhinä ja myös mennen tullen laivamatkalla ehti hyvin itsekin harjoittaa kädentaitoja eli neulomista, koruja olen väkertänyt ihan kotioloissa. Nyt pehkuihin. Oikein iloista Vappua itse kullekin!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vaalikahvit auringossa


Tuollaiset valtavat pörriäiset olivat heränneet talviuniltaan ja "viihdyttivät" meitä seurallaan, kun joimme päiväkahvit ensimmäisen kerran ulkona. Ei ne kyllä oikeaoppiset vaalikahvit olleet, koska mies ei ollut vielä edes äänestänyt. Kävimme nimittäin eri aikaan, kun hän päätti ruveta vaihtamaan kesärenkaita autoon, enkö minä viitsinyt jäädä odottelemaan, kun oli se HOPE:n vearaston muutto odottamassa. Niinpä tein myös kevään ensimmäisen pyörälenkin lähikoulun äänestyspaikalle. Huomenna onkin varmaan takapuolen lisäksi koko kroppa hellänä, sen verran on tullut kamaa siirreltyä. Meitä oli onneksi melko suuri joukko vapaaehtoisia siellä muuttotalkoissa, joten hommat sujuivat vauhdilla. Suurena apuna oli myös nuorimmainen poikani, jonka kanssa suunnistimme lapsi-, lemmikki- ja pienoismallimessuille.

Minä kun olen luullut meidän marsupoikia isoiksi, niin sielläpä vasta oli melkoisia jötiköitä. Jotkut marsuista oli varmaan isompia kuin pienimmät koirat - oikeesti! Tosi mielenkiintoista oli kuunnella käärme-harrastajien kertomuksia lemmikeistään, vaikka itse en sellaista luikertajaa ottaisi ikinä kotiini. Pariskunnalla on ihan myrkkykäärmeitä kotonaan, HUI! Messuilla oli monia muitakin mukavia esittelijöitä ja IKEAN lisäksi moni heltisi lahjoittamaan HOPE-yhdistykselle tavaraa; kirjoja, pelejä, lehtiä, kyniä, cd-levyjä jne. Iso kiitos:)

Laitan tähän vielä kuvan ainoasta kukkapenkistäni. Katsokaa, jos uskallatte, se on nimittäin talven jäljiltä ihan hirveä - kuten aina keväisin. Ehkä ensi viikolla siivoan talventörröttäjät ja kuunliljojen mädät lehdet pois ja uskokaa tai älkää, mutta kuukauden kuluttua se on jo ihan eri näköinen ja parin kuukauden päästä kukkaloisto on jo melkoinen.



Nyt saunaan ja sitten kymppiuutiset ja vaalivalvojaiset. Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!
PS. Kuvat muuten aukeavat suurempina, kun niitä klikkaa.

Pihatöitä ja marsujen huoltoa

Tapahtumarikkaan viikon jälkeen olin perjantai-iltana ihan puhkiväsynyt enkä jaksanut kuin lojua sängyllä, tuijottaa telkkua ja mussuttaa herkkuja eli salmiakkia ja suklaata. Yhtenä aamuna oli jo kiire töihin, mutta bongasin takapihan puuta nakottamassa seuraavan isohkon vieraan, josta oli pakko yrittää napata kuva. Tunnistatteko tyypin kannonnokassa?


No, eihän tuosta kuvasta saa mitään selvää, mutta palokärki se on. Oli vain niin vilkasliikkeinen kaveri, etttei meinannut millään pysyä kuvassa. Eikö ollutkin vielä alkuviikosta melko ankean näköistä? Kuvassa on oikeastaan sama näkymä, jonka näkisin ikkunasta tässä naputellessani ellei olisi pilkkopimeää. Ja tuossa ikkunan edessä on vielä metrinen lumikinos, koska takapihalle ei aurinko yletä paistamaan. Tuo kanto ei enää varsinaisesti ole meidän tontilla ja sen alkaa kallioinen metsä. Tuossa rinteessä kukkii yleensä oikea keto-orvokkiniitty ja noiden pöllien lomassa kasvaa vattupuskia, joiden sadosta tein vielä tällä viikolla voimajuomaa. Marjat olivat kyllä niin täydellisen kauniita, että tuli vähän sääli murskata niitä tehosekoittimessa.


Sitten asiaan eli niihin pihatöihin. Varsinaisesti en itse pihalle tehnyt vielä mitään, kun on niin märkää vielä, mutta kuten kottikärryistä näkee, niin keräsin pois kuivuneet kanervat ja rikkoutuneen rukun ja istuttelin kevätkukkia. Nuo kaksipyöräiset kärryt mieheni osti minulle viime kesänä Puuilosta ja ne on tosi tukevat työnnellä. Puuilo on muuten miehelleni kuin karkkikauppa lapselle - käsittääkseni jonkinlainen erityisen halpa rautakauppa, miesten paratiisi :-)

Tänään oli kerrassaan upean aurinkoinen ja lämmin päivä, ihan hupparissa tarkeni ja kuumakin tuli. Kuten seuraavista kuvista voi päätellä, niin rakastan tehdä erilaisia ruukkuistutuksia ja minulla onkin jos jonkonmoisia saviruukkuja, koreja ja sinkkiastioita, joihin vähintään kolme kertaa vuodessa teen uudenlaiset asetelmat; keväällä narsissit ja helmililjat, kesällä yleensä laventelia ja valkoista markettaa ja syksyllä havuja ja kanervaa. Rakastan kukkia ja vaikka normaalisti pidän aika neutraaleista ja maanläheisistä väreistä, niin kukkien suhteen minua ei pidättele mikään. En edes aina mieti, sopivatko värit yhteen vai ei.




Jos joku ei tunnista, niin nuo sinikukkaiset ovat lemmikkejä. Minulle oli yllätys, että ne kestävät hyvin kylmää, jopa pientä pakkasta. Eipä uskoisi, kun ovat niin hentoisia. Sitten kun narsissit ja helmililjat ovat kukkineet, niin istutan sipulit maahan, josta ne hyvällä tai sitten huonommalla menestyksellä puskevat ylös seuraavina vuosina. Helmilijat ovat kokemukseni perusteella sitkeämpiä. No, pihahommat jatkuvat huomenna, siis tänään, kunhan olemme käyneet äänestämässä. En ole yhtään kerennyt paneutumaan ehdokkaisiin saati vaalikoneita käyttämään, joten ääneni menee ennemminkin puolueelle ja henkilölle toissijaisesti.

Tarkoitus on myös mennä muuttamaan Hope-yhdistyksen varastoa isompiin tiloihin, onneksi muuttomatka on vain noin kymmenen metriä :-) Varastolta riennämme nuoremman poikani kanssa Lemmikki-messuille, joiden päätteeksi nappaamme Lapsi-messuilta Ikean osastolta heidän lahjoittamiaan kalusteita ja viemme ne muutamiin perheisiin. Vaikka päivä venyykin pitkäksi, niin jaksamaan auttaa se ilo, joka on vastassa, kun lahjoitukset löytää oikeisiin osoitteisiin. Tälläkin viikolla olen saanut niin ihania ja sydäntä lämmittäviä viestejä perheiltä, jonne olen toimittanut lahjoituksia, että tiedän olevani oikealla tiellä.

Lopuksi vielä marsu-uutisia eli Laku ja Jyvä täyttävät peräti 4 kk 17.4.2011. Juhlan kunniaksi heidän kotihäkkinsä siivottiin perusteellisesti, kynnet leikattiin ja suoritettiin virallinen punnitus.

Jyvä 580 grammaa ja Laku 660 grammaa
Kuvat ovat taas melko epätarkat, kun eihän nuo veijarit pysy hetkeäkään aloillaan. Nyt he ovat onneksi nukkumassa ja sinne lähden minäkin, unten maille. Öitä!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kevät!


Kyllä se nyt on täällä - kevät! Lumet  on menneen viikon aikana sulaneet huimaa vauhtia ja bongasin ensimmäisen leskenlehden, joka loistaa likaisten lehtien keskeltä kuin pieni aurinko. Piiiitkästä aikaa olen ulkoillut ja käynyt jopa sauvakävelemässä, jota en talviaikaan harrasta. Nyt on jalkakäytävät ihan sulat eikä tarvitse pelätä liukastumista. Tänään teimme lenkin yhdessä miehen kanssa (ilman sauvoja) ja veimme samalla lastin kierrätyspisteelle. Miestä hävetti, kun noukin ajotieltä tyhjän limupullon. Sanoi, että olisit edes voinut odottaa, että tuo ohi ajava auto on häipynyt näkyvistä :-) No, minä olen myös lapsille opettanut tapani, koska ikävä kyllä varsinkin kesäaikaan lähitiemme ojat ovat täynnään autojen ikkunoista viskeltyjä tölkkejä ja pulloja. Niillä saa helposti kerättyä jätskirahat :-)


Viikonloppuna olen myös helmeillyt. Ylläolevat lasi- ja kivihelmet tulivat postissa loppuviikosta muiden tilaamieni tarpeiden kanssa. Kollaasissa näkyvät pyöreät harmaat ovat haukansilmiä, ehdottomat lempparini. Puöreät lilat ovat ametisteja ja valkoiset jadea, kaikki muut lasia. Sormet olisivat syyhynneet päästä näpräämään enemmänkin, mutta sain tehtyä vain yhden kulkukorttikorun, saman tyylinen kuin aiemmassa postauksessa. Kaunis sää kun houkutteli ulkoiluun ja lauantaina oli myös Hope-yhdistyksen vuosikokous.
Ensi viikolla toimin arpajaisvastaavana poikani luokan järjestämässä discossa, joten palkintojen setvimisessäkin on vierähtänyt tovi. Stockan hulluilla päivilläkin piipahdin ostamassa halvat leffaliput, joiden hinta oli tosin noussut viime syksystä ollen nyt 70 euroa/10 kpl. Minulla on vieläkin näkemättä Kuninkaan puhe ja Black Swan, jotka aion mennä katsomaan ja lapset odottavat Rioa - papukaijaleffaa. Mutta nyt lähden katsomaan unia. Hyvää yötä!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Täydellinen pimeys

Talo pimeni tänään kesken Ratulan - ärsyttävää, kun kerrankin muistin katsoa sen. Oikeastaan olimme koko perhe kerääntyneet töllöttämään sitä meidän vanhempien sänkyyn. Kaikki tykkäämme ohjelmista, joissa värkätään kaikenlaista. Mies on erityisen kade Artulle, joka tuntuu osaavan kaikkea. Vaikka kyllä se itsekin osaa kaikenlaista värkätä, mopon moottorien korjaamisesta ränninpuhdistuslaitteen valmistamiseen vanhasta porakoneesta ja katuharjasta. Kierrätystä parhimmillaan - näkisittepä vaan sen laitteen!
Siinäpä siis hetken hämmästelimme täydellistä pimeyttä, kun ei ole pitkään aikaan moista koettu. Taskulamputkin olivat ehtineet kadota yöpöydiltä, vaikka aiemmin meilläpäin sähkökatkot olivat hyvinkin tavallisia. Ehdinpä sytytellä useammankin kynttilän ja tuikun, mutta lopulta valkeus tulikin aika nopeasti. Mitähän marsuveljekset ajattelivat yhtäkkisestä pimeydestä, kun äänet eivät kuitenkaan hiljenneet niinkuin yöllä vaan kauhea pulina kävi, kun etsittiin fikkareita ja tulitikkuja ja kynttilöitä. Tähän hätään en keksi muuta kuvaa kuin kaksi karvaista palleroa. Hyvää yötä!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Nauruterapiaa

Kasvolihakset on hellinä puolentoistatunnin iltajumpasta, jonka aiheuttajana on Lilla Teaternissa esitettävä komedia Vaimoni on toista maata. Sain yllättäen kutsun teatteriin hyvältä ystävältäni, jota en ollut ehtinyt tavata piiiiitkään aikaan ja onneksi minulla ei ollut muita suunnitelmia tälle illalle - kun Muodin huipullekin tallentuu automaattisesti digiboxille. Näytelmä oli niin kertakaikkisen hullu ja hulvaton, enkä muista nauraneeni näin paljon naismuistiin. Aluksi ajattelin, että se on ylinäytelty ja teennäinen ja missä kohdassa pitikään nauraa, mutta siinä juuri piilikin esityksen voima. Meidän suomalaisten suhtautumista ulkomaalaisiin korostettiin niin yliampuvasti, ettei naurua pidätellyt mikään.

Kuva lainattu Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta

On ihanaa omistaa ystäviä, joiden kanssa välit säilyvät läheisinä, vaikkei satunnaisia tekstareita lukuunottamatta olisikaan yhteyksissä moneen kuukauteen. Joskus vaan aikataulut ei käy yksiin, mutta silti tietää toisen olevan siellä jossain sinua varten ja ainakin ajatuksissa.
Kiitos tästä illasta Pia. Hyvää yötä!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Pelastusarmeija kadonneen jäljillä

Olipa mielenkiintoinen juttu tänään Hesarissa. Kuka olisi voinut kuvitella, että Pelastusarmeija tekee salapoliisityötä etsimällä kadonneita isiä, äitejä, sisaruksia tai muita sukulaisten kaipaamia. Ovat tehneet sitä jo vuosikymmeniä kaikessa hiljaisuudessa, minimaalisella korvauksella ja melkoisen tuloksellisesti kaiken lisäksi. Onko joku muka kuullut tästä ennenkin?

Toinen huomioni herättänyt kirjoitus oli Kuukausiliittteessä, jonka itseasiassa luin ennen Hesaria ja se on kyllä ennenkuulumatonta, koska yleensä liite menee paperinkeräykseen lukemattomana. Kannen perusteella oli pakko tarttua lehteen siltä istumalta ja plärätä esiin elämäntarina entisestä vangista, nykyisestä kirurgista. Melkoinen selviytymistarina!

Suununtaisin käytän aina rutkasti aikaa maitokahvin ja lehden parissa ja kohokohtana on lottorivin tarkastaminen :-) Mutta tällä kertaa meni miljoonat sivu suun, kun en ollut edes muistanut tehdä koko anomusta. Sunnuntaisin olen myös tavallisesti täynnä energiaa ja jostain syystä innostun aina siivoamaan. Tänäänkin lakanoiden vaihdon ja pyykinpesun lomassa järjestin keittiön yläkaapit ja pyyhin niistä pölyt. Sitten käytiin poikien kanssa viemässä lahjoitustavaraa Hopen varastolle ja sieltä Prismaan ostamaan minulle sukkapuikkoja. Vaikka niitä onkin jo melkoisen monet, niin juuri vitosen puikot olivat kadonneet. Oli kiva yllätytys, että olivat ottaneet Prisman valikoimiin myös bambuiset puikot.

Mielenkiinnolla odotan, onnistuinko tekemään ylittämättömän ennakkotarjouksen T-paita huutokaupassa, joka järjestettiin eilen Jyväskylässä . Mainostoimisto Dot Designin porukat olivat suunnitelleet printtejä rajoitettuun määrään t-paitoja, joista saadut myyntitulot lahjoitetaan Hope-yhdistyksen Jyväskylän paikallistoimintaan. Niin paidat, painotyö kuin siis suunnittelukin tulivat kaikki lahjoituksina. Upeaa, miten monet yritykset ovat lähteneet mukaan auttamaan Hopen kanssa suomalaisia lapsia. Oikein harmittaa, kun en tiistaina ehdi mukaan kalusteralliin, jonka tarkoituksena on kuskata Ikean lahjoittamat huonekalut lastenkoteihin ja perheisiin. Ikea lahjoittaa valtavan määrän esittelykalusteitaan Hopen kautta tarvitseville.

Koska ulkona oli tänään koleaa ja sateista, oli mukava puuhata sisätiloissa ja sainkin väkerrettyä myös pari kulkukortti/avainkorua. Kutsun niitä koruiksi, koska tuon lukko-osan saa helposti irti, jolloin ketju toimii mainiosti koruna. Molemmat ovat menossa tilaajilleen ja menisi niitä enemmänkin, kun vaan ehtisi tehdä. Tarpeistakin on hieman pulaa ja laitoinkin pari tilausta netin kautta eteenpäin. Tuollaiset kirkkaista lasi/kivihelmistä tehdyt ketjut on suosituimpia, koska ne käyvät kaikenväristen asujen kanssa.

PS. En enää viitsi edes pahoitella surkeita kuvia :-) Hyvää yötä!

Synttärit ja muuta puuhaa

Tällä viikolla on juhlistettu kuopuksen synttäreitä pienimuotoisesti jo kolme kertaa, joten herkkuja on popsittu ihan ähkyksi asti. Siksi tänään riitti iltapalaksi isot voimajuomat, joissa oli pakastimen kätköistä mustikoita ja mansikoita, maustamatonta luonnonjogurttia luomuna ja ripaus vaniljasokeria. Nam! Itse asiassa meillä noita smootheja juodaan eri koostumuksilla yleensä iltapalaksi, vaikka monesti ne taitaa olla enemmän aamujuomia.

Aamukahvin kanssa Hesaria selatessa ja ystävän kanssa tekstaillessa ehdin myös neuloa valmiiksi yhden palmikkomyssyn. Pitää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa niin ehtii enemmän - varmaan tuttua monelle äidille. No, myssy menee varastoon muiden kaltaistensa kanssa odottelemaan joulukuisia Naisten Joulumessuja, jonne ilmoittautumiset alkaa tässä kuussa. Viime vuonna olin ekaa kertaa ja paikankin varasin vasta syyskuussa. Siksi tulikin kiire tehdä myytävää ja puikot suihki yötäpäivää. Mutta niin upea kokemus oli, että tänä vuonna aion olla ajoissa liikkeellä. Messuille on menossa myös hieman keskeneräinen muhkea kauluri, joka on neulottu kasin puikoilla samasta sata prosenttisesta merinovillasta kuin tummanharmaa myssykin.


Tämänpäiväisten synttärivieraiden lähtiessä minäkin hilpaisin samalla ovenavauksella palauttamaan leffoja videovuokraamoon. Sieltä ajelin äitini avuksi siirtelemään huonekaluja ja samassa rytäkässä muutama taulukin vaihtoi paikkaa. Sitten porhalsinkin Ikeaan, josta löytyi luonnonvaalea nukkamatto tähän vierashuoneeseen jossa näitä postauksia naputtelen. Onneksi ehdin vielä ruokakauppaan, jotta sain syötettyä lapsille muutakin kuin karkkia ja pullaa. Todellakin, minä jouduin kokkaamaan, koska armas siippani on hurvittelemassa jossain hiihtokeskuksessa eikä ole huolehtimassa perheen ruokahuollosta kuten normaalisti. Tulkoon sanotuksi, että suorastaan inhoan ruuanlaittoa ja varsinkin arkisin, kun pitäisi kiireesssä saada aikaan kaikille kelpaavaa murkinaa. Kaiken edellä kerrotun puuhastelun ohessa tuli myös pestyä pari koneellista pyykkiä. Lakanat jäi vaihtamatta, joten se homma odottaa huomenna. Siis tänään - kellohan on jo sunnuntain puolella! Öitä!
Tykkään tosi paljon raku-keramiikasta